Toggle sidebar

Ne toisten asiat:

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äimän Käki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

Äimän Käki

Vieras
Minä saan joskus lohtua tylsyyteen ja harmauteen päivittelemällä niitä toisten asioita oikein huolella. Tuttavapiirissä kuuluu aina olevan joku pariskunta, jonka huushollin pidossa tai omissa touhuissa on jotain aivan käsittämätöntä omasta mielestämme.

En esimerkiksi saata-jeesus-ymmärtää, että miksi tuttavapariskunnalla on asuntolainan suhteen EHDOTON SÄÄNTÖ: Kuukauden sinä päivänä, kun tililtä lähtee asuntolainan lyhennys, pitää ko. tilillä olla tuplasti sen lyhennyksen verran rahhoo. Tämä on perheen miehen periaate, että näkevät siellä pankissakin,että kyllä meillä pärjätään. Turhaa selittää herra rakennusmestarille, että tiettävästi ne tilisiirrot menee ihan automaattisesti ja että kukaan ei varmaankaan sun lainanlyhennystiliä seuraa.

Toisen parikunnan riitelyrituaaleihin kuuluu, että mies paasottaa kaikenlaisia mielipiteitä ja sääntöjä, joista sitten jälkiriidan kohdalla kohauttelee olkapäitään sanoen, ettei ole semmosta sanonut ollenkaan, hullu ämmä. Vaimon vastaisku on nauhoittaa riidat. En tiedä, kumpi on hullumpi. Vaimo esitteli minulle tuota vastaiskuaan, mankkaa, johon sanomiset tallennetaan ja oli erittäin tyytyväinen itseensä ja piti ratkaisuaan aivan erinomaisena. En saanut sanottua, mitä oikeesti ajattelin...

Kertokaa lisäkummastuksia niistä toisista. Esimerkkejä löytyy molempien sukupuolten tekemisistä, toivottavasti eivät palstan miehet tulkitse tästä tarkoitetun miesten haukkumisketjua!
 
Minä vedän pitemmän korren: Aion nauhottaa miehen toilailutvideokameralla kun hän tokkuroi humalassa. Muuten hän ei usko mitä meteliä pitää ja mitä paskaa puhuu ja kuinka valvottaa minua öisin, makaa makkurissa paita hampaissa. Niin että, ihmettelepä lisää.
 
Tässä näitä mitä minä olen taivastellut itsekseni :)

Tuttava pariskunnalla on monta vilkasta poikaa, voisipa ehkä huonosti kasvatetuiksikin kehaista. Kaikilla on vuoronperään ollu ongelmia koulun kanssa, ts. pojat ovat tämän tästä kahnauksissa opettajien kanssa. Vanhemmat laukkaavat yhtenään palavereissa ja rehtorin kansliassa poikien käytöksen takia. Rehtorin ja opettajien kanssa jutustellessa vanhemmat nöyrästi kuuntelevat ja lupaavat poikien käytöksen paranevan ja ollaan mielinkielin. Ja kun kotiin päästään, niin haukutaan lasten opettajat pystyyn tyyliin: saatanan idiootti lehmä sekin ämmä, ei tajua mistään mitään, pojat on vain otettu silmätikuiksi koulussa. Ja tämä opettajien haukkuminen tehdään kyseisten poikien kuullen ja sitten ihmetellään miksi pojilla ei mene ihan putkeen koulussa opettajien kanssa. Ou nou, sanon minä!

Toinen tuttavapariskunta taas (tämäkin yllättäen liittyy lapsiin) yrittää kasvattaa lapsiaan hienoilla periaatteilla, mutta heillä tahtoo unohtua että oma esimerkki on se paras. Yksi hyvä esimerkki oli kun perheen keskimmäinen joutui riitoihin koululla toisen oppilaan kanssa ja sitten sitä selviteltiin koko perheen voimin. Lapset sopivat keskenään ja pyysivät anteeksi ja asian olisi luullut olevan siinä. Kotiin kun perhe pääsi, niin äiti alkoi mutisemaan, että olihan se hyvä että sä pyysit anteeksi, mutta ei se kyllä oikeastaan ollut sun syy eikä edes olisi tarvinnut pyytää anteeksi kun toinen oli väärässä. Eli lapsi ei lopulta tiennyt, että pitikö pyytää anteeksi vai eikö pitänyt ja mitä yleensäkin tapahtui. Pariskunnalla muutenkin on kummallinen tapa että päällepäin koitetaan näyttää, et näin meidän lapset opetetaan tavoille, mutta oikeasti kotona säännöt neljän seinän sisällä ei toimikaan.

Oma isä ja äiti taas harrastaa kummallista kuviota joka toistuu vuodesta toiseen. Pyörätuolissa oleva isä teettää äidillä hommia vahtien vieressä että hommat menee oikein kuten isä haluaa. Äiti tekee marttyyrinkruunu päällään eikä puhu mitään. Sitten iltaisin itkeä tuhertaa kun on väsynyt ja kun isä on taas piruillut. Isä taas on syyllisyyden tuskissaan kun on saanut äidin surulliseksi omalla käytöksellään ja kokee hirveää riittämättömyyttä kun ei itse voi tehdä. Siltikin sama kuvio toistuu uudelleen, eli ei isä muista olla komentelematta eikä äiti saa sanottua isälle, että ole hiljaa siinä. Ei ymmärrä ei.

Varmaan olisi sata muutakin juttua vielä, mutta olkoon nyt :)
 
Mulla on yksi ystävä, jonka on pakko käydä lenkillä joka päivä ja aina samaan aikaan. Mikään ei voi estää tätä lenkkiä. Puhuttiin yhdestä telkkariohjelmasta, niin se sanoi, että olisi kiva kattoo se, mutta kun ei voi, kun se tulee just silloin kun on lenkkiaika. Yritin sanoo, että käy lenkillä ennen tai jälkeen, mutta se oli ihan kuohuksissaan, että ei voi, kun se on siihen aikaan päätetty käydä lenkillä, niin se on silloin käytävä. Muuten ei tuu mistään mitään.

Toinen on yksi sellainen kaveri, että se kuuluu yhteen poliittiseen puolueeseen ja on ihan fanaattinen sen suhteen. Kaikki sen puolueen kansanedustajat ja muut päättäjät on kaikilla tavoin hyviä ja parhaita, vaikka niistä kirjotettais ja kerrottais mitä. Ne on kaikki niin hyvän näköisiäkin ja joka ikinen asia niitten tekemänä on oikein, vaikka se olis mikä möhläys. Ihan naurattaa joskus, että voi mennä niin jonkun liikkeen mukaan, ettei näe siinä mitään rikettä eikä edes inhimillistä virhettä koskaan. Ihan kuin olis laput silmillä. Muut puolueet taas on täyttä paskaa ja kaikki muitten puolueitten edustajat on pelkkiä naurettavia pellejä eikä niissä ole yhtään hyvää sanottavaa. Ne on kaikki kauhean rumiakin, ja niitten puolisotkin on rumia ja lapset samoin. Järkyttävää.

 
varmaan teissä toisten asioiden kauhistelijoilla on itse jotain kummia piirteitä, joita muut kauhistelevat. jos ei muuta niin tuo kauhisteleminen. Eikö todellakaan löydy parempaa tekemistä tai ajattelemista? Järkyttävää tämäkin.
 
Luulen tietäväni ainakin yhden asian, josta minun tekemisiäni päivitellään ihan olan takaa: nimittäin mun rahankäyttö.

Oitn opiskeluaikanani opintolainaa, kuten siihen aikaan (15.v sitten) oli tapana, ja täydet summat joka vuosi. Yhteensä sitä oli jotain 10 000 euroissa laskettuna.
Koska olen monien säntillisten kansalaisten mielestä kaamee hörhöilijä, jätin sitten pankille maksamatta ne opintolainat kun maksun aika tuli.
Pankki irtisanoi lainan, ja opintotukikeskus maksoi summan niille.
Muutaman vuoden kuluttua opintoukikeskus lähestyi minua ulosottomiehen ystävällisellä avustuksella asian tiimoilta.

Olen järjestänyt tämän asian sillä tavalla, että maksan tuota vanhaa lainaa suoraan kelalle vajaa 50 euroa kuukaudessa, en tiedä kuinka pitkään ja miten se siitä lyhenee mutta enivei. Uo-mies ei kiusaa ja asia on paketissa, palkasta jää muihinkin menoihin.

Päivittelyn aihetta aiheuttaa se, että kuitenkin samaan aikaan käyn joka vuosi 1-1,5 kk Aasiassa matkailemassa, ja kevään/syksyn aikana teen jonkun kaupunkiloman. Vaikka niillä matkoihin menevillä rahoilla olisin maksanut lainan jo pois. Tätä on sitten todella paljon ihmetelty. Ei vaikuta lentokorkeuteen, kuten sanotaan.
 
Miehelläni on tuttava ja tällä avovaimo, jotka ovat molemmat työttömiä, olleet jo iänkaiken. Siitä huolimatta on mahdollisuus laittaa hienot asunnot, autot ja rehvastella. Tämä vituttaa, kun itse tekee sentään leipänsä eteen töitä eikä tulis mieleenkään ottaa megalainaa, vaikka onkin vakituinen työ. Samoin vieroksun naapurissamme asuvaa nuortaparia, joka ei liiku ulkona ellei ole ihan pakko, molemmat myös työttömiä, ja tekivät kaiken huipuksi vielä lapsen. Lapsi ei käy luonnollisesti myöskään missään, mies ei vuosien tervehtimisen jälkeen vieläkään tervehdi eikä katso päin, jos vastaan tulee. Tyttö käy häthätää paikallisessa Siwassa hakemassa ruokaa ja äkkiä takas kotiin. Siellä ne luuhaa, ja katsovat meitä vihaisesti kun ostimme uudemman auton entisen vanhan sijaan omilla säästöillämme. Pariskunta ei pidä mitään meteliä, vain lapsi itkee joskus. Kaikkina näinä vuosina en ole nähnyt heillä käyvän ketään, aivan kuin eläisivät omassa pikku maailmassaan. Olemme yrittäneet olla kohdatessa ystävällisiä, mutta käytöstavat ovat heiltä unohtuneet.

Tuttavapariskuntamme naispuolisko on niin pirun nirso, ettei heitä edes voi viedä mihinkään ravintolaan kun neidille ei löydy mitään mieleistä syötävää. Olen halunnut jo pitkään kokata heille myöskin meillä, mutta kaikki ruoat, joista olen vaivihkaa joskus kysellyt, eivät maita. Pitäisi olla vaan lihapullia ja muusia. Ehkä sitten kutsun heidät em. ruokaa syömään, koska muutahan avovaimo ei halua syödä kodin ulkopuolella. En tiedä mitä hän pelkää, mutta en halua myöskään aiheuttaa kiusallista tilannetta kokkaamalla jotain, jota hän vain sitten siirtelisi lautasella. Hiustyylikin on pysynyt samana vuosien ajan ja pukeutuminen on aika sovinnaista.

Työpaikallani on lähes 30-vuotias nainen, jonka käsitys elämästä on niin naiivi, että se joskus pistää harmittamaan. Hän ei osaa lukea ihmisiä, ei ruumiinkieltä, antaa poikaystävänsä (ei siis miesystävä, vaan hänen mielestään poikaystävä) päättää kaikista asioistaan jne. Nainen uskoo kaiken mitä hänelle kerrotaan, ja hengailee just teini-iän ylittäneiden kavereidensa kanssa, ja kikattelevat jollekin tekstiviestille jonka joku lukioikäinen kaverinsa on saanut. Jos hänen pitää puhua sukupuoliasioista, niin hän tirskuu ja höpöttää koko ajan. Tuntuu, että tälläinen ihminen ei ole ilmeisesti ikinä kokenut mitään ""herätystä"" aikuisuuteen, eikä hänelle ole tapahtunut yhtään mitään erityistä. Oli huvittavaa seurata hänen autoinnostustaan, kun isi oli kuulemma käynyt valitsemassa hänelle auton. Naisparka ei tiedä siitä autosta yhtään mitään muuta kuin värin, vaikka onkin ajanut sillä jo kuukausia.

Minulla on myös ystävä, jonka elämää seuraan aika läheltä ja mietin aina, kun näen hänen miehensä, että mitä ihmettä hän ystävässäni näkee. Ystäväni on vaikealuonteinen, ei kiinnitä mitään huomiota ulkonäköönsä ja pienissä piireissä kasvaneena ei tiedä oikein maailmanmenosta mitään. Hän ei matkustele, ei käy juuri missään vaikka miehensä onkin pyytänyt monesti kanssaan esim. elokuviin, kuuntelee vanhaa iskelmää ""koska muualta kuuluu ihan liikaa nykyajan rämpytystä"" hänen sanojaan lainatakseni.. Miehensä sopeutuu tilanteeseen, eikä käy itsekään kuin kaupassa, eikä sinnekään saa mennä yksin, vaan avovaimon pitää lähteä mukaan aina. Nainen on 26-vuotias. Yhden ainoan kerran (olemme tunteneet monta vuotta) hän suostui lähtemään miehensä kanssa ulos syömään ja kävivät vielä baarissakin yhdellä.. sitä saimme sitten kuulla loputtomiin, miten hirveää se nykyajan meno on, ja miten oli jännää käydä katsomassa mitä siellä kaupungissa on jne.

Sit nyppii ihan hirveästi naiset, jotka menevät töihin vain hankkiutuakseen raskaaksi ja jäädäkseen kotiin. Lähdimme kaverini kanssa eräästä työpaikasta saatuamme molemmat paremman paikan toisesta firmasta. Hän on jopa vielä innokkaampi uudesta työstä kuin minä, joka suhtauduin siihen hieman maltillisemmin. Suunnitelmia oli hirveästi, intoa riitti ja tahtoa etenemiseen uralla. Sitten kun päästiin taloon kunnolla sisälle, koeaika meni ohi ja luvassa oli hyvät näkymät, niin kaverini jätti pillerit pois (miehensä kanssa keskustelematta) ja uups, mites tässä näin kävi. Hän ei ollut moksiskaan tunnustaessaan tekoaan. Mies oli niin tohveli, että hyväksyi asian, vaikka olivat aikoja sitten sopineet että lapsia ei tule vielä vuosiin koska ystäväni halusi edetä urallaan ja miehellä oli opiskelut kesken. Nainen kehtasi vielä sanoa, että eikös tämä ollutkaan meidän molempien suunnitelmissa alun alkaen..

Kakistelematta voin sanoa inhoavani ja halveksuvani omasta tahdostaan työttöminä olevia ja laskelmoivasti toisia hyväksikäyttäviä ihmisiä. Tämä jeesustelu on ihanaa, siitä saa kummasti pontta jos joskus tuntuu, et elämä pännii. Tajuaa hetkessä, että hei, mullahan onkin pirun hyvä elämä:)



 
Olen tehnyt itse aina aika outoja ja spontaaneja valintoja. Epäonnistunut elämässäni monella tavalla ja nolannut itseni lukemattomia kertoja. Olen ollut pienellä kotipaikkakunnallani herkullinen juorujen kohde. Silti elämäni on ollut mielenkiintoista ja siinä on ollut elämän tuntua.

En ehkä voi vakuuttaa että päivääkään en vaihtaisi pois, mutta kenenkään muun elämä ei jaksa minua juurikaan ihmetyttää. En halua olla kukaan muu kuin oma, outo itseni.

Olen elänyt köyhyydessä ja ajoittain ollut kohtalaisen varakaskin. Olen myös aina pyrkinyt kantamaan vastuun teoistani ja valinnoistani. Enkä koskaan ole tietoisesti tuottanut toisille vahinkoa ja moraalini on joistakin epätoivoisista toilauksista huolimatta ollut korkea. Olen siis tunnistanut väärien valintojeni seuraukset itseäni tyydyttävällä tavalla. Analysoinut ja pohtinut kunnes olen kehdannut näyttää taas naamani.

Enimmäkseen olen onnellinen.
 
Minä taas päivittelen sitä, miten ystäväperheistämme kaksi pariskuntaa jaksaa sitten jauhaa atomeiksi toistensa elämää ja tekemisiä. Me miehen kanssa kuulemme molemmilta heidän näkemyksensä. Kaikki ollaan about saman ikäisiä, lapset myös, eikä tulot ja koulutuksetkaan niin paljoa eroa. Ollaan tunnettu jo nuoruudesta saakka,joten kaikkien asiat ja elämän tapahtumat tiedetään aika tarkkaan.

Toisessa perheessä eletään aika konservatiivisten arvojen mukaan,joten esim. lämmin ruoka on joka päivä klo 17.30 ja thats it. Toisessa perheessä on vähän etelämaalainen meininki, joten saattapi hyvinkin käydä niin, että lasagnea aletaan vasta virittelemään klo 19.00 alkaen valmistettavaksi. Perinteisen ruokatavan perheessä ollaan vakavasti huolestuneita toisen perheen lasten ravitsemuksesta, verensokerista ja vaikka mistä. Toisessa perheessä avataan punkkupullo vielä harva se ehtoo aterialla. Tämä on myöskin arveluttavaa, vähintään juopahtavaa elämää. Kuulemma.

Toinen perhe maksaa asuntolainaa täysillä, sillä lainasta pitää päästä nopeasti eroon, mitä muutkin ajattelee jos ei lainaa säännöllisesti lyhennetä. Toinen perhe otti lyhennysvapaita kuukausia ja päräytti Thaikkuihin lomalle koko perhe. Matkaan lähteviä jaksettiin pällistellä isomassakin porukassa.

Joulukoristelut ja kodin laittaminen oli tärkeä aihe myös. Toinen ostaa kaupasta puolivalmisteita ja toinen perkaa jotain sillinpaloja käsin, sillä itse pitää sentäs jouluruuat tehdä. Kuulemma. Ja nii edelleen.

Pointtina on oikeestaan hirvee kilpailu keskenään. Esim. auton vaihtaminen saa aikaan säpinää, ja kaiken lisäksi se toinen perhe osti juuri uuden ja kalliin auton. Tämä kalvaa toisen pariskunnan miestä suorastaan näppylöille.

Asia kirkastui minulle, kun katsoin sitä jokaisen ahdistuneen kotirouvan unelmaa, Dr. Philin ohjelmaa. Siinä oli aivan järjettömän ahdistunut ikikilpailija nuori äiti ja nainen, jolla meni päivät pitkät vertaillessa ja kilpaillessa jopa omien sisarustensa elämää.
Kaikenlaista sitä onkin, voidaan me kotona ihmetellä. Ja varmaan eletään jotenkin sillain, että joku jossain suuresti ihmettelee meidän olemista.


 
Kiva, kun kirjoitit ihan oikeesti sitä mitä uskoakseni monet muutkin ajattelee. Nimittäin mua nyppii kans joku työtön tukikeplottelija, samoin mölöt juntit, joilla ei ole käytöstapoja. Työpaikan pikkukihertäjät ja ylinaivit kanapäät,jotka vielä kuvittelee olevansa jotekin hienoja ja tärkeitä ihmisiä, dziisus sentään. Ai jestas sitä yhtäkin minitissiä, joka totesi että ""onneksi hänellä on kuitenkin alempi korkeakoulututkinto"". Ei muuten ollut, mutten viitsinyt alkaa selittämään sitä sille sihteerille.
Totta turisit myös naisista, jotka saatuaan vakituisen viran hankkiutuvat raskaaksi, ja tulevat sitten heti äitiysloman jälkeen töihin että saisivat kasvatettua jotain äitiyspäivärahaa taas seuravaa kersaa varten. Ja ovat sitten sen työhön ""paluunsa"" jälkeen töissä about 2 päivää viikossa, ja lopun aikaa kotona kun lapsi on sairas. Just näin.
 
Kaverini on kuvan kaunis ja miehet kuolaavat hänen peräänsä jatkuvalla syötöllä. Tytöllä on tosin poikaystävä, mutta se ei menoa hidasta. Ilta ei ole täydellinen, jos pöytään ei saada houkuteltua laumaa kiimaisia nuoria miehiä, jotka auliisti tarjoavat viinaa ja tupakkaa. Baariin ei lähdetä koskaan pitämään hauskaa kavereitten kanssa, vaan aina iskemään miehiä. Valmistautumiseen käytetään tunteja ja aina pitää olla vähän paremmin pukeutunut kuin muut, 300 euron farkut, 150 euron satiinitoppi ja 600 euron piikkikorkosaappaat on ihan normaali varustus pubissa. Ja jos siellä baarissa ei ekan vartin aikana ole mitään säpinää, lähdetään taksilla kiukkuisena kotiin poikaystävän kainaloon. Jos on, niin nuoleskellaan autuaana, istutaan sylikkäin ja niin pois päin, kunnes paikalle tulee joku paremman näköinen uros, jota voi alkaa kuolata. Poikaystävää ei KOSKAAN oteta baariin mukaan.

Toisen kaverin elämä meni sekaisin uuden poikaystävän takia. Piti muuttaa isompaan kämppään, että jätkä mahtuu paremmin yöksi, harrastuksista ja koirasta piti luopua. Koko elämä pyörii miehen ympärillä, kaikki on suunniteltu valmiiksi tulevaa asuinpaikkaa ja lasten nimiä myöten. Kaverilla ei ole enää aikaa vastata puheluihin tai sähköposteihin, koska mies vie kaiken ajan. Jos mies pakotetaan tapaamaan tytön kavereita, tämä istuu nyreänä jossain nurkassa ja keksii jatkuvasti jotain tekosyitä, että pääsisivät äkkiä lähtemään.
 
Nää oli hauskoja..Hmmm, mitähän mun pitäis päivitellä...?

Ai niin, näin tänään tosi nuoren näkösen äidin kaupungilla työntelemässä lasten vaunuja. Kiloja oli kertynyt jonkun verran (eikä siinä siis mitään) mutta päällä oli monta kokoa liian pieni takki..Eli esim. selästä näkyi täysin selvästi pursuavat makkarat ja takana oleva halkio oli ratkemaisillaan...En ymmärrä että minkä takia ihmiset ei voi pitää oikeen kokosia vaatteita! On kai se jo epämukavaakin, jos vaatteet kiristää joka puolelta..Ihan sama kun on näitä lannefarkkuja ja makkarat tursuu paljaana kaiken kansan nähtäville...

Sitten se mikä ärsyttää...Ihmiset, jotka ostaa kalliita vaatteita, meikkejä ym., käy baareissa about joka vkonloppu jne. ja sitten valitteleevat suureen ääneen sitä kuinka on rahat vähissä ja ruokaan on 10 euroo enää rahaa..Siinä vaan on että ""ihan totta..?""
 
Joo, nää on hauskoja.

Mulla on hyvä kaveri, jolla on joka kuu mielettömät erääntyvät laskut Luottokuntaan ja Stockmannille, joita sitten soittelee ja sopii maksuaikatauluja. Ja vähintään kerran viikossa tulee näyttämään mulle uusimpia vaate/laukku/kenkäostoksiaan.
Tai pyytää ulos kanssaan syömään (maksan tietysti omani). Sen tuhat kertaa tästä on puhuttu, hänkin sen olkapäitään kohauttaen myöntää, mutta kun teki mieli sitä tai tätä. Rahaa ei kyllä koskaan ole lainaamassa (kun on Luottokunta) eikä ikinä elä baareissa siivellä. Silti tonnien velat, jotka saisi pois parin kuun ostolakolla.
 
olen ihmetellyt tuttuni toimintaa narkkari-miehensä kanssa! Ovat varsin kauan olleet yhdessä, mies aina vetänyt jotakin, tosin ""kuiviakin"" kausia ollut välillä. Elämän meno on kuitenkin sitä, että poliisit koputtelevat vähän väliä oven takana, vällillä mies katoaa päiviksi omille teilleen(=kamaa vetämään), välillä on linnassa, välillä katkolla, joskus saa pelätä että mitä varastaa seuraavaksi tutultani/muilta, mutta aina jossain vaiheessa se ""on niin ihana, ei käytä enää kamaa"" jne. Minusta tämä on säälittävää, varsinkin kun heillä on jo yhteinen lapsikin!!!

En ymmärrä mitä tämä tuttuni näkee idiootti narkissa??? En sitä miksi hän rakastui tähän, miksi teki lapsen hänen kanssaan, ja miksi vieläkin on tämän kanssa yhdessä.
En usko enää että mies muuttaa tapansa, katkolla ollut useasti, mutta aina repsahtanut uudeleen. Aika ajoin tekee tuttuni elämästä helvetin, eroavat mutta yllätys-yllätys, palaavat jälleen aina yhteen:(
Minua pelottaa myös se, että tuttuni voi saada jonkun taudin mieheltään, ja se kuinka tämä kaikki vaikuttaa lapseen... Lapsi on vielä niin pieni ettei varmaan tajua mistään mitään, mutta entä kun on muutaman vuoden ikäinen ja sitä vanhempi... En ymmärrä miksi tuttuni ei ajattele lastaan, vaan roikkuu miehensä kanssa vieläkin, on parempi elää ilman isää, kun huonon isän kanssa... Ja voisihan mies lasta nähdä niinä hetkinään kun on vetämättä kamaa.
 
on yksi periaate monista periaatteeista, että pidän huolen vain omista asioistani ja jätän muut rauhaan. Kyllä elämä muuttuu vaikeaksi (Dim), jos täytyy kantaa huolta noin monen ihmisen elämästä. Kun oivaltaa sen, että me ihmiset ollaan erilaisia ja meillä on erilaiset elämän arvot eikä yritä muokata toisen elämää mieleisekseen, on kasvanut aikuiseksi.

 
Turha on muiden asuntoja ja autoja kadehtia, jos itse ei sitä megalainaa uskalla ottaa. Jos itsellä ei elämisen suhteen ole munaa ei se tarkoita, ettei muillakaan saa olla.

Mitä tulee tuohon naapuripariskuntaan niin miten on mahdollista,että työssäkäyvä ihminen (siis sinä) tiedät noin tarkkaan toisten päiväohjelman? Mistäs tiedät missä käyvät vai istutko koko ajan ikkunassa katsomassa?
 
Kyllä on taas tosikkoja ja pyhimyksiä liikenteessä :) Löysätkää pipoa, on ihan inhimillistä ja harmitonta hupia päivitellä toisten tekemisiä. Eikä se tarkoita etteikö olis omaa elämää ollenkaan.
 
Sulle nimimerkki ""Elämässäni"". Jos sulla kerran tollanen periaate on, niin mitä helvettiä sä yleensä teet täällä ellipalstalla?

Täällä nimittäin ihmiset kirjoittaa omistaan ja toisten asioista. Siis niistä, joista sun ei pitäis olla kiinnostunut lainkaan. Sunhan pitäis jättää ne rauhaan.

Eipä tuon Dimin sen paremmin kuin muidenkaan kohdalla ole kyse mistään toisten ihmisten asioiden ""huolen pitämisestä.""

Me ihmiset vaan nähdään ja kuullaan kaikenlaista, kun silmät, korvat ja aivot on. Eikä elämä yhtään vaikeeta ole, vaikka ne asiat noteeraakin ja näkemästään ja kuulemastaan toisillekin kertoo, jopa hieman eri ilmiöitä ihmetellenkin.

Älä yritä olla sormi ojossa. Itsekin aivan takuulla puhut ystäviesi kanssa vastaavanlaisista asioista. Et ehkä vain huomaa. Ajoittainen tekopyhyys ei kannata. Juu on meillä erilaisia arvoja. Entä sitten? Saa niitä ihmetellä, jos joidenkin arvot antaa siihen aihetta. Joidenkin nimittäin todella antaa.
 
Kai minullakin on oikeus mielipiteeseeni ja täällä oloon? Vai omistatko Sara ehkä tämän keskustelufoorumin? Haluaisitko sinä päättää kuka tänne saa kirjoitella?

En edes vaivaudu kommentoimaan sen kummemmin tuota kirjoitustyyliäsi, ehkä olet luonteeltasi agresiivisempi ja ehkä fiksumpikin kuin minä tai ehkä sinulla on tänään huono päivä, sou vat, se olet sinä ja minä olen minä.
 
Kiitos mielipiteestäsi. Kyllä, minulla on elämä ja hyvä sellainen onkin, olen erittäin tyytyväinen. En tarvitse itse niitä megalainoja enkä uusia autoja, ihmettelin vain, että miksi ihmiset ottavat tarpeettomia riskejä ja maksattavat joissakin tapauksissa velkansa takaajilla tai valtiolla.

Kyllä, edelleen halveksun omasta tahdostaan työttöminä olevia, ja se johtuu siitä, että heidän lystinsä maksaa muille liikaa. Kai minulla on oikeus mielipiteeseeni, vaikka se saattaakin olla ""sallittua"" jyrkempi..

Eihän traagisille elämänkohtaloille mitään voi, mutta jokainen on vastuussa siitä, mihin suuntaan elämänsä kääntää sen jälkeen. Tai toisinpäin; traagisia kohtaloita välttääkseen. Jos ei halua tehdä työtä elättääkseen itsensä, niin ei kannate sitten elämältä mitään ekstraa pyytääkään.

Jos ihminen on niin sairas, ettei kykene työelämään, niin tehkööt parhaansa itseään hoitaakseen.

En vaan näe mitään syytä, miksei terve aikuinen voisi ottaa itse elämänsä ohjat käsiinsä eikä maksattaa kulujaan muilla.

Mutta hei, tämähän on vaan mielipiteiden vaihtoa eikä kenenkään tarvitse hermostua, jos sattuu kommentti omaa elämää sivuuttamaan... ;)
 
Asun paikkakunnalla, jossa eletään aika sovinnaisesti. Vaikka täälläkin on totuttu näkemään monenlaista yrittäjää, taiteilijaa ja hörhöä. Silti ihmiset siivoavat lauantaisin ja sounovat kaksi kertaa viikossa, käyvät lomillaan Kanarialla ja pitävät kirkkohäänsä ja sovinnaiset 75-vuotispäivänsä. Ja pitävät huolta julkisesta kuvastaan...

Kävin viikonloppuna eräässä pikkukaupungissa jossa asuu paljon taiteilijoita ja käsityöläisiä. Oli todella virkistävää nähdä ihmisten elävän hyvin vaihtoehtoisilla tavoilla ja taistelevan köyhässä elämässään luovalla ja villillä tavalla.

Jaksoi taas palata tähän arkiseen elämäänsä lainanmaksujensa pariin.
 
Nimimerkille ""Elämässäni.""

""Et edes vaivaudu kommentoimaan"" ja vaivauduit kuitenkin.

En minä päätä enkä halua päättää, kuka tänne saa kirjoitella. Outo johtopäätös sinulla. Ja onhan se nyt ristiriitaista, että ilmoitat viis veisaavasi toisten asioista, ja kuitenkin käyt palstalla, jossa nimenomaan niitä käsitellään. Oikeuksiisi ei tietääkseni ole puuttunut kukaan.





 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa