Narsistin tuhoama

[*Echo*]

Nyt vasta kahden vuoden jälkeen tajusin että olenkin ollut naimisissa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän potilaan kanssa.
Unohti synttärit, nimpparit, hääpäivät ja kaikki. Osasi syyttää millon mitäkin tahoa kun ei ole työtä, rahaa, on stressiä. Piti häntä hoivata, sääliä, ylistää ja kiittää, koskaan saamatta mitään näistä itselle takaisin. Itse otin syyt niskoilleni kaikesta, vaikeuksista ei voinut puhua koska hän vaikeni heti ja piti mykkäkoulua kunnes MINÄ päädyn pyytämään anteeksi jotain mitä hän oli tehnyt.

Luulin jo tulleeni hulluksi. Masennuin, söin lääkkeitä, olo parani ja sitten sama epämääräinen olotila jatkui ja jatkui ja jatkui. Vasta ystäväni mainittua Narsistien Uhrien Tuki Ry:n nettisivuista, tunnistin mieheni täysin siellä ja muilla aihetta käsittelevillä sivuilla.

Jos et ole parisuhteessa onnellinen, tutustu narsistiseen persoonallisuushäriiöön, koska voit olla tietämättäsi uhri!

Narsisti ei ole paha tai tahallaan ilkeä, vaan kykenemätön empatiaan ja toisen huolehtimiseen. Hän pitää etuoikeutenaan että kaikki hänen ympärillään ylistävät ja palvelevat häntä. Hän on 2-vuotiaan lapsen tasolla tarpeineen.
Meitä uhreja on paljon, voimia kaikille teille ja toivon että te loputkin tajuatte pian minkä kanssa olette tekemisissä.

 

[no]

Eivät kaikki voi olla narsistin uhreja...toinen puoli on narsisteja.

tsemppiä sulle.

kaikki eivät alistu narsistin valtaan; se on aika kovaääninen keskustelu. Itse en lakkaa koskaan ihmettelemästä sitä taitoa, millä he ovat ensin kaikesta samaa mieltä ja ihanimpia ihmisiä ja lopulta heistä kuoriutuu tyranneja.

 

[Virya]

Narsistin uhriksi ei jouduta, vaan narsistin uhriksi ryhdytään.

Vaikuttaa siltä, että nykyään lähes kaikkien naisten exät on narsisteja. Mikä lie muoti-ilmiö...

 

[uhrin kertomaa]

... mut sitten heräsin, kastelin kissan ja heitin kukan ulos ...... ja katsoin peiliin: hipheijaa ...... sehän olinkin MINÄ ....... ITSE MINÄ: NARSISTI.

 

[*Echo*]

Ei todellakaan ole helppo tunnistaa sitä narsistia, enkä edes tiennyt mikä narsisti on ennen kuin ystäväni huomautti mieheni käytöksestä. Alku oli ihanaa ja luulin löytäneeni elämäni miehen kunnes kaikki muuttui pikkuhiljaa oudoksi. Huojentavaa on että tälle ilmiölle on oikea lääketieteellinen nimityskin, eikä kaikki ollutkaan minun kuvitelmaa niinkuin hän antoi minulle ymmärtää. Hän sanoi jotain ja jonkun ajan päästä väitti ettei ollut sanonut sitä ja väitti minun tulleen hulluksi ja harhaluuloiseksi. Myös psykopaateiksi heitä kutsutaan.

Mutta nyt kun tiedän että näitä on olemassa, pidän visusti kiinni rahoistani, mielipiteistäni, itsenäisyydestäni ja järjestäni. Hän oli viedä kaikki nämä minulta pikkuhiljaa. Minua ei nujerrettu kokonaan ja tästä lähin valitsen seurani hyvin hyvin tarkkaan.

Te, jotka vähättelette asiaa, ette edes tiedä miten kamalaa on tulla manipuloiduksi vaivihkaa vuosien kuluessa. Älkää vähätelkö ennenkuin olette kokeneet saman!

 

[KORJAUS]

NARSISTI JA PSYKOPAATTI OVAT KAKSI ERI SAIRAUTTA.

 

[Jussi2u]

NARSISTI JA PSYKOPAATTI OVAT KAKSI ERI SAIRAUTTA.

Päätin odottaa kommenttia narsismista. Kun yhtään mikään AP:n tilityksestä ei viittaa siihen että hänen kumppaninsa olisi narsisti, paremmin diagnoosi osuu AP:hen itseensä.

Psykopaatti ei myöskään kuvaa AP:n kumppania lainkaan.

Jussi

 

[TRI NO]

Wautsi. jos itse syömällä lääkkeitä saa kumppanin muistin palaamaan synttäripäivien ja nimppareiden yms. lässynlässyn hämppähomman suhteen, niin hyviä ovat nuo lääkkeet. Buranoitako ne oli?

 

[no]

[viesti moderoitu]

 

[Vahvempi nyt]

Onpa täällä inhottavaa porukkaa.

Minulla on vuoden suhde takana ja nimenomaan ystäväni herätteli minut huomaamaan, miten olen muuttunut tämän vuoden aikana, ja nyt tajuan sen itsekin. Olihan mieheni toki tosi ihana parhaimmillaan, mutta se kääntöpuoli on osoittautunut kaameaksi... tiedän miehelläni olevan jokin diagnoosi ja itse epäilen epävaakaata persoonallisuushäiriötä narsismin sijaan, mutta sama juttu tässäkin on kuin aloittajalla: henkistä väkivaltaa ei ole säästelty. Ei tarkalla diagnoosilla ole väliä, vaan sillä, miten toinen kohtelee ja miten itse suhteessa voi. Minä aloin voida tosi huonosti, aloittajan kuvaus omasta olostaan sopii minuunkin.

Seuraaviin törmäsin:
- kohtauksen aikana tosiaan unohtui vuosipäivät, yms juhlat.
- loputon säälin ja huomion kerääminen
- jatkuva toisten syyttely omasta tilanteestaan
- minun syyttäminen työssäkäynnistäni
- ei osannut anteeksi pyytää
- empatiakyvyttömyys
- jatkuvat itsemurhauhkailut
- jos uskalsin sanoa todellisen mielipiteeni, välitön kosto siitä (jättäminen tms)
- manipulointiyrityksiä
- äärimmäinen itsekeskeisyys
- kylmä kohtelu kohtausten aikana
- jatkuva erolla uhkailu
- haukkuminen, alistaminen ja sen väittäminen, että olen epäluotettava, ymmärtämätön yms.

Nyt olen irti tuosta paskasta ja olo on vapautunut.

Oikein hyvää jatkoa Echolle ja onnittelut rohkeasta irrottautumisesta! Ei tällaista kokemusta taida juuri voida ymmärtää, ellei itse ole tuon hitaasti hivuttautuvan helvetin kokenut.

 

[kokemus paras opettaja]

Tuo joidenkin kärkäs ja asiaton ivailu narsistin uhreista kummastuttaa. Olettaisin kuitenkin, että narsismin kuvauksissa liikutaan sellaisella tunnetasolla, mikä aiheuttaa reaktioita ja herkistymistä. Reaktiot ovat ehkäpä juuri ilmiön luonteen mukaisesti vahvasti puolesta tai vastaan. Mustavalkoisuus narsismin liittyen tulee esiin ja korostuu kokemuksissa ja mielipiteissä.

Narsismia on eritasoisena ja se voi ilmetä eritavoin. Tyypillistä kuvauksissa on kuitenkin uhrin tunne henkisestä alistamisesta ja mitätöimisestä. Käytännössä mitätoiminen ilmenee kuvatulla tavalla: välinpitämättömyytenä, toisen tunteiden huomioimattomuuteena, empatian puutteena, syyttelynä ja nimittelynä. Tyypillisesti mitätöidään toinen leimaamalla hänet vainoharhaiseksi, luulotautiseksi, epäilijäksi tai osaamattomaksi sillonkin, kun ei elisi mitään todellista syytä.

Tuo, että raja narsistin ja narsistin uhrin välillä on jollekin hämärä, voi olla yksi oireen ilmentymä. Sanotaanhan, että niin metsä vastaa kuin sille huudetaan. Ristiriita ja henkinen paine voi tarttua riitelyksi, jossa puolustautuu vastapuolen keinoin esim. nimittelemällä. Voihan olla, että jossain vaiheessa tilanne kärjistyy juuri siihen suuntaan, ja eräänlainen molemminpuolinen "hulluuskohtaus" todentaa ilmiön, jotta uhri pääsee näkemään todellisen tilanteensa.

 

[edellinen]

Tuo merkkipäivien unohtaminen narsismin ilmiönä herätti ajatuksia. En ole pitänyt sitä erityisenä narsimin ilmentymänä, vaikka muutoin on kokemusta narsismista parisuhteessa.

Mies ei vuosikymmeniä kestäneessä liitossa jaksanut/halunnut muistaa läheistensä merkkipäiviä, vaikka niistä hänelle vinkkailin, jopa ehdotin muistamista. Myös Joulu ja Juhannus kuluivat tyypillisimmillään miehen murjottaessa. Hän sanoi, ettei osaa juhlia. (Ymmärsin tai vaadin itseäni ymmärtämään.) Juhlan tunnelman ja toisten ilon hän kuitenkin osasi latistaa. Mikään ollut hyvin, vaikka naisena ja äitinä yritin parhaani tuottaakseni iloa ja kepeyttä perheeseen. Mies ei onneksi pilannut juhlapäiviä juomalla tai olemalla väkivaltainen, mutta se päällekäyvä tyytymättömyys kulutti henkisesti.

Sama ilmiö näyttäytyi myös lomilla ja matkoilla, jolloin olisi voinut iloita ja nauttia. Mitä enemmän nautin itse ja tunsin oloni vapautuneeksi, sitä tyytymättömämpi hän oli. Silti hänellä ei ollut halua ehdottaa ja kertoa, mitä itse halusi. Pelkkä murjotus valtasi tunnelman. Piti kovasti tehdä työtä, että jaksoi pitää hyvää mieltä yllä lasten vuoksi, mutta ehkäpä hekin vaistosivat tilanteen ja yrittämiseni. Sanoivatkin usein jo pieninä, että "mitä äiti taas yrittää ". (Sellaista sisäpiirin huumoria meillä perheessä.)

Narsismille tyypillisesti avioeroprosessi oli riitaisa. Piti repiä itsensä irti alistamisesta ja pahasta olosta. On vienyt kauan, että on löytänyt itsensä, oman rohkeutensa ja itseluottamuksensa. Pitkän välimatkan päästä vasta näkee kokonaisuuden.

Isänpäivän teemaan liittyen tulee mieleen myös lasten kokemukset isästään. Eron jälkeen hän halusi ja saikin lapset/nuoret puolelleen manipuloimalla ja lahjomalla heitä, rahalla, lupauksissa ja heidän kaikkinaisia toiveitaan täyttämällä, mutta olemalla muutoin täysin välinpitämätön heidän elämästään ja ongelmistaan. Kaiken piti näyttää ja olla ehdottoman hyvin! Siten hän sai manipuloitua lapset myös minua vastaan nimittelemällä minua ylihuolehtivaksi, vainoharhaiseksi ja mustamaalaajaksi. Hän halusi pitää yllä epärealistista pilvilinnaa.

Nykyään lapset usein kertovat pahoilla mielin, ettei isä muista, välitä tai ole kiinnostunut, ei tarjoa apua, muista syntymäpäiviä. Kun heille eron jälkeen ilmeisesti syntyi käsitys, että isä haluaa ehdottomasti heidän parastaan ja on valmis "uhraamaan" kaikkensa lastensa parhaaksi, niin lyhyessä ajassa suhtautuminen on luistanut eneneväksi välinpitämättömyydeksi lasten elämästä. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että lapset ovat jääneet kiinni siihen riippuvuussuhteeseen. Odottavat kovasti isän huomiota ihan tunnetasollakin, silti kantaen samalla huolta isästä, vaikka isällä on periaatteessa "kaikki hyvin".

 

[no]

siinä poistetussa viestissä ihmettelin jussin mielipidettä..

 

[Jussi2u]

siinä poistetussa viestissä ihmettelin jussin mielipidettä..

Plazan sensorit todella ovat äärimmäisen herkkänahkaisia mutta en vielä ole huomannut että ihmettely heitä sivaltaisi sietämättömän syvältä.

Ehkä ihmettelysi oli ylenpalttisesti narsistista.

Jussi

 

[Nar.sissi]

Jussi mollailee aina kaikkia, jotka uskaltavat valittaa jotain miesten tekosia. Hän itse on niin ah, hieno ihminen ja hänellä on täydellinen vaimo, joten muiden murheet ovat väsyttävää kitinää.

 

[no]

että hänen kumppaninsa olisi narsisti, paremmin diagnoosi osuu AP:hen itseensä.

Jussi

No ,juu jussi, niin sitä heitellään diagnooseja. Taitaa asiassa olla jussille jotakin punaista.

Jos ap:tä helpottaa, että hän saa haukkua ex:nsä narsistiksi, niin siitä vaan...ja jos asia on todellakin näin, niin onnittelen siitä, että on päässyt narsissista eroon.

 

[vot]

Ap vaikuttaa mielialahäiriöiseltä joka näkee muut sairaina.

 

[psykopaatti eli ei]

Nyt vasta kahden vuoden jälkeen tajusin että olenkin ollut naimisissa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän potilaan kanssa.
Unohti synttärit, nimpparit, hääpäivät ja kaikki. Osasi syyttää millon mitäkin tahoa kun ei ole työtä, rahaa, on stressiä. Piti häntä hoivata, sääliä, ylistää ja kiittää, koskaan saamatta mitään näistä itselle takaisin. Itse otin syyt niskoilleni kaikesta, vaikeuksista ei voinut puhua koska hän vaikeni heti ja piti mykkäkoulua kunnes MINÄ päädyn pyytämään anteeksi jotain mitä hän oli tehnyt.

Luulin jo tulleeni hulluksi. Masennuin, söin lääkkeitä, olo parani ja sitten sama epämääräinen olotila jatkui ja jatkui ja jatkui. Vasta ystäväni mainittua Narsistien Uhrien Tuki Ry:n nettisivuista, tunnistin mieheni täysin siellä ja muilla aihetta käsittelevillä sivuilla.

Jos et ole parisuhteessa onnellinen, tutustu narsistiseen persoonallisuushäriiöön, koska voit olla tietämättäsi uhri!

Narsisti ei ole paha tai tahallaan ilkeä, vaan kykenemätön empatiaan ja toisen huolehtimiseen. Hän pitää etuoikeutenaan että kaikki hänen ympärillään ylistävät ja palvelevat häntä. Hän on 2-vuotiaan lapsen tasolla tarpeineen.
Meitä uhreja on paljon, voimia kaikille teille ja toivon että te loputkin tajuatte pian minkä kanssa olette tekemisissä.

Voi olla hyvinkin että miehesi oli sellainen. Yhtä paljon kuitenkin on mahdollista ettei ollut. Meistä jokaisesta löytyy niitä tunnusmerkkejä. Diagnoosin voi tehdä kuitenkin vain psykiatrinen lääkäri, ei kukaan tavallinen taatelintallaaja.

Minäkin voisin psykopaatin tunnusmerkit -luettelo kädessäni nimetä joka toisen kaverini siksi mutta tuskinpa niitä nyt niin paljon tuttavapiiriini on sukeutunut. Löytyy sieltä listalta minusakin olevia "oireita" että siltä pohjalta.

 

[lopettakaa jo]

Ärsyttävää tämä uhri-lässytys. Kenenkään aikuisen ihmisen ei tarvitse olla "uhri" ellei halua. Tietysti puolustuskyvyttömät vammaiset, vanhukset jne voivat olla uhreja.
Suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin mahdollisuus toimia niinkuin hyväksi näkee.

 

[no]

Ärsyttävää tämä uhri-lässytys. Kenenkään aikuisen ihmisen ei tarvitse olla "uhri" ellei halua. Tietysti puolustuskyvyttömät vammaiset, vanhukset jne voivat olla uhreja.
Suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin mahdollisuus toimia niinkuin hyväksi näkee.

Olet kyllä surullisen tietämätön tästä asiasta. Kuvioon kuuluu ihastuminen ja rakastuminen, ihminen on aika kevyttä kamaa silloin ja häntä viedään kuin litran mittaa. Ei sitä itse ymmärrä juuri silloin.

 

[Lillukka-]

Niin, mikä siinä on, että jotkut antavat viedä? Eikö ole olemassa "kuolleen miehen kytkintä" -maalaisjärkeä ja itsesuojeluvaistoa?

Toki suhteen alussa eletään symbioosivaihetta ja miellytetään kumppania hiukan hölmöissäkin asioissa ja alistutaan toisen tahtoon omat tarpeet unohtaen. Mutta ei kai sitä nyt sentään tarvitse kynnysmatoksi ryhtyä ja kaiken pitäisi olla vastavuoroista.

Ymmärsinkö oikein, että ap on ollut kaksi vuotta suhteessa ja ehtinyt siinä ajassa jo naimisiinkin? Vai tarkoittaako, että on kulunut kaksi vuotta suhteen päättymisestä? Jotenkin voin vielä ymmärtää, että toista voi alistaa ja manipuloida pitkän ajan kuluessa, hiljaa hivuttamalla. Mutta että alusta alkaen? Pitäisikö näille vedettäville olla jonkinlainen suhdesuojelupolisiisi, joka kertoo sopivin väliajoin realiteettejä elämästä ja vetää oikeaan suuntaan, pitää henkilön ikään kuin polulla, jos hän itse meinaa jumittua ojan pohjalle ja jos ihminen ei pysty vastaamaamaan omasta elämästään?

Olen myös huomioinut, että nämä toiset hulluiksi, narsistisiksi, psykopaateiksi yms. nimeävät ihmiset ovat usein itse hiukan "hei-hei" (vahva maanisuus, parista sanasta raivostuminen, kyvyttömyys ymmärtää toisenlaisia mielipiteitä yms), varsinkin, kun tämä kaikki tapahtuu ilman alan suoritettua oppimäärää l. pätevyyttä.

 

[no]

Minulla olisi sellainen pyyntö, että älkää syyllistäkö ihmistä, joka sanoo olleensa narsistin uhri. Joka tapauksessa hän on voinut huonosti ja ihan mielellään pitäisi olla omakohtaisia kokemuksia itsellä tai lähipiiristä, että voisi edes kuvitella mitä on joutua narsistin valtaa. Tätä ihmiset eivät ymmärrä; heidän käsityskykynsä ei riitä kuvittelemaan mitä se elämä on, mutta heidän tietonsa näemmä riittävät syyllistämään uhria. Älkää syyllistäkö, please.

 

[lillukalle]

"Olen myös huomioinut, että nämä toisia hulluiksi, narsisteiksi, psykopaateiksi yms. nimeävät ihmis et ovat usein itse hiukan "hei-hei"(vahva maanisuus, parista sanasta raivostuminen,kyvyttömyys ymmärtää toisenlaisia mielipiteitä,yms) varsinkin, kun tämä kaikki tapahtuu ilman alan suoritettua oppimäärää l. pätevyyttä."
Mikäs pätevyys/ oppimäärä on itselläsi voidaksesi nimetä toisia "hei-heiksi", maanisiksi ym.?

 

[Ootko lääkäri tai joku terapeutti?]

Onko alkuperäisellä sellainen koulutus, että hän on voinut tämän narsistisuuden sitä kautta todeta? Maija ja Matti meikäläiset niin helposti puhuvat suu vaahdossa narsisteista kun sellanen on kerran salatuissakin elämissä nähty. Tai jos se exä/nyksä nyt ei satu narsisti olemaan, niin oiskohan se psykopaatti tai sosiopaatti. Tätäpä voi miettiä jokainen onnellisessa parisuhteessa oleva mietiskellä iltojensa ratoski.. eihän sitä voi tietää milloin se idylli ykskaks sortuu..

 

[nap]

Keskustelussa puhutaan pajon siitä, kuinka uhrina on narsistin hyökkäyksen kohteeksi joutunut henkilö. Itseasiassa narsisti itse on uhri. Ajattelisin, että patologisesti narsismissa on kyse vanhempien puutteellisesta hoivasta, minkä vuoksi lapsi alkaa janota kaipaamaansa huomiota läpi elämän. Se on siis kauaskantoisista puuttellisista tarpeista kehittynyt persoonallisuushäiriö, josta kärsivää on erittäin raskasta oppia ymmärtämään, etenkin jos on joutunut kokemaan hänen ahdistuksensa.