Neuvoja. Mies sanoo, että hän muuttaa, joko minun kanssa tai ilman.

[Pokororo]

Eli mies on kaupungista. Minä maalta.
Emme kuitankaan muuttaneet aikoinaan minun kotipaikkakunnallemme, vaan puoleen väliin, jotta kummallekaan ei tulisi niin pitkä työmatka.
Mutta maalla siis asutaan kumminkin.
Nyt mies sanoo, että kiitos riitti, hän ei pysty asumaan enää maalla, vaan haluaa muuttaa kotikaupunkiinsa.
Minun on kuulemma tehtävä päätös, tulenko mukaan vai en.
Meillä on kaksi lasta, yksi minun ja yksi yhteinen. Vanhempi on koulussa.

Miten saisin selitettyä että täällä on kaikilla muilla hyvä olla paitsi hänellä?
Olen niin väsynyt vääntämään tästä asiasta, että kohta kai annan hänen mennä, vaikken erota haluaisikaan.

 

[mikä kompromissi]

Jos et ole ikinä kaupungissa asunut, mistäs tiedät ettet siellä viihdy? Miehesi sentään teki eteesi suuren muutoksen, joka ymmärrettävästi ei toiminut. Mikset sinä voi tehdä nyt samoin?

 

[Pokororo]

Mutta entäs jos en viihdy? Muutetaan taas vuoden päästä jonnekin muualle? Lapset taas uuteen kouluun ja hoitopaikkaan? Mielestäni vaan lasten ei tarvitsisi muuttaa elämäänsä jatkuvasti.. Ehkä ajattelen hölmösti..

 

[Anatolia]

Te asutte nyt maalla, miehesi haluaa kaupunkiin, mun mielestä on sun vuoro joustaa ja kokeilla sitä kaupunkiasumista.

 

[mikä kompromissi]

Mutta entäs jos en viihdy? Muutetaan taas vuoden päästä jonnekin muualle? Lapset taas uuteen kouluun ja hoitopaikkaan? Mielestäni vaan lasten ei tarvitsisi muuttaa elämäänsä jatkuvasti.. Ehkä ajattelen hölmösti..

Mutta entäs jos viihdytkin ja ihastut siihen loppuelämäksesi, lapsesi saavat paljon uusia kavereita, uusia harrastuksia, uusia koulutusmahdollisuuksia, sinun työsi paranee, elämänlaatu paranee?
Vai TIEDÄTKÖ, että et mitenkään voi nyt joustaa kun kaikki kumminkin menee huonosti, kun et nyt oikein haluis muuttaa? Vaikka miehesi teki sen sinun eteesi, sinä et voi tehdä samoin?

 

[InCase]

Kuinka monesta kilometristä on kyse?

 

[Anatolia]

Mutta entäs jos viihdytkin ja ihastut siihen loppuelämäksesi, lapsesi saavat paljon uusia kavereita, uusia harrastuksia, uusia koulutusmahdollisuuksia, sinun työsi paranee, elämänlaatu paranee?
Vai TIEDÄTKÖ, että et mitenkään voi nyt joustaa kun kaikki kumminkin menee huonosti, kun et nyt oikein haluis muuttaa? Vaikka miehesi teki sen sinun eteesi, sinä et voi tehdä samoin?

Juuri näin.

Mun mies ei halunnut muuttaa Suomeen - asuimme siis ekana miehen kotimaassa. Mutta minä totesin itsekkäästi (ja ehkä oikeutetusti?) että vaihtoehdot on ne, että me eletään erillämme kukin omissa kotimaissamme, tai yhdessä Suomessa. Mies muutti tänne mukanani ja on sopeutunut.

Jos joskus tulee se tilanne, että mies ei enää pysty täällä asumaan, niin olen valmis lähtemään hänen kanssaan hänen kotimaahansa, vaikka sen toteuttaminen erittäin hankalaa tulee olemaankin kun on pian 2 kouluikäistä lasta ja yksi pikkuinen muksu. Tai sitten keksimme jonkun kompromissin, esim. sen että mies lähtee yksin sinne kesäksi töihin ja me odotamme täällä.

Vuorottelua, joustamista, puolitiehen vastaan tulemista, sitä se parisuhde on. Pitkä ja kestävä sellainen ainakin, parin vuoden vaihtuvat suhteet on sitten ehkä jotain muuta.

 

[Pokororo]

Mutta kun minä en ajattele yhtään itseäni tässä asiassa, vaikka se siltä kuulostaa.. Pojallani (adhd) on nyt 11 oppilaan luokka ja maailman paras opettaja. Tuolla toisella paikkakunnalla ei alle 30 oppilaan luokkia ole.
Nyt meillä molemmilla on n. 40 kilometrin työmatka, joten miehen työmatkan hävitessä minun matkani venyy 80 kilometriin. Vain ja ainoastaan siinä ajattelen itseäni, miksi MINÄ en haluaisi asua siellä.

 

["vieras"]

80 kilometrin matka on epärealistinen.

 

["vieras"]

On sitä välivaihtoehtokin kuin vain pelkästään maalla-kaupungissa. Voitte muuttaa rauhallisemmalle alueelle luonnon katveeseen, josta kuitenkin pääsee helposti keskustaan ihmisten ilmoille tms.

 

[Lex]

Ymmärrän miehesi halun, mutta muutto ei vaikuta järkevältä idealta. Uskallatko ottaa riskin, että mies todella lähteekin yksin? Jos teillä on suhde muuten kunnossa, ja halua yhdessä elämiseen on, ei pelkkä 40 kilometriä tule teitä erottamaan. Jos mies on muuten ajatellut eroa, niin sitten tilanne voikin olla kinkkisempi.

 

["..."]

Kompromisseja pitää tehdä mutta ihan äkkiä mäkään en veisi 11v. adhd lasta isoihin luokkiin kaupunkiin. Varsinkin jos nyt on hyvä opettaja. Mitä jos lähtisitte kaupunkiin kun tuo 11v on peruskoulunsa tai edes alaluokat käynyt?

 

[FreeFall]

Jos mulle heitettäis tuollainen uhkavaatimus, saisi muuttaa yksinään.

Ja tosiaan teillä on perhe, lapsia täytyy ajatella sekä sun työmatkaa. Miehes kuulostaa itsekkäältä ja tuntuu ajattelevan vain omia tarpeitaan, lasten onnesta ja sun duunista viis.

 

[Anatolia]

Kaupungeissa luulisi olevan resursseja adhd-lapsen koulunkäyntiä ajatellen...enemmän kuin maalla. Pienluokkia, erityisopetusta.

Missä kaupungissa kaikki alakoululuokat on yli 30 oppilaan luokkia? :O

 

["vieras"]

Kyllä minusta olisi parempi, että tuo 11-vuotias saisi käydä ala-asteen rauhassa loppuun omassa koulussa.

 

[mikä kompromissi]

Mutta kun minä en ajattele yhtään itseäni tässä asiassa, vaikka se siltä kuulostaa.. Pojallani (adhd) on nyt 11 oppilaan luokka ja maailman paras opettaja. Tuolla toisella paikkakunnalla ei alle 30 oppilaan luokkia ole.
Nyt meillä molemmilla on n. 40 kilometrin työmatka, joten miehen työmatkan hävitessä minun matkani venyy 80 kilometriin. Vain ja ainoastaan siinä ajattelen itseäni, miksi MINÄ en haluaisi asua siellä.

Oletko nämä argumentit esittänyt miehellesi? Kauanko olette asuneet nykyisellä asuinpaikalla? Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta myös sen, että miehesi ei enää kestä pikkupaikkakunta-asumista. Olisiko se kompromissi mitään? Oletko varma, ettei lapselle löydy opetusta myös kaupungista? Voitteko muuttaa vaikka ala-asteen jälkeen, saisit aikaa etsiä esim toista työtä, järjestellä koulujutut yms.

 

["Mina"]

Mutta entäs jos en viihdy? Muutetaan taas vuoden päästä jonnekin muualle?

Ai jos sinä et viihdy, niin sitten pitää olla samantien muuttamassa takaisin? Sillä ei ole mitään väliä, että mies ei viihdy?

Sulla on nyt kaksi vaihtoehtoa. Rupeat miettimään kompromissia tai sitten pidät oman pääsi ja jäät maalle lasten kanssa.

Haluaako mies sinun lähtevän hänen matkaansa? Jos haluaa, niin miksi ette vähitellen rupeaisi miettimään rauhallista lähiötä kaupungista ja muuttaisi sitten kun isommalla lapsella olisi yläasteelle meno edessä kuitenkin? Ehkä mies voisi suostua tähän, jos oikeasti olisitte sitten muuttamassa ja tekisitte jo nyt vähitellen suunnitelmia.. Sinäkin voisit jo vähitellen ruveta katsomaan uutta työpaikkaa uudelta paikkakunnalta.

 

[Pokororo]

Olen esittänyt kaikki nämä mielipiteeni myös miehelle, muttä hänelle tärkein ja painavin asia on se, ettei hän viihdy. En minäkään koe nykyistä paikkakuntaa vielä kodikseni, mutten osaa valittaa kun lapsilla on hyvä olla.
Olemme asuneet 2 ja puoli vuotta nyt täällä, omassa kodissa, joka remontoitiin lattiasta kattoon juuri meidän kodiksi.
Ja minulla on loistava työpaikka, vaikea kuvitella mistään saavani samanlaista, varsinkaan koulutuksellani.
Täällä tosiaan opettajat, terapeutit ja lääkärit ovat niin tukena ja teemme tiukkaa yhteistyötä, että vaikea kuvitella isolla paikkakunnalla kenelläkään olevan aikaa samalla tavalla..
Vaikeaa on. TOisaalta tuntuu, että tämä on vain miehen tekosyy päästä minusta helpolla eroon..

 

[mikä kompromissi]

Olen esittänyt kaikki nämä mielipiteeni myös miehelle, muttä hänelle tärkein ja painavin asia on se, ettei hän viihdy. En minäkään koe nykyistä paikkakuntaa vielä kodikseni, mutten osaa valittaa kun lapsilla on hyvä olla.
Olemme asuneet 2 ja puoli vuotta nyt täällä, omassa kodissa, joka remontoitiin lattiasta kattoon juuri meidän kodiksi.
Ja minulla on loistava työpaikka, vaikea kuvitella mistään saavani samanlaista, varsinkaan koulutuksellani.
Täällä tosiaan opettajat, terapeutit ja lääkärit ovat niin tukena ja teemme tiukkaa yhteistyötä, että vaikea kuvitella isolla paikkakunnalla kenelläkään olevan aikaa samalla tavalla..
Vaikeaa on. TOisaalta tuntuu, että tämä on vain miehen tekosyy päästä minusta helpolla eroon..

Jos mies ei halua joustaa yhtään eikä ota mitään muita asioita huomioon, niin silloin voi olla, että todellakin tahtoo lähteä yksin. Mutta se asumisviihtyvyys on kyllä hirveän tärkeää ja voi hetkellisesti sumentaa järkevänkin ajattelun.

 

[Cecilia Algotsdotter]

Kaupungeissa luulisi olevan resursseja adhd-lapsen koulunkäyntiä ajatellen...enemmän kuin maalla. Pienluokkia, erityisopetusta.

Missä kaupungissa kaikki alakoululuokat on yli 30 oppilaan luokkia? :O

Tämän mäkin haluaisin tietää. Vois ihan ottaa ko. kaupungin opetustoimen johtajaan yhteyttä ja kysyä, että onko tosiaan niin, että yhdessäkään luokassa ei ole alle 30 oppilasta.

 

["..."]

Jos tuntuu että mies on kuitenkin eroamassa niin miksi lähtisit. Anna miehen mennä.

Lapset etusijalle.

 

["elli"]

Maalla on paljon enemmän leipätyön ulkopuolisia töitä. Niiden tekeminen on tosi kuluttavaa esim. polttopuut, metsähommat, pihatyöt, lumityöt jne jne. Mietithän asiaa myös miehesi kanalta, jos hän ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Etäisyydet on myös pitkiä ja harrastusmahdollisuudet aika minimaalisia. Harkitkaa nykyisen kodin vuokraamista vaikka aluksi 6kk:ksi ja vuokra-asumista kaupungissa ennen lopullista päätöstä?

 

[Aatamin akka]

Mä antaisin miehen mennä.

 

["Mina"]

Kuinka pitkään mies on muuten halunnut muuttaa pois? Ja oliko hän alunperinkin vastahakoinen muuttamaan "maalle"?

 

["vieras"]

Jos mulle heitettäis tuollainen uhkavaatimus, saisi muuttaa yksinään.

Ja tosiaan teillä on perhe, lapsia täytyy ajatella sekä sun työmatkaa. Miehes kuulostaa itsekkäältä ja tuntuu ajattelevan vain omia tarpeitaan, lasten onnesta ja sun duunista viis.

Hohhoijaa. Ei asiat aina mene noin mustavalkoisesti etkä varmasti tositilanteessa ajattelisi noin yksioikoisesti.