I
Iloinen äiti, mutta...
Vieras
Sain juuri kuulla odottavani neljättä lasta. Lapsi on odotettu ja iloinen asia, mutta onneamme varjostaa yksi asia. Appivanhempamme eivät ole hyväksyneet meitä edes kolmelapsisina vaan silloin, kun tämän hetkinen nuorimmaisemme syntyi, he ikään kuin ilmoittivat, että nythän teidän lapset on sitten tehty. Kun olen joskus puhunut varovasti anopille, miten haaveilemme vielä yhdestä vauvasta, hän on todennut että sehän teettää hirveästi työtä ja miten sitten aika riittää ja miten te pystytte enää asumaankaan yms. Hän ei siis vaan tajua, että jotkut haluavat elämässään antaa sisaruksia lapsillensa ja toiset haluavat sitten jotakin muuta.
Tekisi mieli kätkeä tämä raskaus appivanhemmilta pitkäksi, pitkäksi aikaa ja mies voisi ilmoittaa asiasta suunnilleen tekstiviestillä. En halua missään nimessä alkaa kuuntelemaan siunailua siitä, miten kova työ meille tulee eikä heiltä tule varmaankaan yhtään kaunista kommenttia.
Ja heidän asennoitumisensa ei johdu siitä, että he joutuisivat hoitamaan lapsiamme. He eivät tee sitä ikinä, sillä he ovat täystyöllistettyjä miehen siskon perheessä, kun miehen sisko on kahden lapsen totaali-yh.
Tekisi mieli kätkeä tämä raskaus appivanhemmilta pitkäksi, pitkäksi aikaa ja mies voisi ilmoittaa asiasta suunnilleen tekstiviestillä. En halua missään nimessä alkaa kuuntelemaan siunailua siitä, miten kova työ meille tulee eikä heiltä tule varmaankaan yhtään kaunista kommenttia.
Ja heidän asennoitumisensa ei johdu siitä, että he joutuisivat hoitamaan lapsiamme. He eivät tee sitä ikinä, sillä he ovat täystyöllistettyjä miehen siskon perheessä, kun miehen sisko on kahden lapsen totaali-yh.
