Toggle sidebar

Narsismista??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ihmettelijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
I

Ihmettelijä

Vieras
Hei!
Minua kiinnostaisi tietää millaista on elää avio/avo-liitossa NARSISTIN kanssa? En tarkoita sellaista psykopaattia joka on häijy ja ilkeä vaan tällaista mukamas "alistuvaa" kieroa, epäluotettavaa ja KEINOTTELEVAA narsistia joka ensin hurmaa ja huumaa olemuksellaan ja saa toisen kiinnostukesen itseensä (tunnekoukkuun) ja sitten pidemmän päälle manipuloi ja käyttää toisen tunne-elämää, seksuaalisuutta ja kaikkea muuta hyväkseen - omaksi hyväkseen juuri mitään keinoja käyttämättä. Ja joka haluaa kaiken vain itselleen ja omaksi hyödykseen antamatta mitään vastapuolelle erityisesti tunne-elämän ja seksuaalisuuden suhteen?
Tiedän että kuitenkin jotkut naiset (ja miksei miehetkin) vain elävät tuollaistenkin kanssa? Vaikka koko perhe-elämä on per...stä! Eli mikä on se tahto ja voimavara joka pitää narsistin ja tämän puolison yhdessä? Onko niin että tottumus on toinen luonto vai mikä ihme? ??
Olisi kiinnostavaa kuulla kaikenlaisia kokemuksia narsistien kanssa suhteessa eläneiltä/eläviltä? Ovatko kaikki romuttuneet ennen pitkää, vai onko mahdollista että olisi jopa jotain positiivisiakin kokemuksia?
 
Sinulla on monta kysymystä, melkein jo vastasit itsekin niihin.

Osaamme todellakin olla niin hurmaavia että meitä on vaikea vastustaa, ainakaan olla huomioimatta.
Siis, kun satumme sille päälle..
Lipevyys tunnistetaan, siihen emme sorru koskaan, itsekin inhoamme sen tyyppistä käytöstä.
Meillä on tarkat tuntosarvet.

Useat meistä eivät ala näkemään suurempaa vaivaa "iskemisen" kanssa, vaan jätämme sen puhtaasti vastapelurille.
Olemmehan jo huomanneet että se on turhaa vaivaa, odottelemme rauhallisin mielin tilanteen kehittymistä.
Sittenhän meidän on hyvä kysäistä että kukahan se oli aktiivinen...

Tässä sinulle alkua... jos joku toinen voisi jatkaa.





 
Naisnarsistit ainakin tekeytyvät usein raskaaksi.
Siinä sitä sitten mies on koukussa kun tietää että jos lähtee, lapset on menetetty ikiajoiksi.

Noin yleensäkin narsisti osaa urkkia ja etsiä toisesta ne heikot kohdat, joilla saa sitten toisen pidettyä koukussaan.
 
Miksi en heti tajunnut kysyä asiaa narsistilta itseltään, miksi vain kokeneilta....itsehän kokemuksesta tiedän millaista peliä se on.!!! Mutta mahtavaa että valaiset tuota narsistin omaa puolta asiasta. Totta ainakin tuo mitä kirjoitit, narsisti. Tuokin tosi totta, että "tekee" suhteen sellaiseksi että vastapuoli innostuu ihan valtavasti ja sitten kun meneekin pieleen niin voi vain kysäistä tai todeta, että sinähän tässä suuhun tukit...joo. Saisikos lisätietoa sinulta Narsisti!!
 
Varmaan narsistin kanssa voi - ainakin kärsien - elää, jos ei kaipaa itselle kovin paljoa. Mutta on valmis ihailemaan narsistia, hoivaaman ja tekemään paljon hänen eteensä ja puolestaan. Ja sen jälkeen kiittämän, miten hyvä hän on.

On erityisen tärkeää muistaa kehua häntä kaikesta; miten loistava rakastaja ja miten ihanan seksuaalinen hän on, vaikkei hän koskaan muistaisi tarpeitasi tai kysyisi, onko hyvä olla.

Kaikki, mitä hän tekee, on suurta ja vaikuttavaa. Siitäkin pitää olla samaa mieltä ja tukea häntä epätoivoissakin yrityksissä. Vähättelyä narsisti ei kestä. Jos arvioit tekemisiä ja kyseenalaistat, et sovi narsistin puolisoksi, ellet sitten kohdista vähättelyäsi muihin, narsistin pahimpiin kilpailijohin tai ns. ystäviin. Pitää muistaa, ettei narsistilla kuitenkaan ole oikeita ystäviä, on vain eräänlainen edustusjoukkue ja kilpakumppaneita.

Hyvä tietenkin, jos omaat itsekin narsistisia piirteitä. Vaikka olet suhteessa tukija ja alistuva liehittelijä, et ole sitä muutoin, vaan osaat polkea muita ja nostaa itsesi esiin näyttävästi. Ulospäin pitää aina olla mallikelpoinen, jokaisen himoitsema aarre, joka kuitenkin vakuuttaa rakkautta vain narsistille.

Tässä vähän alkua niihin mahdollisiin onnistumisen eväisiin. Tosin narsistin mieli voi muuttua ja hän löytää (tai hänet löytää) joku toinen, joka vieläkin paremmin ja tuoreella tavalla osaa hehkuttaa narsistin luonteen ja olemuksen täydellisyyttä. Silloin sinulla ei enää ole merkitystä.
 
Kiitos, edelliselle valaisevasta ja positiivisesta kirjoituksesta! Ja Narsistille: niinhän se tietysti on, eihän niitä OMIA piirteitä sovi koskaan paljastaa...hmmm, niin kovin tuttua. Salaiset motiivit = raollaan oleva ovi. Avaa se tai jätä avaamatta, on oma asiasi, mutta jos avaat ITSE olet vastuussa siitä mitä oven takana odottaa...
Mutta sehän se tässä kai eniten vaivaakin, että kuinka ihmeessa kukaan voi olla niin itseään ja omia tarpeitaan vähättelevä itsensä unohtaja kuin mitä narsistin kumppanin tms. "kuuluisi" olla jotta SUHDE tyydyttäisi MOLEMPIA, ei vain narsistia. Kauhea ajatuksenakin, sillä eikö suhde mikä hyvänsä ole kaksisuuntainen tie.
Vai onko niin että narsisti ajaa toista (omaa) kaistaansa niin kauan kuin joku toinen siihen suostuu ja sitä jaksaa ja sitten kun ei niin VAIHTAA ja aina löytyy joku toinen siihen vierelle...
Tuo että "narsistin mieli voi muuttua" on minusta totta, eikä vain että se voi muuttua, vaan se MUUTTUU VÄHÄN VÄLIÄ, ja vastapuoli on sitten ihan pihalla... ainakin se muuttuu siinä vaiheessa kun itse olet onnellinen tai hyvällä mielellä. Eikö narsisti kestä TOISEN positiivisuutta onnea ja iloa. Vain hänellekö niihin asioihin on yksinoikeus?
 
Kaikki tunteet joita narsistin lähde/ peili = kumppani tuntee jostain muusta syystä kuin narsistista johtuen, ovat pahoja ja kiellettyjä.
Ilo esim. lasten kanssa, harrastuksissa, kavereiden kanssa on paha asia.
Kaiken pitää pyöriä narsistin ympärillä ja hänen ehdoillaan. Vain hänen tunteensa ovat sallittuja, muiden loukkaus häntä kohtaan.

Liika alistuvuuskaan ei uhrilla ole hyvästä, koska silloin hänessä ei ole mitään haastetta narsistille. Nössykästä narsisti hankkiutuu eroon pikapikaa.

Ja alkuperäiseen kysymykseesi mikä uhria pitää suhteessa: aika usein se on syyllisyys jolla narsisti sitouttaa kumppaninsa. Hän syyttää, marttyyraa ja antaa ymmärtää ettei toisesta ole mihinkään yksinään. Hän yrittää pakottaa toisen muuttumaan, koska toisessa on niin paljon vikaa. Joskus uhri tosiaan uskoo että hän on syyllinen, eikä hänelle tule mieleenkään lähteä.
Usein narsisti myös vetoaa siihen kuinka vaikeaa hänellä on elämässään ollut ja etteihän kumppani vain suinkaan tekisi hänelle pahaa, ei jättäisi eikä pettäisi. Normaali ihminen tuntee empatiaa ja sääliä, kestää kaiken niskaan tulevan paskan, koska toisella "on ollut niin vaikeaa".
 
Tarkoitin sanoa etten oikein osaa luetella sielunelämästäni niitä pimeitä puolia.

Sanottakoon tähän väliin, että vasta olen raottanut ovea sisinpääni ja huomannut kauhukseni mikä lopulta olen.

 
Kiitos sinullekin "Tunteet". Alan ehkä jo ymmärtää...varmasti tuo kumppanin syyllisyyden tunne on juuri se joka pitää esim. avioliitossa.... hienoa että kerroit. Ja kuinka totta onkaan tuo että "hänellä on ollut niin vaikeaa", vaikea elämä, raskaita kokemuksia. Voi jesta kuinka usein tuo on tullut kuultua (vaikken itse elä narsistin kanssa) mutta siihen aina vedotaan, että kun minulla on ollut vaikeaa. Ja jos haluaa tarkennusta asioihin, sitä ei varmasti saa, ikään kuin vain pitäisi ymmärtää ja jotenkin vain "tietää" että mitä ne asiat lopulta ovat, ja sen vuoksi aina vain ymmärtää ja tukea häntä ja SIETÄÄ kaikki se miten hän ylimalkaisesti kohtelee.
Ja narsistille: oletko kokenut ns. "narsistisen kaunun", pelon omasta minästä joka ei lopultakaan ole kuin ihan "tavallinen" ihminen niin kuin muutkin. Tiedätkö, tuo kauhuhan voi olla vain hyvä, ehkä itserakkautesi siitä vain hälvenee ja muillakin on mahdollisuus rakastaa sinua. - Mikäli et nyt kohta jo sano, että haa, menitpäs halpaan kun otit noin todesta, ei minulla OIKEASTI mitään hätää ole....
 
Narssistin kanssa pärjää kun ei anna itseään kokonaan.
On aina valmis keskustelemaan. Tarkoittaa inttämistä niin kauan että jompi kumpi väsyy. Tai narssisti huutaa asiaansa niin kauan että annat jollakin tavalla periksi.
Narssisti on mustasukkainen välittömästi jos suuntaat mielenkiinnon vähänkin johonkin muuhun ihmiseen kuin häneen. Hän huomaa heti jos löydät nk, sielun veljen ja alkaa heti mollaamaan tätä sinun keskustelukaveria.
Minä ainakin olen sen myös huomannut että narssisti muistaa asiat aina ylös päin. Jos laskusi oli 9 euroa ja saat tuotteen kuukauden kuluttua, tuleekin tältä tekstiviesti jossa pyydetään maksamaan tilille muutama euro enemmän.
Itse asiassa olen lopettanut asioimisen manipuloivan ihmisen (narssisti?),ja aina itselleen tai lapsilleen tapahtuvan vedätyksen vuoksi.
Koskaan narssisti ei myöskään kerro mihin pettyi sinussa. Niin saat vain kuulla epämääräisiä liioiteltuja kertomuksia sitten myöhemmin kun joku kehtaa tulla kysymään." Onko se asia todella niin ?"
Minä vietin liian monta vuotta manipuloivan narssistin parina.
Jos haluat lähes hulluuden partaalle, niin jatkat suhdettasi.
 
En ainakaan vielä(tuskin koskaan) voi pitää itseäni tavallisena kunnon kansalaisena.
Luulen kuitenkin , kun silmäni ovat vähän avautuneet kohdallani, että olen saanut mahdollisuuden yrittää parempaan suuntaan.
Siitä olen kiitollinen että perheeni on edelleen kasassa(tiedä sitten kuinka kauan)enkä toisaalta ole koskaan tehnyt mitään rikollista.
Olisi ollut tilaisuuksia pettää ihmisiä todella pahasti taloudellisessa mielessä.
Kenellekään en ole velkaa rahassa mitattuna, "vekselini" kylläkin perhettäni kohtaan ovat edelleen protestissa.
Tuskin koskaan siitä velkataakasta tulen selviämään.


 
Narsistin sydän on musta, mutta hän on helposti kateudesta vihreä. Narsisti ei koe aitoa rakkautta, läheisyyttä toiseen. Hän ei osaa myötäelää, olla onnellinen toisen puolesta ja yhtyä tosen iloon. Päinvastoin toisen onni ja ilo aiheuttaa hänessä (suunnatonta) kateutta. Narsisti kyllä vaistoaa, että hn on jäänyt vajaaksi tunteissa, joten hän ei ole täydellinen. Tunteita ei voi ostaa eikä niitä voi ryöstää toiselta, joten ainoa tapa on reagoida kateudella, vähätellä toisen myönteisiä tunteita ja toimia siten että niiltä saadan pohja pois.

Jos siis nautit jostain, mikä ei ole narsistin aikaan saamaa, vaikkapa luonnosta joka ei kuulu hänelle, hän kokee sen jonkinlaisena loukkauksena itseään kohtaan. Se aiheuttaa hänessä kateuden tunteen, joka näkyy esim. kiukutteluna, uhnakkuutena ja saamisen tarpeena. Narsistin reaktio edelliseen voisi olla, että hän seuraavaksi aikoo hankkia tuon osan luonnosta itselleen. Riippuu tosin narsistin varallisuudesta, mitkä ovat keinot.

Vaikka edellä kuvattu voi ukopuolisesta tuntua aika absurdilta, niin narsistin kanssa eläneelle on myös kehittynyt tuntosarvet, kuten etanalle, koka tunnustelee säätilaa.
Tuntosarvet kehittyvät, koska koko elämä on niin tunnevaltaista, ristiriitaista ja vailla selvää logiikkaa, että on opittava elämään hetkessä.

Toinen vaihtoehto on elää omaa elämää korostamatta sitä mitenkään. Tärkeintä on antaa arjen lipua ja pitää turvallisesti oma elämä koossa. Silloin narsistin on hyvä ja turvallista välillä tukeutua sinuun ja palata kotisatamaan myrkyisiltä ja laivaa keikuttaneilta retkiltään. Kun koti on paikka, mistä narsisti nuhjuisena ja vanutettuna kollinakin tietää saavansa aina "lämmintä maitoa", hän palaa sinne.

 
Edellisen allekirjoitan minäkin. Tuntuupa tosi hyvältä kuulla jotain joka vahvistaa omia käsityksiäni. Varsinkin ensmmäinen kappaleesi, ei aitoa rakkautta , läheisyyttä empatiaa...ja lopussakin on sellaista mitä olen ajatellut että varmaankin puolison mahdollisuudet ovat vain "hyväksyä" ja nimenomaan elää joten kuten omaa elämäänsä, arkea, eikä pitää parisuhdetta kovinkaan merkittävänä osana elämäänsä. Voi kauhistus...tai sitten tosiaan tuo "heiluminen" sarvet pystyssä toisen mielialojen mukaan. Ei voi olla kovin kadehtittava osa.
Mutta on tullut esille että narsisti ei sulata tunteita jotka eivät ole lähtöisin hänestä, mutta kun olen kokenut ,että ei edes niitäkään!! JOs vaikka sanoo rakastavansa ja näyttää sen, niin kohta jo kolahtaa...ainakin huomenissa hän on jo käyttäytynyt jotenkin kummallisesti ,poissaolevasti niin että et varmaan tunne enää tuota onnen tunnetta... outoa!
 
Muiden kuvauksista näyttää löytyvän paljon sitä samaa, mitä ovat omat kokemukset. Johtuneeko epämääräisestä syllisyydestä, että on jäänyt hämmentynyt olo. Ei tiedä, mitä teki oikein, mitä väärin. "Olisiko sittenkin pitänyt", tulee toistuvasti mieleen. On siis jäänyt koukkuun.

Miten epämääräisestä syllisyydestä pääsee eroon? Se on kuin raskas kahle, jota raahaa mukanaan tietämättä miksi. Pitääkö riuhtoa ja tenpaista itsensä eroon samoilla menetelmillä, joilla syyllisyys on tullut? Tuntuu, ettei ainakaan kiltteys auta. Aiheeton syyllisyys sitä paitsi muuttuu itsessä helposti vihaksi. Parantavaa voisi olla vain se, että vihan saisi purettua ja kohdistetua sinne, mistä se on syntynyt. Mutta narsistin kanssa siitä voi seurata todellinen noidankehä. Joudutkin uudelleen ja uudelleen pyytämään anteeksi, mutta narsisti ei todennäköisesti koskaan anna anteeksi, eikä itse pyydä anteeksi. Kaikelle hänen tekemisilleen löytyy oikeutus, oma oikeus.

Netissä on helpompaa purkaa kokemuksia ja vihaansakin - anonyymisti tai ei. Olen nimittäin kokenut, että kertoessa sukulaisille tuttaville kokemuksista, heidän on kovin vaikea ainakin aluksi uskoa, koska aiemmin on salaillut ja pitänyt yllä kulissia. Kulissia, koska ei ole itsekkään tiennyt, mitä ajatella. Omista tunteista ja kokemuksita aiemmin muille kertoessa, kun narsisti vain totesi (ivallisesti) ykskantaan: Noinko sinä sen koit? Sehän on ihan niin kuin sen ottaa?

 
Aivan, niin siinä tosi usein käy. Ensin tulee pettymys, sitten viha ja tuntuu että se viha patoutuu, no yrittää ja yrittää pinnistellä vaikka tuntuu pahalta, sitten päättää:en enää kiellä itseäni vaan kerron hänelle miltä tuntuu. Arvatkaa mitä? Kohta saan jo pyytää anteeksi kun olin "ilkeä" hänelle ja sanoin kenties suoraan. Ei sitä alkuperää koskaan käsitellä, vaan sitä että kun puran kiukkuani häneen ja usein vielä maininta että kun "KAIKKI" vain hänelle purkavat pahaa mieltään. Ja sitten todella pyydän anteeksi omaa tyhmyyttäni, pahansuopuuttani tai mitä toisarvoista milloinkin. IKINÄ hän ei ota syyllisyyttä siitä mikä sen tilanteen oikein laukaisi...tosi sairasta ainakin minun mielestä. Ja noidankehä, todellakin. Mutta per...miten sellaisesta voi päästä. Sitä en tiedä. Siksi kai täällä nyt olenkin ihmettelemässä ja kyselemässä.
 
Ap: "Ja noidankehä, todellakin. Mutta per...miten sellaisesta voi päästä. Sitä en tiedä. Siksi kai täällä nyt olenkin ihmettelemässä ja kyselemässä."

Mitkä ovat todelliset motiivisi, miksi haluaisit "ymmärtää " narsistia? Oletko jo ihastunut narsistiin ja haluaisit hänet omaksesi? Miksi haluat tuollaisen haasteen??

narsisti: "Luulen kuitenkin , kun silmäni ovat vähän avautuneet kohdallani, että olen saanut mahdollisuuden yrittää parempaan suuntaan.
Siitä olen kiitollinen että perheeni on edelleen kasassa(tiedä sitten kuinka kauan)enkä toisaalta ole koskaan tehnyt mitään rikollista.
Olisi ollut tilaisuuksia pettää ihmisiä todella pahasti taloudellisessa mielessä.
Kenellekään en ole velkaa rahassa mitattuna, "vekselini" kylläkin perhettäni kohtaan ovat edelleen protestissa.
Tuskin koskaan siitä velkataakasta tulen selviämään."

narsisti, voi olla, että olet paremmilla jäljillä itseesi. Vaikka kuvaatkin syllisyyttäsi velkana ja vekselinä perheellesi, kirjoituksesta saa kuvan, että sinulla on omatunto. Et ole aivan patologinen. Ehkäpä perheen ehdoitta suoma rakkaus ja hyväksyntä on ollutkin sitä, mitä tarvitset. Kuin äidin rakkautta, joka ei sammu, vaikka lapsi olisi millainen tahansa. Tuhlaajapoikakin on aina rakastettuna tervetullut kotiin.

Mutta sattuukohan usein kuitenkin niin, että narsisti löytää toisen narsistin, (asettuu toisen narsistin iskettäväksi), jolloin ihastumisen peilit aluksi kirkkaana sädehtivät kummallekin, mutta vähän ajan päästä ne sumenevat ja kuvastimesta näkyykin vain oma itse likaisena ja harmaana.
 
Ennen muinoin käytiin sapelein ja sarvin kristinuskoa levittämässä. Joko uskoit tai itkit ja uskoit. Tänä päivänä tiedämme, että asioita voi hoitaa toisinkin.

Onko narsistin ikävien tapojen ja hänen aiheuttaman kärsimysten listaaminen oikea tie. Olisiko aika saada ohjeita ns. terveille ihmisille. Miten kohtaan narsistin, miten käyttäydyn itse. Koska jokin sen vastapuolen käytöksessä sallii narsistin toiminnan. Ei Hitler olisi yksin voinut maailmaa tuhota. Aina tarvitaan pelikaveri.

Tuska voi olla valtaisa pahimmillaan narsistin käsiin joutuneella. Mutta siihen löytyy lääke. Ja ne ihmiset, jotka epäilee läheistään narsistiksi, hakekaa tietoa, tutkimuksia... maailma on täynnä. Sieltä avautuu ovet, ymmärrät millainen käytöksesi edesauttaa narsistin tavoitteita. Jos kukaan ymmärsi mitä ajan takaa --- Voimia!
 
Illusia: pohdinnoissasi on varmasti paljon asiaa. Itsekin olen pohtinut samaa. Entä jos meitä onkin kaksi....narsistia. Jospa sitä itsekin olen ja näen tuon "pahan" vain toisessa. Ja edelliselle: Niin juuri, tiedän sen kokemuksesta, millaista on tuntea narsisti, mutta halusinkin tietää asioista HÄNEN kannaltaan, siksi kysyinkin narsistin OMAA näkökulmaa, ei minun tietenkään tarvitse omia kokemuksiani kysellä, vaikka eipä silti ,saa kai täällä kysellä mitä haluaa, jos on vaikka niin eksyksissä ettei tiedä itsekään, eikö vaan. Siloinhan joku ystävällinen kohtalotoveri voisi auttaa, kenties???Kuten nyt esim. Illusia valaisi kovastikin näkökulmaa, kiitos hänelle. Oppia ikä kaikki, niinhän sitä sanotaan...
Vielä Illusialle kysymykseesi, olenko ihastunut narsistiin ja haluaisinko omakseni? Ensimmäiseen vastaus kyllä, jälkimmäiseen ei. Ja että miksi haluaisin tuollaisen haasteen... jaa-a, ehkäpä vastaus on juuri tuo "ymmärtäminen". En tosin tiedä onko se koskaan täysin mahdollista, mutta se on juuri HAASTE.
 
"Vielä Illusialle kysymykseesi, olenko ihastunut narsistiin ja haluaisinko omakseni? Ensimmäiseen vastaus kyllä, jälkimmäiseen ei. Ja että miksi haluaisin tuollaisen haasteen... jaa-a, ehkäpä vastaus on juuri tuo "ymmärtäminen". En tosin tiedä onko se koskaan täysin mahdollista, mutta se on juuri HAASTE."

Jotenkin minusta tuntuu, että olet liian köykäinen (anteeksi vain!) kantamaan tuota haastetta. Omat motiivisi ovat liian läpinäkyvät. Haluatko "ymmärtämisellä" kietoa narsistin tiiviimmin itseesi ja ihastumisen tunteeseesi ja odotat hänen muuttumistaan rakastamaan pystyväksi, vai ajatteletko itse saavasi narsistista uhrin, jota voit sitten pompotella mielin määrin ymmärryksen nimissä? Ettet vain itse olisi se narsisti?
 
Illusia: jos luit tuon edellisen kirjoitukseni, niin juurihan sitä sanoinkin miettineeni, että jos itsekin olen narsisti. "Ja odotat hänen muuttumistaan rakastamaan pystyväksi"- en oikein ymmärrä mitä tarkoitat? Sitäkö että narsisti ei pysty rakastamaan toista? Vai ajattelenko saavani narsistista uhrin jota voi pompotella?? Huhhuh! Minä en halua kenestäkään mitään uhria, en ole ikimaailmassa sellaista ajatellut enkä halunnut. Mutta jos tämä keskustelu alkaa nyt mennä minun persoonani kaiveluiksi, niin riittäköön. Kiitokset kaikille kirjoittajille!
 
Suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan "Miksi aina sinä? narsismin seitsemän syntiä" kirjoittanut psykoterapeutti Sandy Hotchkiss. Kirja auttaa ymmärtämään persoonallisuushäiriön alkuperää lapsuuden vuorovaikutussuhteissa ja kuinka tämä häiriö kehittyy, kuinka narsismin vaikutuspiiriin joutuu ja mitä on tehtävä siitä irtautuakseen. Kirja antaa selkeitä käytännön neuvoja jotka tuntevat itsessään tai lähipiirissään narsistin.

Isäni on narsisti, sain tuon kirjan äidiltäni lahjaksi. Rakastan isääni suuresti, mutta luonnettani ja käyttäytymismallejani ohjaa edelleenkin se, että lapsuudessani tahdin määräsi narsismin uskomaton itsekeskeisyys. Äitini tekee kovasti työtä päästäkseen eroon isän luomista mielikuvista. Olen siis jo aikuinen ja vanhempani eronneet muutama vuosi sitten.

Kirjan luettuani ymmärrän isäni lisäksi itseäni paljon paremmin. On tyypillistä, että jos jompikumpi vanhemmista on narsisti, lapsi usein alkaa myös seurustella narsistin kanssa, koska tuntee käyttäytymisen tutuksi. Itselläni on takana suhde narsistin kanssa. Nyt ymmärrän se johtuvan siitä, että hänen käyttäytymisensä oli niin tuttua ja osasin jo "lukea" hänen käyttäytymistään. Ja että minun piti saada hänen hyväksyntänsä, koska isäni ei ikinä sitä antanut.

Kirjan nimessä olevat 7 syntiä ovat tyypillisiä ajattelu- ja käyttäytymismalleja: Ylimielisyys, maaginen ajattelu (suuruus- ja kaikkivoipaisuuskuvitelmat), sekä vaativuus (narsisti katsoo oikeudekseen saada erityiskohtelua). Yllättävää voi olla, että vielä selvempiä narsismin merkkejä kuin paisunut ego tai itsekkyys ovat rajojen puute, tunne-elämän pinnallisuus, joka johtuu kätketystä häpeästä, kateudesta ja siihen liittyvästä kateudesta. Tärkeä merkki on myös hyväksikäyttötaipumus, joka täyttää empatian puuttumisen luoman tyhjiön. Tällaiset käyttäytyminen ja tällaiset asenteet suojaavat kehittymätöntä minää toisten hyvinvoinnin kustannuksella.
 
Elin narsistin kanssa kaksi vuotta. Elämä oli kutakuinkin tuota kaikkea, mitä yllä on jo kirjoitettu. Mustasukkaisuutta lähes jokaisesta ihmisestä jonka kanssa oli tekemisissä, mieletöntä kontrollin tarvetta menemisistäni ja tekemisistäni. Olin hänen mukanaan joka paikassa minne piti mennä, ja hän minun mukanani. Eihän minua uskaltanut yksin jättää, etten sillä aikaa tekisi jotain pahaa. Kun asiat olivat hyvin, ne olivat todella hyvin. Ja kun huonosti, niin todella huonosti.

Vaikeinta kaikessa oli suhteesta irrottautuminen. Koko tuona aikana en oppinut ihmistä tuntemaan niin hyvin, ett olisin tiennyt mihin hän pystyy. Jo eroamisesta ensimmäistä kertaa puhuessani alkoivat tappouhkaukset. Kaikesta syytettiin jotain muuta kuin narsistia, tai edes minua. Tämän "yksikkömme" tuhon yritti muka aiheuttaa joku muu. Tappo- ja pahoinpitelyuhkauksia sateli minun lisäkseni parille ystävälleni, uhkasipa hän polttaa vanhempieni talon maan tasalle, kuten myös ystäväni perheen talon. Uhkasi tappaa itsensä ja teki siitä minun syyni. Tuo aika oli yhtä helvettiä ja kesti yli puoli vuotta. En uskaltanut lähteä mihinkään, kun ihan okeasti todella pelkäsin. Muutin vihdoin yksin asumaan, muutin myös osoitetietoni salaisiksi, enkä edes kaikille ystävilleni voinut kertoa missä asun. Seuraavan vuoden pelkäsin yksin asunnossani.

En tiedä oliko tästä kenellekään hyötyä, mutta haluan ihan oikeasti varoittaa, se ei nimittäin riitä, että narsisti voi tuhota toisen elämän suhteen aikana, monella teolla on vaikutusta vielä vuosien päähänkin. Muista, että jokainen suhde muokkaa myös omaa persoonallisuuttasi, jotain, mitä on mahdottoman hankala yrittää pyyhkiä pois, vaikka kuinka halaisi..
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa