M
Merituuli
Vieras
Mulla on hyvä kaveri, joka mielestäni kyllä paikoitellen tekee aika lailla hallaa itselleen. Lapsia ei ole, mutta hän sai erossa siipeensä niin pahasti, että masentui. Nyt hän on masennukseta jo toipunut ihan omin avuin, mutta elämä on minun mielestäni alkanut mennä ihan sivuraiteille. Hän on aina tykännyt ottaa kuppia, eikä se nyt olekaan musta mikään vakava juttu, jos duuninsa ja ihmissuhteensa pystyy silti hoitamaan, mutta nyt on alkanut tulla vähän liian erikoisia miesjuttuja kuvioihin. Edellinen ukko jonka kanssa oli ehkä 2kk, käytti lääkkeitä ja joskus myös veteli viivoja ja oli sekaantunut johonkin ihme rikollisbisneksiin ja jolle oli tulossa lapsi toisen naisen kanssa. Kaverini itsekin sanoi, miksi hän tällaista äijää jaksaa katsella, mutta kun kuulemma jokin tässä miehessä vain kiehtoi.
Mulla on aina ollut linja, etten ala neuvomaan ketään, en tätäkään kaveria. Olen kuunnellut hänen juttunsa ja tuostakin miehestä sanoin vain sen verran, että hauskaa saa pitää välillä hölmöyksiäkin tehdä, se on vaan elämää. Että ei pidä stressata turhan takia. No, nyt on sitten jo toinen tällainen epämääräinen luuseri kierroksissa, samanlainen rikollistaustan omaava tyyppi, jossa vain "jokin kiehtoo". Kännissä kaverini sitten soittelee mulle ja kyselee, että mitä hänen pitäisi tehdä, en rupea häntä neuvomaan, mutta mietin että pitäisikö mun sanoa hänelle suoraan, mitä ajattelen? Nyt olemme lähdössä kaksisteen lyhyelle lomareissulle, ja siellä olisi aikaa jutella... Pitäisikö mun jutella näistä asioista hänen kanssaan vai vaan jatkaa samalla "en neuvo" -linjalla?
Mulla on aina ollut linja, etten ala neuvomaan ketään, en tätäkään kaveria. Olen kuunnellut hänen juttunsa ja tuostakin miehestä sanoin vain sen verran, että hauskaa saa pitää välillä hölmöyksiäkin tehdä, se on vaan elämää. Että ei pidä stressata turhan takia. No, nyt on sitten jo toinen tällainen epämääräinen luuseri kierroksissa, samanlainen rikollistaustan omaava tyyppi, jossa vain "jokin kiehtoo". Kännissä kaverini sitten soittelee mulle ja kyselee, että mitä hänen pitäisi tehdä, en rupea häntä neuvomaan, mutta mietin että pitäisikö mun sanoa hänelle suoraan, mitä ajattelen? Nyt olemme lähdössä kaksisteen lyhyelle lomareissulle, ja siellä olisi aikaa jutella... Pitäisikö mun jutella näistä asioista hänen kanssaan vai vaan jatkaa samalla "en neuvo" -linjalla?