Narsismista??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ihmettelijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mustasukkaisuutta lähes jokaisesta ihmisestä jonka kanssa oli tekemisissä, mieletöntä kontrollin tarvetta menemisistäni ja tekemisistäni. Olin hänen mukanaan joka paikassa minne piti mennä, ja hän minun mukanani. Eihän minua uskaltanut yksin jättää, etten sillä aikaa tekisi jotain pahaa. -edellinen-

Kylläpä kuulostaa tutulta mutta tuo kontrollointi että ei yksin saa jättää hetkeksikään on sairaalloista mustasukkaisuutta.
Ex mieheni sanasta sanaan muuten uhkaili juuri kuvaamillasi tavoilla ja tein samat toimenpiteet jotka sinäkin-.
Toivon että olet toipunut pahimmasta.

Jokainen vanha sotku vaan myöskin kasvattaa meitä ymmärtämään enemmän. Ainakin minä yritän sitä kautta selviytyä.
 
Lähdöstäni on jo yli kolme vuotta, joten olen selvinnyt jo pitkälle.. Olen yrittänyt ajatella, että tuo kaikki teki minusta vahvemman ihmisen. Osittain se pitääkin paikkansa, osittain vanhat haamut vaikuttavat joissain tilanteissa vielä nykyisessäkin suhteessani. On paljon pelkoja, jotka nousevat pintaan riitatilanteissa vieläkin. Välillä tuntuu raskaalta työstää niitä asioita, yrittää itselleen selvittää, miksi ihmeessä käyttäytyy niinkuin käyttäytyy.

Voimia sinulle!
 
"Jokainen suhde muokkaa myös omaa persoonallisuuttasi, jotain, mitä on mahdottoman hankala yrittää pyyhkiä pois, vaikka kuinka halaisi.."

"Jokainen vanha sotku vaan myöskin kasvattaa meitä ymmärtämään enemmän."

Tuolla tavoin jokainen suhde on eräänlainen peili tai psykologisesti ajatellen transferenssisuhde itselle.

Hakeeko narsistiin ihastunut ja suhteeseen jäänyt aina sitä rakkautta ja hyväksyntää, jota vaille on jäänyt - ja jää aina yhä uudelleen, koska se on hänen "kohtalonsa". Onhan helpompi vahvistaa tuttua käsitystä itsestään kuin muuttaa sitä. Arvottoman ihmisen on todella vaikea kokea itseään aidosti arvokkaaksi. Se lienee myös sitä narsismin perimmäistä patologiaa.

Ap jutusteli jotain "narsistisesta kauhusta". Heijastuuko suhteesta irrottautuminen myös toiseen sellaisena pelkona ja kauhuna, jota narsisti itse sisimmässään tuntee tulleessan "hylätyksi" ja jouduttuaan eroon omista tunneseiteistään? Luultavasti narsistin käytös on enemmänkin pelkkää uhkailua, mutta siinä meilessä todellista, vahvaa tunnetta, että vastapuolessa se aiheuttaa pelkoa. Narsistiin syntyy jostain syystä hyvin vahva ja ahdistava tunneriippuvuus. "Narsistin tytär" kuvasi sitä, että narsistin synnyttämistä mielikuvista on vaikea irtautua. Aiheeton, mutta silti todellinen pelko lienee samaa kuin turvattomuuden tunne. Se poistuu vasta, kun kokee jollain tavoin olevansa turvassa.
 
Haluan vielä kertoa isästäni, joka siis on narsisti. Vaikka teidän kaikkien kokemukset on tietenkin totta, haluan tuoda sen puolen esille, että ei suhde aina pääty tai sisällä väkivaltaa. Isäni on kunnioitettu ja erittäin arvostettu työssään, niin kuin monet narsistit ovat. Ihailevia naisia on aina pyörinyt ympärillä. Kukaan, ei joka ei ole elänyt hänen kanssaan tai tunne täysin, ei usko kuinka uskomattoman itsekeskeinen ja empatiakyvytön hän on. Hän ei ole koskaan ollut väkivaltainen äitiä, lapsiaan tai ketään muutakaan kohtaan. Henkistä väkivaltaa taas sitäkin enemmän. Lapsesta asti olen kuullut häneltä pelkkää ivaa ja haukkumista, enkä vieläkään terapiasta huolimatta pysty rakentamaan terveelle pohjalle suhdetta.

En vain pysty uskomaan, että joku rakastaisi minua tällaisena kuin olen, vaan minun pitää ansaita rakkaus. Normaali mieshän ei tällaista katso, koska kuvittelen etten ansaitse tasa-arvoa. Eli olen helppo uhri narsistille. Nyt olenkin ollut yli vuoden ilman vilkaisuakaan miehiin päin. Aion tehdä kaikkeni saadakseni itseni "terveemmäksi", ja sitten AION ihastua normaaliin mieheen.

Muistan lapsuudesta, että aina isä tuli töistä kotiin, koko perhe "meni varpaisilleen" eli juuri nämä täälläkin mainitut tuntosarvet tulivat esiin. Piti kuulostella millä tuulella isä oli. Jos hän oli hyvällä tuulella, ilta oli mitä hauskin. Harvemmin niin. Jos isällä oli ollut huono päivä, kukaan ei saanut sanoa sanaakaan, tv pois päältä, ja kaikki omiin huoneisiin pois isän tieltä.

Suhteissani nämä tuntosarvet (kunnes terapiassa tämän tiedostin) pilasivat kaiken. Jos poikaystävällä oli ollut huono päivä, tai vaikka hän vain oli poissaoleva (joka ei mitenkään johtunut minusta, eikä hän edes purkanut sitä minuun) olin kuin kissa pistoksissa. Olin valmis vaikka päälläni seisomaan ja perumaan kaikki menoni, että saisin hänet taas hyvälle tuulelle. Sairasta. Onneksi nykyään tiedostan nämä sairaat toimintamallini, niin on helpompi koittaa muuttaa niitä.

Suosittelen tosissani sitä kirjaa, mistä aiemmin kerroin!
 
On kyllä mielenkiintoista lukea näitä juttuja. Nyt viimeaikoina olen löytänyt tuon diagnoosin myös isälleni. Aiemmin oli aina vähän hankalaa esim teini-iässä kun ei ollut mitään nimeä sille mikä isä on.

"Muistan lapsuudesta, että aina isä tuli töistä kotiin, koko perhe "meni varpaisilleen" eli juuri nämä täälläkin mainitut tuntosarvet tulivat esiin. Piti kuulostella millä tuulella isä oli. Jos hän oli hyvällä tuulella, ilta oli mitä hauskin. Harvemmin niin. Jos isällä oli ollut huono päivä, kukaan ei saanut sanoa sanaakaan, tv pois päältä, ja kaikki omiin huoneisiin pois isän tieltä"

Tää on niin totta myös omasta elämästä. Tosin mä olin isän lempityttö, jonka tehtävä oli saada isä taas hyvälle päälle.. Ja isä tykkäs musta ja sanoi että musta tulee ihan mitä vaan.. Aika pitkään niin uskoinkin.. Sinällään pelottavaa..

Mun vanhemmat on ollu yli 30 v naimisissa, ja äiti on pilannut elämänsä, ei voi muuta sanoa. Ja aina oon aatellu että olis ollu parempi jos oisvat eronneet kauan sitten.. mutta kun ei niin ei.. Perhettä kun ei rikota.
 
Kauhulla ajattelen miten narsisti siirtää häiriönsä lapsiin. Tietysti sillä varauksella, että kykenee. Lapsi voi olla niin voimakas, että alkaa vastustamaan narsistista vanhempaa; siitä tulee valtava sota. Mutta harvoin, tuskin koskaan, pieni lapsi ymmärtää vastustaa sairasta vanhempaansa. Murrosikäinen jo osaa kapinoida. Mutta kaikki eivät osaa pitää omaa päätänsä. Nuori voi elää elämäänsä miellyttämällä narsistia. Terve vanhempi voisi silloin kyseenalaistaa tilanteita, että nuori kokisi olevansa oikeassa ja tiedostaa, että vanhempi voisi olla väärässä. Narsisti ottaa lapsen helposti pihteihinsä. Narsisti otta helposti aikuisen pihteihinsä olemalla ihana rakastettu, mutta tietysti edellyttäen kuuliaisuutta. Ei ole epäselvää kuka on johtaja.
Narsisti ei koskaan tunnusta olevansa narsisti, sillä hän ei ole väärässä.
 
jännä puoli on tää tuulen kääntyminen, eli onko kaikki narsistit sellasia että niillä on hyvä puoli ja paha puoli, eli kun ovat hyvällä tuulella elämä on suht normaalia, mutta kun ollaan pahalla tuulella, elämä on helvettiä ja henkistä väkivaltaa?? kokemuksia??
 
"...vaan tällaista mukamas "alistuvaa" kieroa, epäluotettavaa ja KEINOTTELEVAA narsistia joka ensin hurmaa ja huumaa olemuksellaan ja saa toisen kiinnostukesen itseensä (tunnekoukkuun) ja sitten pidemmän päälle manipuloi ja käyttää toisen tunne-elämää, seksuaalisuutta ja kaikkea muuta hyväkseen - omaksi hyväkseen juuri mitään keinoja käyttämättä. Ja joka haluaa kaiken vain itselleen."

mies: "Narsisti ottaa lapsen helposti pihteihinsä. Narsisti otta helposti aikuisen pihteihinsä olemalla ihana rakastettu, mutta tietysti edellyttäen kuuliaisuutta. Ei ole epäselvää kuka on johtaja."

Narsistin kyky manipuloida tekee suhteesta äärimmäisen vaikean. Taitavaa manipulointia ei ole tarkoitettukaan tunnistettavaksi. Ja sitten kun/jos sen huomaa ja tajuaa, on yleensä jo tunteillaan mukana ja siinä ristiriitaisessa tunnekoukussa, josta on niin vaikeaa päästä irti.

Tämän ketjun narsisti itse kertoi inhoavansa lipevyyttä. Varmaan niin, sillä sen samoin kuin imartelun läpinäkyvyyden voi tunnistaa helpommin kuin manipuloinnin kohteeksi joutumisen. Osaisiko joku kertoa, mistä manipuloinnin tunnistaa?
 
Minä kerron kokemuksestani. Ei ole kyse parisuhteesta vaan omasta äidistäni. Hän Oli ja ON paha narsisti. Hän oikeuttaa itsensä tekemään oikeustoimia toisia kohtaan ja ne toiset ovat VIATTOMIA, eivätkä ole tehneet mitään rikkomusta narsistista äitiäni kohtaan.

Olin pitkään hänen hyppykeppinsä. Jos en suostunut aina, hän repi kuviani, vauvakuviani ja hoki, että tyttärensä vihaa häntä, mikä ei tietenkään ole totta!
Hän on ollut kamalan mustasukkainen misystävistäni ja yrittänyt aina tuhota suhteeni.
Nyt en ole tekemisissä enää hänen kanssaan. Hän on yrittänyt pilata tämä aviolittoni mieheni kanssa, mutta yhdessä ollaan, eikä hän enää voi vaikuttaa minuun.

Narsistin kanssa voi todella olla vaikeaa!! Heiltä puuttuu kyky empatiaan vaikka hokevatkin olevansa niin ymmärtäväisiä ja auttavaisia! Ja että he aina auttavat, mutta kukaan ei koskaan häntä ota huomioon!

Ikävää!
 
Lisään, että tämän ketjun Narsistina kirjoittava ei voi olla NARSISTI!
Kukaan narsisti ei itse tunnista olevansa narsistista persoonallisuushäiriötä sairastava henkilö!!
He itse kyllä ovat valmiit muita luokittelemaan sellaiseksi ja he saattavat olla niin älykkäitä, että osaavat käyttää psykologiaa..he lukevat ja sivistävät itseään ja vaikuttavat hyvin korrekteilta ja asiallisilta! Mutta itsestään he eivät edes vitsaisilisi olevansa narsisteja!!
Tämän tiedän olevan 100% totta!
 
Lisään, että tämän ketjun Narsistina kirjoittava ei voi olla NARSISTI!
Kukaan narsisti ei itse tunnista olevansa narsistista persoonallisuushäiriötä sairastava henkilö!!
He itse kyllä ovat valmiit muita luokittelemaan sellaiseksi ja he saattavat olla niin älykkäitä, että osaavat käyttää psykologiaa..he lukevat ja sivistävät itseään ja vaikuttavat hyvin korrekteilta ja asiallisilta! Mutta itsestään he eivät edes vitsaisilisi olevansa narsisteja!!
Tämän tiedän olevan 100% totta!
 
Lisään, että tämän ketjun Narsistina kirjoittava ei voi olla NARSISTI!
Kukaan narsisti ei itse tunnista olevansa narsistista persoonallisuushäiriötä sairastava henkilö!!
He itse kyllä ovat valmiit muita luokittelemaan sellaiseksi ja he saattavat olla niin älykkäitä, että osaavat käyttää psykologiaa..he lukevat ja sivistävät itseään ja vaikuttavat hyvin korrekteilta ja asiallisilta! Mutta itsestään he eivät edes vitsaisilisi olevansa narsisteja!!
Tämän tiedän olevan 100% totta!
 
Narsismi ei ole niin yleinen sairaus, kuin mitä täällä annetaan ymärrtää. Suurin osa tapauksista, joissa toinen leimataan jonkin sairauden omaavaksi, on oikeasti kahden erilaisen persoonan yhteentörmäyksen tuloksena olevia erimielisyyksiä, jotka ikävästi kärjistyy. Esimerkiksi: Hemmoteltu, prinsessana kohdeltu tyttö menee naimisiin "jalat maassa" tyypin kanssa. Hän ei saakkaan enää tehdä niin kuin haluaa, vaan joutuu ottamaan huomioon toisen ihmisen ja jakamaan asioita. Kun mies yrittää luovia tässä liitossa ja ohjata naista toimimaan "me hengessä", kokee nainen tämän painostuksena ja miehen yrityksenä alistaa ja muuttaa häntä. Tässä tapauksessa molemmat syyttävät toisiaan narsistiseksi persoonaksi vaikka oikeasti nainen on pilalle hemmoteltu ja mies ei taasen ymmärrä naisen käytöstä "putkiaivoillaan".

Jos kaikki nämä elleissäkin diagnosoidut "tautiset" vietäisiin lääkäriin, niin veikkaisin heidän 90% saavan terveen paperit.
 
Minulle riittää, että noinkin moni kuvailee tietyn ihmistyypin erittäin vaikeaksi puoliskoksi parisuhteessa. Oli hän sitten "itsekäs paskiainen" tai "narsisti", niin aivan sama. Riittää, että tuon kauheuden kokeneet ihmiset voivat antaa nimen ja yhteisen nimittäjän asialle, josta he ovat joutuneet kärsimään.
Kiintoisaa on se miten suuri joukko on juuri tuon asian kanssa joutuneet vaikeuksiin; hyvää vinkkiä niille, jotka ovat narsistin pauloissa tai katselevat kumppania.
Prosenteista puheenollen tuntuu varsin yleiseltä murheelta, enkä halua vähätellä ihmisten kokemuksia.
 
"mies". Eihän nyt ole kyse vähättelystä, vaan asioiden puhumisesta niiden oikeilla nimillä. Ei ihmistä voi leimata jostain tietystä sairaudesta kärsiväksi, jos hänellä on satunnainen oire silloin tällöin. Etenkään leimaamista ei pitäisi tehdä muutaman kirjoituksen perusteella, niin kuin sinä teet todella usein... milloin kirjoittajan puoliso on masentunut, narsisti, joskus taas tyhmä. Paskiainen tai narsisti eivät ole synonyymeja keskenään. Tai kyllä osittain ovat, sillä narsisti on useimpien mielestä myös paskiainen, mutta paskiainen ei taasen ole narsisti.

Sama jos sinut luokiteltaisiin juopoksi parin saunakaljan ottamisesta. Tai naisvihaajaksi jos (heh,heh) et pitäisi esim. minusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuli paskat housuihin:
"Sama jos sinut luokiteltaisiin juopoksi parin saunakaljan ottamisesta. Tai naisvihaajaksi jos (heh,heh) et pitäisi esim. minusta.

Ei kun sinut "tuli" luokitellaan rumaksi jos et miehiä miellytä!



 
Narsismi on laaja ilmiö aina diagnosoidusta sairaudesta ja narsistisesta persoonallisuuden häiriöstä narsistisiin luonteenpiirteisiin ja terveseen narsismiin. Tämän keskustelun aloituksessa oli varmaan kyse ihmissuhde- ja siitä johtuvista itsetunto-ongelmista, joihin usein törmää tietynlaisten ihmisten kanssa. Osa "ihan tavallisiksi, pärjääviksi ja menestyviksi luokitelluista" ihmisistä kun voi tuottaa ympäristölleen valtavaa hämmennystä ja epävarmutta, joka heijastuu koko elämään.

Useinhan narsistista puhutaan vaan hyvin itsekeskeisenä ja hallitsevana persoonana, joka tavallaan saa kyllä elämässään paljon aikaan, mutta toisten kustannuksella. Kuvaukset narsistisista piirteistä voivat jossain määrin sopia kelle vain. Siinä mielessä voi itsessäänkin tunnistaa pikku narsistin. Mutta olennaisin lienee siinä, miten ympäristö kokee henkilön. Narsisti aiheuttaa usein hämmennystä, epävarmuutta, loukkaa, ihmiset ympärillä ahdistuvat, eivät osaa ja uskalla tehdä mitään, ovat voimattomia ja alisteisia.

Luultavsti itsekullakin on kokemuksia ihmisistä, jotka ovat jopa positiivisessa sosiaalisuudessaan niin päälle käyviä, vaativia ja huomiota hakevia, että heidän seurassaan ahdistuu. He eivät anna tilaa toiselle ja toisen tunteille.

Ajattelen, että manipulointi on juuri tuota, että vie toiselta tilan ja voiman toimia oman tahdon ja halun mukaan. Manipulointi voi olla ja onkin usein positiivissävyistä toisen mieltymyksiin tai heikkouksiin vetoamista. Johtajaa esim. manipuloidaan sillä, että hänen arvoaan ja päätäntävaltaansa korostetaan asiassa, joka lopulta tuo manipuloijalle itselleen etua. Vähemmän kaunista ja itsetunnoltaan heikkoa voidaan manipuloida kehumalla viehättäväksi. Kun olet noin viehättävä ja fiksu sinä varmaan..., vaikka tietenkin teet päätöksen ihan itse... jne. Manipuloinnin tajuaa vasta, kun on tehnyt jotain sellaista, mitä ei oli pitänyt, mitä ei halunnut - seuraa pettymys ja syyllisyys.

Uskonpa, että jokainen joka on elänyt narsistin kanssa ymmärtää sen tunneväritteisen kietomisen, mihin on joutunut. Siksipä tuntuukin aika uskomattomalta, että narsistista sanotaan, ettei hän pysty empatiaan. Ehkä halutaan sanoa, ettei hän koe empatiaa toista kohtaan, mutta ymmärtää hyvin toisen tunteet välineenä. Osaa lukea toista kuin avointa kirjaa, mutta käyttää sitä omaksi hyväkseen ei toisen auttamiseksi tai tukemiseksi. Kyllä manipulointi vaatii tunneälyä, mutta lähtökohta ja tavoite ovat omassa edussa - ei toisten huomioimisessa.
 
Juuri kuten toisessa ketjussa totesin (olen "tulin" kanssa samaa mieltä), että jokaisessa jampassa/jampattaressa asustaa nyky-yhteiskunnassa pikkuinen narsissi. Sairaita NARSISTEJA on todellisuudessa hyvin vähän prosentuaalisesti. Paskanjauhantaa siis nämä keskustelut pidemmän päälle. Tai osasto ainakin väärä. Todelliset narsissit eivät näillä "leluosastoilla" liiku.
 
Mun mies on hiukan "narsisti", ei tosin siinä pershäiriömielessä, mutta on kyllä aika taitava manipuloija ja usein todella itsekeskeinen. Onneksi huomasin tämän tarpeeksi ajoissa suhteemme aikana joten osaan spotata manipuloinnit aika hyvin ja yksinkertaisesti kieltäydyn olemasta manipuloinnin kohteena, se onkin vähentynyt hyvin radikaalisti. Erota en halua koska miehessäni on valtavasti muita hyviä ominaisuuksia ja ongelma ei ole suuri, kuten sanoin olen tarpeeksi vahva ymmärtääkseni milloin minua manipuloidaan, enkä kertakaikkiaan anna sen tapahtua! Reilu peli, piste! Jos jotain haluaa niin sanotaan suoraan ja siitä neuvotellaan kuin ihmiset, ei se ole sen vaikeampaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja soma:
Mun mies on hiukan "narsisti", ei tosin siinä pershäiriömielessä, mutta on kyllä aika taitava manipuloija ja usein todella itsekeskeinen. Onneksi huomasin tämän tarpeeksi ajoissa suhteemme aikana joten osaan spotata manipuloinnit aika hyvin ja yksinkertaisesti kieltäydyn olemasta manipuloinnin kohteena, se onkin vähentynyt hyvin radikaalisti. Erota en halua koska miehessäni on valtavasti muita hyviä ominaisuuksia ja ongelma ei ole suuri, kuten sanoin olen tarpeeksi vahva ymmärtääkseni milloin minua manipuloidaan, enkä kertakaikkiaan anna sen tapahtua! Reilu peli, piste! Jos jotain haluaa niin sanotaan suoraan ja siitä neuvotellaan kuin ihmiset, ei se ole sen vaikeampaa.

Sanoitpa hienon ohjeen sille, jonka puoliso on hiukan "narsisti". Mutta jos on kyseessä oikea narsisti, niin on aika vaarallista nousta häntä vastustamaan.

 
- Hän syyllistää muita siitä mitä nämä ovat tehneet tai eivät ole tehneet hänelle
- Hän syyttää ”kurjaa lapsuuttaan”, ikäviä kumppaneita jne.
- Hän ei koskaan anna anteeksi kokemaansa loukkausta ja pyrkii kostamaan tavalla tai toisella ja on erittäin pitkävihainen
- Hän esittää häikäilemättömiä lausumia toisesta julkisesti nolaten hänet (puolison haukkuminen vieraille: ei se meidän Matti/ Liisa osaa eikä tee mitään jne.)
- Hän ei pysty luomaan kestäviä, tasa-arvoisia ihmissuhteita (kaikissa kumppaneissa on hänen mielestään vikaa)
- Hän pakottaa kaikki muut mukautumaan häneen, hän itse ei voi joustaa (aikataulut ym. pitää mennnä täsmälleen ja juuri hänen mukaansa)
- Hänellä on pohjaton tunnustuksen ja kiitoksen saamisen tarve (kaikesta pitäisi kiittää ja huomioida)
- Hän ei suostu vastaanottamaan mitään kritiikkiä itsestään, vaan loukkaantuu siitä
- Hänen kanssaan ei voi keskustella, sillä hän on aina mielestään oikeassa
- Hän jakaa ihmiset mielessään hyviin ja pahoihin sen mukaan miten he suhtautuvat häneen
- Hän on epäluuloinen kaikkia kohtaan
- Hän mököttää, pitää mykkäkoulua, ja juonii rangaistakseen ”rikollista” ja asettaakseen hänet "oikeaan" paikkaan.
- Hän on kateellinen ja vahingoniloinen
- Hän valitsee puolisokseen ihmisen, joka ei ole häntä kauniimpi/ komeampi, lahjakkaampi eikä rikkaampi ja joka ei siis saa ylittää häntä eikä edes yltää hänen tasolleen
- Hän hakeutuu työhön, joka takaa hänelle näennäisen ”hyvyyden mielikuvan” suojakilven, esim. hoitoalalle, jotta näyttäisi olevan epäitsekäs hoivaajatyyppi
- Hän ei etsi eikä hyväksy psykiatrista apua, koska hän ei tunne itseään sairaaksi eikä varsinkaan luonnehäiriöiseksi eikä halua penkoa omaa sisintään ja kohdata totuutta itsestään
- Hän pelkää yksinoloa ja hylkäämistä
- Hän "rakastaa" lapsiaan koska he ovat osa hänen minäkuvaansa onnistuneena vanhempana. Hän "rakastaa" ystäviään koska - ja vain niin kauan kuin - hän voi hyödyntää heitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja no eihän:
tollasii olekkaan!

Valitettavasti tunnen yhden naisen joka on juuri tuollainen. Koetan vältellä häntä mahd. paljon, sillä hänen kanssaan ei saa muuta kuin pahan mielen. Työni vuoksi joudun olemaan hänen kanssaan tekemisissä. Säälin hänen lapsiaan.
 

Yhteistyössä