Naljaileva poikaystävä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surusilmäinen tyttöystävä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Surusilmäinen tyttöystävä

Vieras
Hei! Olen seurustellut poikaystäväni kanssa noin vuoden. Suhteemme on periaatteessa ihan OK, mutta poikaystävälläni on ärsyttävä tapa välillä heittäytyä välinpitämättömäksi ihan tieten tahtoen ja toisaalta "testailla" minua, miten reagoin, jos hän sanoo jotakin ikävää.

Olen omasta mielestäni ihan nätti parikymppinen nainen, hoikka ja pitkä ja muutenkin ihan kaunis ja huoliteltu. Poikaystäväni antaa usein ymmärtää, että hän pitäisi minusta enemmän, jos olisin muodokkaampi ja pulleampi. Joskus hän on hieman jopa flirttaillut ylipainoisille kavereilleni ja sanonut heille, kuinka hän tykkääkään uhkeista naisista. Minusta olisi järjetön ajatus lihottaa itseäni tieten tahtoen ja varsinkaan jonkun poikaystävän takia!

Muutenkin poikaystävälläni on ikävä tapa aina vihjailla, kuinka joku nainen on hänestä viehättävä (yhteinen tuttavamme) ja naispuolisia kavereita hän kourii joskus aivan estottomasti. Ehkä heillä olisi sellainen tapa jo silloin ennen kuin tapasimme. Minusta se ei ole kuitenkaan mukavaa seurattavaa sivusta.

Sen verran poikaystäväni taustasta, että häntä on kiusattu lähestulkoon koko peruskoulun ajan painon takia. Sen jälkeen hän sai laihdutettua, ja pääsi sitä myöten vasta "vauhtiin" löytämällä kavereita jne. Olen siis miettinyt, onko tuo kiusaamistausta traumatisoinut häntä sen verran, että hän ei luota minunkaan välittämisestä ja rakastamisesta, vaan koko ajan hänen on pelattava jotakin ihmeellistä "kumpi välittää vähemmän" - peliä.

Olen aikasta kypsä ja ajattelen jo nykyisin vakavasti, tarvitseeko minun ottaa tuollaista sontaa vastaan.
 
[
Muutenkin poikaystävälläni on ikävä tapa aina vihjailla, kuinka joku nainen on hänestä viehättävä (yhteinen tuttavamme) ja naispuolisia kavereita hän kourii joskus aivan estottomasti. Ehkä heillä olisi sellainen tapa jo silloin ennen kuin tapasimme. Minusta se ei ole kuitenkaan mukavaa seurattavaa sivusta.

[/QUOTE]

Lähde ennen kuin on liian myöhäistä!
 
Musta vähän tuntuu että miehesi haluaisi että lihot vain koska mies itse taitaa olla mustasukkainen ja omaa huonon itsetunnon. Itse puhuisin miehelle ja kertoisin etten pidä tuollaisesta käytöksestä ja jos se ei muutu niin en ainakaan jää sitä kuuntelemaan ja katselemaan.
 
Ukko vaihtoon. Mulla oli aikanaan tollainen poikaystävä. Vallankin kännissä kähmi muita muijia...Flirtaili ihan mun silmien edessä jne. Ei ne tavoistaan helpolla irti pääse. Sä vaan pilaat elämää tuollaisen kanssa. On olemassa kuitenkin miehiä jotka varmasti kunnioittaa puoliskoaan niin että hyväksyy tämän kiloilla tai ilman. Ilman naljailuja, sellaisena kun on. Sellaiseen kunnon liitot perustuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;26453291:
Ja ikää oli? 16? 18?

20 v. Sä olet varmaankin tyylikkäästi ohittanut aikanaan sen iän etkä ole pohtinut siihen ikään kuuluvia asioita tykönäsi ja rakentanut identiteettiäsi. Onnea sen johdosta!
 
En haluaisi tuonlaista miestä itselleni. Oma mieheni kehuu minua aina kauniiksi, silloinkin kun sitä vähiten olen...esim kesken neljännen lapsen syntymää mies totesi minun olevan todella kaunis (vaikka itsellä olo oli kun perseen läpi vedetyllä.........)

Harkitsisin vakavasti miehen vaihtoa..!
 
20 v. Sä olet varmaankin tyylikkäästi ohittanut aikanaan sen iän etkä ole pohtinut siihen ikään kuuluvia asioita tykönäsi ja rakentanut identiteettiäsi. Onnea sen johdosta!

Ohitin tuon iän kaikkea muuta kuin tyylikkäästi, mutta muistaakseni taisin kuitenkin pitää näppini pääosin erossa vieraista naisista. Silmistäni en sitten olekaan enää niin varma... :D
 
[QUOTE="vieras";26453353]En haluaisi tuonlaista miestä itselleni. Oma mieheni kehuu minua aina kauniiksi, silloinkin kun sitä vähiten olen...esim kesken neljännen lapsen syntymää mies totesi minun olevan todella kaunis (vaikka itsellä olo oli kun perseen läpi vedetyllä.........)

Harkitsisin vakavasti miehen vaihtoa..![/QUOTE]

Niin munkin poikaystävä kehuu mua kahden kesken, mutta seurassa hän muuttuu välinpitämättömäksi siaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;26453358:
Ohitin tuon iän kaikkea muuta kuin tyylikkäästi, mutta muistaakseni taisin kuitenkin pitää näppini pääosin erossa vieraista naisista. Silmistäni en sitten olekaan enää niin varma... :D

No onneksi olkoon toistamiseen! Mutta suosittelen sinua nyt laittamaan koneen kiinni ja keskittymään lapsiisi, jotta he saavat kentien paremman itsetunnon mitä mitä. Olen käsittänyt, että isän rooli tyttären (miksei pojankin) itsetunnon kehittämisessä on aika keskeinen.
 
ap en ymmärrä miten sä noin hermostuit isämiehen kommenteista. Itse kuitenkin tänne aloituksen laitoit. Noh asiaan.

Itsekin välinpitämättömän sian kanssa aikanaan eläneenä voin kertoa ettei se siitä muutu vaikka ikää olis kuinka. Jos mies ei halua muuttua, ei se siitä miksikään mene. Saat paremman miehen kyllä. Mä en katselis hyvällä kavereiden ym kähmimistä. Sun kanssahan se nyt seurustelee! Tuolla taustalla ajatellen voi hyvin olla että jos vaikka naimisiin päädytte niin tulet takuulla aikaa myöten petetyksi. Ikäviä tosiasioita. Hyviäkin miehiä on olemassa.
 
Niin munkin poikaystävä kehuu mua kahden kesken, mutta seurassa hän muuttuu välinpitämättömäksi siaksi.

No tuossa tilanteessa paikalla oli pari kätilöä ja anestesialääkäri... Mut pointti olikin, että kyllä minä naisena arvosta ja odotan mieheni pitävän minua kauniina ja haluttavana tilanteessa kuin tilanteessa (no ei nyt sentään haluttavana kesken synnytyksen, mutta ymmärrät mitä tarkoitan.)

Minkä kuvan miehesi antaa teidän suhteesta kavereillesi? Sen, ettei pidä sinua viehettävänä ja, että alistut kuuntelemaan miehen flirttailua kavereillesi. Luulisi hyvien ystävien ärähtävän miehellesi. Mielestäni miehesi on lapsellinen ja epäkypsä, ehkä etsii vielä itseään.

Jos olet tyytymätön suhteeseenne, mieti siitä lähetemistä.
 
No onneksi olkoon toistamiseen! Mutta suosittelen sinua nyt laittamaan koneen kiinni ja keskittymään lapsiisi, jotta he saavat kentien paremman itsetunnon mitä mitä. Olen käsittänyt, että isän rooli tyttären (miksei pojankin) itsetunnon kehittämisessä on aika keskeinen.

Takuulla keskitynkin, kunhan vaan saan nämä kiireisimmät duunit tehtyä täällä officella ensin alta pois. :) Haluan kuitenkin kiittää sinua tuosta pyytettömästä paneutumisestasi lasteni itsetunnon kehittymiseen. Käsittääkseni tämä asia on kyllä ihan hyvällä tolalla. Myös mm. koulusta saatu palaute tukee tätä käsitystäni.

Ja siitä miehestäsi vielä, ehkäpä aika hoitaa. Tai sitten ei.
 

Yhteistyössä