Neljäs lapsi, ikää 35v?

[***]

Olen järkyttynyt kun 35 v. on jo ikäloppu muka tekemään lapsia. Itse olen 34 ja vasta yksi lapsi ja toista odotan. Useammasta haaveillaan. Meillä on suvussa lähes kaikki lisääntyneet vasta yli 30 vuotiaana.

 

["vieras"]

Tunnetteko te itsenne jotenkin vanhaksi 35-vuotiaana, kun tällaisia mietitte? Mä olen saanut lapset 32v, 34v ja 37-vuotiaana. Vieläkään en itseäni vanhaksi tunne (nyt 39v.) tosin en kyllä lapsiakaan aio tehdä, nää riittää.

Kyllä vaan vanhaksi, jos verrataan siihen miten jaksoin telmiä kolmen lapsen äitinä 24-vuotiaana. Ei sillä, että telmiminen olisi välttämätöntä, mutta itseäni harmittaa että en tälle nuorimmalleni voi tarjota samanlaista aktiivista menoa kuin noille nyt murkuille. Silloin nautittiin täysin rinnoin elämän pienistä iloista ja ihmeistä, tutkailtiin muurahaisten menoa ja pohdittiin syntyjä syviä lasten näkökulmasta. Olin ihana äiti (enkä toki pelkkä kaveriäiti vaan pidin rajatkin), näin jälkikäteen ajateltuna.

Nyt "kypsempänä" olen enemmänkin huoltaja-äiti, valmentaja. Lapsi ei ole keskipiste, sitä suren. Olen paljon kyynisempi nyt iän myötä, maailman tila ja muuta.

 

[34v]

[QUOTE="vieras";24104748]Kyllä vaan vanhaksi, jos verrataan siihen miten jaksoin telmiä kolmen lapsen äitinä 24-vuotiaana. Ei sillä, että telmiminen olisi välttämätöntä, mutta itseäni harmittaa että en tälle nuorimmalleni voi tarjota samanlaista aktiivista menoa kuin noille nyt murkuille. Silloin nautittiin täysin rinnoin elämän pienistä iloista ja ihmeistä, tutkailtiin muurahaisten menoa ja pohdittiin syntyjä syviä lasten näkökulmasta. Olin ihana äiti (enkä toki pelkkä kaveriäiti vaan pidin rajatkin), näin jälkikäteen ajateltuna.

Nyt "kypsempänä" olen enemmänkin huoltaja-äiti, valmentaja. Lapsi ei ole keskipiste, sitä suren. Olen paljon kyynisempi nyt iän myötä, maailman tila ja muuta. [/QUOTE]

No ihmettelen jos et 35-vuotiaana jaksa tuollaista tehdä mistä puhuit. Ajattele, että hyvässä tapauksessa sulla on vielä yli 50vuotta elinaikaa ja nyt jo oot tollainen "kehäraakki", joka ei jaksa nauttia elämästä eikä jaksa tehdä mitään lasten kanssa.

Minulla on yksi 3v lapsi ja toinen lapsi tulossa ja todellakin nautin elämästä ja teen kaikenlaista lapseni kanssa. Enkä tunne itseäni vanhaksi. Asenteesta ja fyysisestä kunnosta se on kiinni.

 

["jeps"]

Hanki vaan ihmeessä vielä vauva =). Ikää ei ole liikaa. Itsellä 15, 14 ja 1,5 v lapset, ikää siis minulla 37. Jos jäät vaan pohtimaan, sitten viisikymppisenä harmittaa!

 

[Kärppänä heinälatoon]

Jaa. Mä oon 31 ja mulla on 5 kk vanha vauva.

Ja oon aatellu, että JOS meille vielä kolmas tulee, niin aikaisintaan 4-5 vuoden päästä.

 

["Tiina"]

Mitä tekisitte tilanteessani? Meillä on kolme lasta (13v, 11v ja 6v) ja nyt vaivaa vauvakuume.. Ikää on 35v, taloudellisesti olisi lapseen varaa ja itsestä tuntuisi että jaksaisinkin vielä. Mutta onko ihan älytöntä lähteä siihen rumbaan vielä tässä iässä kun lapset on jo isoja ja vapaus meillekin olisi pian koittamassa?

Anna mennä! Hyvin ehdit vielä, jos on varaa ja jaksamistakin ! Isommat lapset varmasti auttaa vauvan hoidossa! Mieti, kadutko 10v päästä lapsen tekoa vai sen tekemättä jättämistä .

 

["vieras"]

No ihmettelen jos et 35-vuotiaana jaksa tuollaista tehdä mistä puhuit. Ajattele, että hyvässä tapauksessa sulla on vielä yli 50vuotta elinaikaa ja nyt jo oot tollainen "kehäraakki", joka ei jaksa nauttia elämästä eikä jaksa tehdä mitään lasten kanssa.

Minulla on yksi 3v lapsi ja toinen lapsi tulossa ja todellakin nautin elämästä ja teen kaikenlaista lapseni kanssa. Enkä tunne itseäni vanhaksi. Asenteesta ja fyysisestä kunnosta se on kiinni.

Kehäraakki? En sanonut että en jaksa nauttia elämästä tai tehdä mitään. Fyysiikkakaan ei merkittävästi ole muuttunut tässä vuosien saatossa, mitä nyt painovoima tehnyt jotain pientä sorvausta kasvoilla ja kehossa

Mutta suhtautuminen elämään on kuin varjo entisestään, enkä puhu nyt masennuksesta sillä kaikilla muilla elämän osa-alueilla olen kyllä toimelias ja tehokas. Jaksatko sinä herätä lasten kanssa joka aamu kuudelta iloisena, lähteä kahdeksalta ulos nuuhkimaan aamuiltaa ja etsimään keijun jälkiä, talvella tontun jälkiä, kuuntelemaan ihmeellisiä metsän ääniä? Talvisin laskea pulkalla lukemattomat kerrat, kesällä vipeltää vesiliu'uissa lapsi kerrallaan? Ajella viikottain mökkirantaan, mummoloihin, rajoittaa ostosreissut juuri niihin kivoihin paikkoihin joissa on puuhapisteet...? Ehkä lellin vanhimpiani liikaakin, mutta eivät nuo siitä vaikuta kärsineen vaan ihania luonnonläheisiä persoonia ovat. Sen sijaan kun en jaksa tarjota samaa nuorimmalleni, tunnen itseni riittämättömäksi. Kyllä meillä käydän mummolassa, mökkirannassa, keijujen jälkiäkin etsii nuorin joskus sisarustensa kanssa...

Suurin muutos on se, että en jaksa enää uskoa siihen että lasteni sukupolvi muuttaisi maailmaa paremmaksi ja aika synkältä näyttää maailman talous + politiikka. Nuorena jaksoin olla optimistinen ja antaa lapsillekin avoimen asenteen elämää kohtaan. Rakastan sitä valoisaa asennetta joka lapsissani on ja olen ylpeä siitä, että olen voinut heille tarjota luonnon jota puolestaan rakastaa. Nuorimman kanssa emme pääse samaan. En minä hengaillut lauantaina netissä kun he olivat pieniä, me viiletimme pitkin maita ja mantuja. Nyt lapset heittelevät frisbeetä pihalla ja minä istun koneella miettimässä miten ihmeessä saisin taas saman vauhtivaihteen päälle, jotta startattaisiin vaikkapa sinne mökkirantaan koko köörin kanssa.

 

["Vieras"]

Hei anna palaa vaan, jos sille tuntuu ja onnistut ilman ihmehoitoja. Itse olin yli 10 vuotta sinua vanhempi (48) kun sain nuorimmaisemme ja raskausaika oli ongelmaton, viimeiset viikot sairauslomalla, kun liikkuminen kiellettiin, muistaakseni viikolta 33. Vanhuuden takia en saanut käydä tavallisella neuvolalääkärillä, vaan aina äitiyspolilla.