Ä
äiti06
Vieras
Osaatteko siis nauttia loppuraskaudesta, vai odotatteko vain, että syntyis jo? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun nyt kun valvottuja öitä on esikoisen kanssa takana, niin miettii, että miksi ei osannut nauttia siitä isosta mahasta ja luppoajasta loppuraskaudessa? Nyt tuntuu, että sitten kun odottaa toista lasta, ja tietää mitä on tulossa (univelka jne.), niin osaa ottaa positiiviset asiat irti vielä, kun vauva on mahassa. Ja nauttia muhkeasta masusta muutenkin!
Nyt tietysti asia on ihan toinen, jos odotus on fyysisestikin rankkaa, mutta esim. minulla ei fysiikan takia ollut kiire saada vauvaa syntymään. Kyse oli vain malttamattomuudesta (ensimmäisen lapsen kohdalla vois kuvitella, että haluaa nopeasti sen lapsen, kun odotusaikana ei juuri ollut tekemistä).
Kertokaa mietteitänne!
Nyt tietysti asia on ihan toinen, jos odotus on fyysisestikin rankkaa, mutta esim. minulla ei fysiikan takia ollut kiire saada vauvaa syntymään. Kyse oli vain malttamattomuudesta (ensimmäisen lapsen kohdalla vois kuvitella, että haluaa nopeasti sen lapsen, kun odotusaikana ei juuri ollut tekemistä).
Kertokaa mietteitänne!