Nautitteko viime hetkistä, ennen kuin vauva syntyy?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti06
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti06

Vieras
Osaatteko siis nauttia loppuraskaudesta, vai odotatteko vain, että syntyis jo? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun nyt kun valvottuja öitä on esikoisen kanssa takana, niin miettii, että miksi ei osannut nauttia siitä isosta mahasta ja luppoajasta loppuraskaudessa? Nyt tuntuu, että sitten kun odottaa toista lasta, ja tietää mitä on tulossa (univelka jne.), niin osaa ottaa positiiviset asiat irti vielä, kun vauva on mahassa. Ja nauttia muhkeasta masusta muutenkin!

Nyt tietysti asia on ihan toinen, jos odotus on fyysisestikin rankkaa, mutta esim. minulla ei fysiikan takia ollut kiire saada vauvaa syntymään. Kyse oli vain malttamattomuudesta (ensimmäisen lapsen kohdalla vois kuvitella, että haluaa nopeasti sen lapsen, kun odotusaikana ei juuri ollut tekemistä).

Kertokaa mietteitänne!
 
Mä osasin nauttia esikon odotuksen loppuajasta, mutta nyt kun ootan kakkosta rv30, niin haluisin tän tulevan pian. Kun ei vielä ollut toista jaloissa juoksemassa ja vaatimassa huomiota, oli helpompi keskittyä siihen mahaan ja raskauteen. Nyt tää väsymys ja liitoskivut ja kaikki rasittaa tosissaan. Vaikka rankkaa se tulee olemaan sittenkin kunvauva on syntynyt..
 
En osannut nauttia enää rv 37 jälkeen, vaan odotin että syntyisi jo... Tai itse olisin vielä malttanut odottaa ja hoin sitä että ei vielä synny, mutta: tulevat isovanhemmat olivat ( siis molempien vanhemmat!!! ) lähdössä reissuun juuri lasketun ajan jälkeen ja heillä sitten tarve hokea sitä että vauva syntyy ennenkuin he lähtevät. kai se oli hieman omatunto kun soimasi...
No ei syntynyt ja miehen porukat olivat juuri reissussa kun syntyi ja omani lähtivät seuraavana päivänä. Nyt kyllä harmittaa itseäni, etten silloin sanonut heille suoraan että lopettavat sen "mantran" kyllä se syntyy ennen kun kuu vaihtuu/ ennen LA:a / ennen kun lähdetään... Oli meinaan todella syvältä ja jäi hieman ikävä fiilis itselle.
Mutta hyvänä puolena, yli-innokkaat mammat olivat reissuissaan ekat päivät niin saatiin olla ihan perheen kesken rauhassa :)
 
Rv 36 menossa, ja tuntuu että aika menee tooooosi nopeasti. Viikot vaan vierii ohi. Nautin kun saan levätä ja katsella telkkaria sohvalla maaten. Ja kun saadaan vielä miehen kanssa olla ihan kaksin. Toisaalta nyt alkaa olemaan sellainen olo, että saisi se vauva syntyäkin. Johtuu enimmäkseen siitä, että olo on varsinkin iltaisin aika tukala, närästää ja vessassa täytyy käydä joka yö 3-4 kertaa. Mahasta haluaisi jo pikkuhiljaa eroon. Mutta kaikenkaikkiaan siis nautin vielä tästä odotuksesta ja yritän ottaa rennosti loppuajan. Aika ei ainakaan vielä ole käynyt pitkäksi.
 
Nyt kun on ikävä isoa massua, niin tuntuu käsittämättömältä, että siitä joku ihana odottaja haluisi jo eroon;) Sellasta se on! Muistan kyl kuinka ihanaa oli vetää ihan mitä vaan päälle kun laitokselta tultiin, mut nyt kelpais taas möhömaha!
 
vko 34 ... ja alkaa todellakin olla täynnä tätä . Olo on tukala ja närästys on todella pahaa hetkittäin.Tuntuu kuin ruokatorvi oli tulessa.Ja tämä tekemättömyys myös rupee ottamaan päähän.Mutta positiivista on tietysti se aika mitä saa nyt miehen kanssa viettää.Illat menevät rauhassa sohvalla löhöten sylikkäin ja mahaa kuunnellen.
Varmasti tulee ikävä näitä "lepohetkiä". Muutenkin raskaus ei ole ollut mitä helpoin niin haluaisi jo lapsen syliin.

Varmasti tätä ensiäidin malttamattomuutta :D

Ja sitten tietysti stressaa tuota Tehy-Sotkua. Että pitääkö sitä lähteä yksityiselle sitten synnyttämään vai miten tässä menee

 
Vasta rv 19 ja esikoista odotan, mutten usko pitkästyväni odotuksen lopulla. Uskon että tulen nauttimaan masusta hirveästi mikäli selviän ilman sen suurempia kolotuksia. Kotona minulla ei ole ikinä käynyt aika pitkäksi vaikka vieläkin asumme ihan pienikokoisessa kaksiossa mieheni kanssa. Keksin varmasti kaikkea tekemistä. Luulenpa että tulen kaipaamaan masua. :-( No mutta... Sitä ensin odotellessa. :)
 
Odotin vaan, että syntyis jo. Moelmmissa raskauksissa oli loppu niin vaikee, kun ei kunnola liikkumaan päässyt, että en todella nauttinut siitä yhtään. En kyllä muutenkaan raskauksista ole nauttinut yhtään. Synnytykset on olleet paljon mukavampia kokemuksia kuin odotukset. :o)
 
Mulla nyt rv 33+0 ja mun puolesta sais tulla jo ulos. Just sen takia ettei oikein voi tehdä mitään ilman että kohta supistaa ja sitten on kipuja koko loppupäivän. Eikä pääse kävelyllekään just saman asian takia, sisällä vaan istua ja surffata netissä kun telkkarissakaan mitään katsomista ole. Alkaa ahdistaa 4 seinän vankina oleminen. Toisaalta hyvä vauvan on vielä muutama viikko kasvaa mutta 37 viikon jälkeen sais mun puolesta tulla jo...

ja just, ei toi Tehy-jupakka asiaa auta yhtään että olis luottavainen mieli synnytystä kohtaan...
 
Ei ihme että täällä odottajien keskusteluissa flaidataan niin paljon, kun ollaan niin negatiivisiä. Kaikilla on huono olla syystä tai toisesta.

Autuas onni tulevasta vauvasta ei riitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -Odottaja-:
Ei ihme että täällä odottajien keskusteluissa flaidataan niin paljon, kun ollaan niin negatiivisiä. Kaikilla on huono olla syystä tai toisesta.

Autuas onni tulevasta vauvasta ei riitä.


Tuliko sulle hyvä mieli tästä kommentista
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen odottaja:
Alkuperäinen kirjoittaja -Odottaja-:
Ei ihme että täällä odottajien keskusteluissa flaidataan niin paljon, kun ollaan niin negatiivisiä. Kaikilla on huono olla syystä tai toisesta.

Autuas onni tulevasta vauvasta ei riitä.


Tuliko sulle hyvä mieli tästä kommentista

-Onnellinen odottaja
 
itselläni on viime viikot ollut todella vaikeat kävellä.. ei oikein vielä ole löytänyt sitä rytmiä jossa mahakin pysyis mukana.Olen aina pitänyt kävelystä ja pitkistä lenkeistä mutta kun nyt ei voi .. 100 m matkalla voi olla että jopa pari kertaa pitää pysähtyä kun alavatsaa rupee supistamaan aivan mielttömästi .. muilla samoja kokemuksia viimisillä viikoilla ? onko löytynyt helpotusta ? miten ?

 
hei täällä nainen myös viimeisillään. olisi kiva kuulla lisää muiden äitien tuntemuksia viimisistä viikoista.Täällä on olot alkaa olemaan aika tukalat.Supistukset ovat todella paljon lisääntyneet ja muutenkin väsyttää ja tietysti sitten myös alkaa minulla olla tuo kärsivällisyys loppumassa. :(

Lisää Kommentteja äidit , auttaa kestämään kun tietää ettei ole ainoa !
 
Ei sitä mahaa enää viimeisimmillään kaivannut, kun oli aina tiellä. ikävä sitä tuli kuitenkin sitten jälkeenpäin =). Toivottavasti tää kerta sanoo sen toden ja nauttii tosiaan loppuun asti
 
--- sanoisin että luonto taitaa hoitaa... hauskaa ja mukavaa (mullakin helppo raskaus, fyysisesti) oli n viikolle 35-36, sitten ei enää niin hauskaa...
Eli kyllä teki jo synnyttämään mieli loppuviikoilla...
turvotti aika ihanasti, närästi, yöllä piti juosta vessassa 4 kertaa (sama olisi kukkua vauvan takia ...) , jne ...
Ja mulla myös sitten äloman alku ja tavallaan aika rytmitön elämä , tuo odotukseen kiivautta ...
Mulla ei ollut edes paljoa tai pitkään noita harjoitussuppareita, mutta arvaanpa että kyllä nekin 'nautintoa' loppuraskudesta vähentää...

Taitaa olla enempi elokuvissa , jos kaikki on umpi-ihanaa lapsivesien menoon saakka - ja sitten synnytyskin kestää max 3 tuntia :) Mulla nääs sekin kesti 35 tuntia.

Mutta vauveli on ihana ... ja nyt on omat nilkat ja ei närästä. Tosin sit het nautinollisen synnytyksen jälkeen seuraa maidonnousun hormoonimyrsky...

Pointtina kuitenkin se, että elämä on makuja täynnä - kaikki ei makeita, mutta silti ja juurikin elämisen arvoisia...

t papu & viuviu 4 viikkoa
 
No en varsinaisesti nauttinut kun tuntui että on tylsää ja "apuamitenmäsitpärjään" ja "alkaaksenyt". Ja yli viikon meni lasketusta ajasta yli että alkoi tympiä se yhteen ja samaan kysymykseen vastailu. Mahan kanssa ei ollut ihan sietämätöntä, mutta lopussa istuminen oli kyllä hankalaa kun alkoi "ähistää" ja sen verran se painoi ettei meinannut oikein mitään saada syödyksi. Paljon mukavampaa on ollut nyt kun on se vauva, siitä on oikeasti seuraa :)
 

Yhteistyössä