K
Keittiönoita
Vieras
Ymmärrän, mitä ap tarkoittaa, mutta silti minusta täällä täytyy saada puhua vaikeistakin asioista. On olemassa mahdollisuus, että kirjoittaminen palstalle kuitenkin estäisi teon toteutuksen. Vaikka se mahdollisuus olisi miten pieni, minusta se mahdollisuus pitää antaa.
Asia e kuitenkaan ole ihan ongelmaton kaikkien muiden kannaltakaan. Itse olen näiden pian seitsemän vuoden aikana joitakin öitä jäänyt palstalle keskustelemaan, vaikka uni onkin jo kaivellut pohjattomasti silmiä ja olen tiennyt seuraavan päivän olevan töissä yhtä tuskaa unenpuutteen takia. Tilanne on kuitenkin ollut sama kuin jos näkisi tajuttoman tai muutoin apua tarvitsevan ihmisen kadulla. Mä en kykene jättämään ihmistä siihen ja kävellä tyynesti ohi. On ainakin yritettävä auttaa.
Sitten tulee vielä asia, joka joskus kiukuttaa. Ja jonka vuoksi tunnustan joskus asettavani palstalla harmaat eriarvoiseen asemaan mustien kirjoittajien kanssa. Se kiukuttava asia on provot. Mä voin istua täällä kahdesta neljään arkiyönä ja keskustella ihmisen kanssa, joka apua tarvitsee. Mutta voi jumalavita, jos sitten selviäisikin, että "ähä ähä ähä, taas meni palstamammat halpaan" :kieh: :kieh:
Mä olen yökukkuja ja vuosia notkunut tällä palstalla lähes joka yö. Mutta olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että tämän yöpalstailun voisi jättää pois. Virkata vaikka pitsiä tai ruveta joogaamaan, jos uni ei tule. Koska oikeasti mä en ole se taho, joka pystyisi itsemurhaa suunnittelevaa auttamaan sillä tavalla, miten kyseinen ihminen sitä apua tarvitsisi. Asia ei mua ahdista, mutta koska mulla ei ole terapeutin koulutusta eikä ammattitaitoa, en halua huomata olevani yöllä se viimeinen, joka tänne jää. Jos niin kävisi, sen itsemurhaa suunnittelevan tilanne ei olisi yhtään sen parempi kuin jos olisi yksin palstalla. Tilanne olisi vähän sama kuin jos sähköasentaja jäisi yököksi kirurgiselle vuodeosastolle.
Tältä palstalta saa hyviä neuvoja, vertaistukea ja täällä pyörii kirjoittajia, joilla on riittävä osaaminen mielenterveysongelmista kärsivän auttamiseen. Siksi olisi ihan järjetöntä kieltää vaikeista asioista kirjoittamista.
Asia e kuitenkaan ole ihan ongelmaton kaikkien muiden kannaltakaan. Itse olen näiden pian seitsemän vuoden aikana joitakin öitä jäänyt palstalle keskustelemaan, vaikka uni onkin jo kaivellut pohjattomasti silmiä ja olen tiennyt seuraavan päivän olevan töissä yhtä tuskaa unenpuutteen takia. Tilanne on kuitenkin ollut sama kuin jos näkisi tajuttoman tai muutoin apua tarvitsevan ihmisen kadulla. Mä en kykene jättämään ihmistä siihen ja kävellä tyynesti ohi. On ainakin yritettävä auttaa.
Sitten tulee vielä asia, joka joskus kiukuttaa. Ja jonka vuoksi tunnustan joskus asettavani palstalla harmaat eriarvoiseen asemaan mustien kirjoittajien kanssa. Se kiukuttava asia on provot. Mä voin istua täällä kahdesta neljään arkiyönä ja keskustella ihmisen kanssa, joka apua tarvitsee. Mutta voi jumalavita, jos sitten selviäisikin, että "ähä ähä ähä, taas meni palstamammat halpaan" :kieh: :kieh:
Mä olen yökukkuja ja vuosia notkunut tällä palstalla lähes joka yö. Mutta olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että tämän yöpalstailun voisi jättää pois. Virkata vaikka pitsiä tai ruveta joogaamaan, jos uni ei tule. Koska oikeasti mä en ole se taho, joka pystyisi itsemurhaa suunnittelevaa auttamaan sillä tavalla, miten kyseinen ihminen sitä apua tarvitsisi. Asia ei mua ahdista, mutta koska mulla ei ole terapeutin koulutusta eikä ammattitaitoa, en halua huomata olevani yöllä se viimeinen, joka tänne jää. Jos niin kävisi, sen itsemurhaa suunnittelevan tilanne ei olisi yhtään sen parempi kuin jos olisi yksin palstalla. Tilanne olisi vähän sama kuin jos sähköasentaja jäisi yököksi kirurgiselle vuodeosastolle.
Tältä palstalta saa hyviä neuvoja, vertaistukea ja täällä pyörii kirjoittajia, joilla on riittävä osaaminen mielenterveysongelmista kärsivän auttamiseen. Siksi olisi ihan järjetöntä kieltää vaikeista asioista kirjoittamista.