Neuvoja. Mies sanoo, että hän muuttaa, joko minun kanssa tai ilman.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pokororo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="mimmuska";25403240]vaikea tilanne.. joku vetosi siihen että 11-vuotiaan lapsen kannalta ei kannattaisi muuttaa, mutta mies tuskin ajattelee häntä etusijalla jos ei ole edes oma lapsi, vaan naisen entisestä suhteesta?
jos oikeasti haluat miehen kanssa olla ja olet varma että mies ei halua päästä sinusta vain eroon, niin mikset kokeilisi muuttaa :) kaupungissa on lapsillekkin paljon enemmän.. pääset takaisin jos oikein ahistaa! ymmärrän miestäsi, että itsekkin tulin maalta hyvin pian takaisin kun ahdisti asuminen siellä kovasti..[/QUOTE]

Mulla on kaksi lasta ennestään ja kaksi yhteistä nykyisen mieheni kanssa. JOS hän ei pitäisi kaikkia lapsiani yhtä tärkeinä, me emme asuisi saman katon alla. Toki varmasti rakastaa omiaan enemmän, mutta tärkeitä päätöksiä tehdessä kaikkien pitää olla saman arvoisia, kaikkien hyvinvointi pitää arvioida, ja sen mukaan päättää jatkosta.

Ap, aikamoinen mies sulla, kiristäjä suorastaan! Sun tapaukssasi en suostuisi muuttamaan, lapset ovat aina tärkeimpiä, plus työmatkan pidentyminen, ottaen huomioon myös uhakavaatimuksen, jolla asia on esitetty! Jos mies itsekkäästi vain haluaa säpinää elämäänsä ajattelematta sinua ja lapsia, anna lähteä yksin! Ei se 40 km ole niin pitkä matka, etteikö miehesi voisi toisinaan kahville lähteäkin, eikä perheellisen miehen tarvitse notkua muualla ihan jatkuvasti! ;)
Lapset ovat varmasti sulle tärkeimpiä, ajattele siis heitä, ei se mies noilla perusteilla sitä nuorempaa mukaansa saa! Voimia sulle elämääsi, on päätöksesi sitten mikä vain!
 
anatolia, sä oot outo nainen. Koko ajan keuhkoot, miten miehes on joustanu ja tehny kuten sä haluat, mut ap.n miehen ei kuulu niin tehdä. Kuule, ei se tosiaan mene ihan noin, että maalla olisi huonommat resurssit erityislasten tukemiseen. Ap juurikinkertoi, miten tiivistä yhteistyö on monen tahon kanssa. Voin kertoa, et toista se on monesti täällä isossa kaupungissa. Sulla o kyllä tosi kärkkäät ja mustavalkoiset mielipiteet, se tuli taas kerran huomattua.
 
No jos se yhteiselo miehen kannalta on noin löyhissä kantimissa, niin saattaapa olla lopun alkua muutenkin. Antaisin mennä, etten kohta huomaisi olevani siellä kaupungissa yksinäni, ja menettänyt sen kivan kämpän pienellä paikkakunnalla.
 
Ehdota miehelle, että muutatte siinä vaiheessa kun tuo adhd-lapsi joutuisi vaihtamaan yläasteelle, siinä vaiheessa tulee kuitenkin muutos. Sinä voit ruveta myöskin hakemaan töitä sieltä sieltä miehen paikkakunnalta, ei tule 80 km työmatkaa. Mistä voit tietää, ettet siellä paikkakunnalla tulisi viiihtymään? Tosin jos etukäteen päätät, ettet viihdy, niin tuolla asenteella ei tule myöskään viihtymään.
 
En minä ole päättänyt etten viihtyisi kaupungissa.
Mutta jos nyt jo arki painaa päälle kun työpäivä loppuu niin myöhään, ja silloin olisin vielä myöhemmin kotona.
Minulla on ihana työpaikka, jollaista ei varmasti ainakaan tältä alalta kovin helposti löydä. Miksi minun pitäisi työpaikkaakin vaihtaa? En ymmärrä. Mies saisi viedä minulta kaiken?
 
En minä ole päättänyt etten viihtyisi kaupungissa.
Mutta jos nyt jo arki painaa päälle kun työpäivä loppuu niin myöhään, ja silloin olisin vielä myöhemmin kotona.
Minulla on ihana työpaikka, jollaista ei varmasti ainakaan tältä alalta kovin helposti löydä. Miksi minun pitäisi työpaikkaakin vaihtaa? En ymmärrä. Mies saisi viedä minulta kaiken?

En ymmärrä minäkään. Ja vain sen takia, että mies haluaa kahvittelemaan kavereiden kanssa. Täysin kohtuutonta.
 
En minä ole päättänyt etten viihtyisi kaupungissa.
Mutta jos nyt jo arki painaa päälle kun työpäivä loppuu niin myöhään, ja silloin olisin vielä myöhemmin kotona.
Minulla on ihana työpaikka, jollaista ei varmasti ainakaan tältä alalta kovin helposti löydä. Miksi minun pitäisi työpaikkaakin vaihtaa? En ymmärrä. Mies saisi viedä minulta kaiken?

Jos miehestä tuntuu, että sinä viet häneltä kaiken?
 
Jos tosiaan muuttaisitte miehen kotikaupunkiin, niin siinä voisi hyvinkin käydä niin, ettei miestä enää näkyisi kotona, vaan hän olisi aina jossain kavereiden kanssa. Työmatkasi kävisivät myös lasten hoidon lisäksi rankaksi, joten muuton jälkeen miehen pitäisi ottaa päävastuu lapsista ja ruuanlaitosta. Onnistuuko? Kannattaa miettiä asioita pitemmällä tähtäimellä. Vaikka 11-vuotiaalla on nyt kiva luokka ja opettaja, niin millainen tilanne olisi kahden vuoden päästä nykyisellä paikkakunnalla. Entä jos muuttaisitte lähemmäs sinun työpaikkaasi? Mitä mies siihen sanoo?
 
Enhän minä ole mieheltä mitään vienyt, piti olla yhteinen kompromissi tämä nykyinen asuinpaikka.
Ja tosiaan sanoi suhteen alussa että on ihan ok, tietää ettei saa meitä kaupunkiin. Ja haöusi tehdä yhteisen lapsen. Nyt katsoo oikeudekseen syödä kaikki sanansa, koska hänestä nyt vaan tuntuu siltä.
Ja vanhempi lapseni on vasta 7, ei 11. En tiedä mistä olette saaneet sen käsityksen :)

En tiedä, olen loppu.
 
Enhän minä ole mieheltä mitään vienyt, piti olla yhteinen kompromissi tämä nykyinen asuinpaikka.
Ja tosiaan sanoi suhteen alussa että on ihan ok, tietää ettei saa meitä kaupunkiin. Ja haöusi tehdä yhteisen lapsen. Nyt katsoo oikeudekseen syödä kaikki sanansa, koska hänestä nyt vaan tuntuu siltä.
Ja vanhempi lapseni on vasta 7, ei 11. En tiedä mistä olette saaneet sen käsityksen :)

En tiedä, olen loppu.
Varmaan 11 oppilaan luokka on muuttunut 11-vuotiaaksi. Kun lapsi on 7-v ja hänelle on sattunut hyvä koulu ja opettaja, niin olisi kyllä sääli lähteä muuttamaan. Ensimmäiset vuodet ovat niin ratkaisevia sille, miten koulu alkaa sujumaan. Harkitsisin erittäin tarkasti ennenkuin tekisin mitään muutoksia. Jotenkin miehestä tulee hiukan epävakaa kuva ja tuntuu, ettei ole ole takeita siitä mihin suuntaan parisuhde kehittyy. Mutta ehkäpä olet kirjoittanut tekstin tuohtuneena... Pohdi asiaa kokonaisuutena.
 
Enhän minä ole mieheltä mitään vienyt, piti olla yhteinen kompromissi tämä nykyinen asuinpaikka.
Miehestäsi voi silti tuntua siltä, selvästikään hän ei viihdy nykyisessä asuinpaikassa, hän voi voida pahemmin kuin sinä. Voi olla, että hän on luvannut, mutta on nyt huomannut, ettei se hänen kohdallaan onnistukaan. Nyt teillä on molemmilla 40 km työmatkat, voi olla että sekin on hänelle liikaa.
 
En minäkään lähtis miehen takia lasten kotia ja kaveripiiriä muuttamaan. Kyllä sais äijä mennä menojaan, jos kavereiden kanssa kahvittelu on tärkeämpää.

AP ei se kiva sun 7v lapsellekaan olisi, koulun jälkeen hirveän pitkään odotella äitiä kotiin :( Jos kerran kaikki toimii nykyisessä paikkakunnassa, en lähtis muutteleen ja uusia hoitosuhteita yms luomaan. EN!
 
  • Tykkää
Reactions: Neljän Äiti
Minä en kyllä muuttaisi tuossa tilanteessa, lapset etusijalle. Jos mies lähtee, niin ero olisi varmaan edessä joka tapauksessa.

Jos mies käy tällä hetkellä töissä tuolla kaupungissa, niin hänhän pääsee sinne päivittäin ja voi varmaan jäädä parina päivänä työpäivän päätteeksi harrastamaan ja tapaamaan ystäviään. Viikonloppuisinkin on varmaan mahdollista käydä kaupungissa jos siltä tuntuu.

Jos mies nyt lähtee, niin jäätkö varmasti asumaan tuohon? Eli laitat edelleen lapset etusijalle. Houkutus muuttaa kotipaikkakunnalle takaisin olisi varmasti suuri...
 
No vähän kohtuuttomalta kyllä kuulostaa miehen vaatimukset. Ymmärtäisin jos perhe asuisi jossain todellakin metsän keskellä tai että lähimpään kaupunkiin olisi satojen kilometrien matka, tai että miehen työmatka olisi vaikka se 80km niin silloin voisi ajatellakin että perhe muuttaisi mutta pelkästään sen takia että mies haluaa hälinää ympärilleen tai että pääsee kahvittelemaan ystävien kanssa ei minusta riitä perusteeksi sille että koko perheen kuviot menevät uusiksi. Minusta ap:n perheellä on kirjoitetun perusteella perusasiat todella hyvin niin miksi niitä pitäisi mennä muuttamaan vaan siksi että mies haluaa kahvittelemaan ystävien kanssa. Eikö ap:n mies voisi mennä aina silloin tällöin sinne kaupunkiin niiden ystäviensä luo viettämään aikaa?
 
[QUOTE="vieras";25408303]40km ei ole matka eikä mikään silloin tällöin käydä kavereiden kanssa kahvittelemassa..[/QUOTE]
Juu, ja kun mies vielä käy siellä töissä, niin voi hyvin sopia, että käy kaverin luona töiden jälkeen... jos pelkästä kahvittelusta on kyse.
 
Meillä minä olen joustanut aika rajusti - asumme miehen kotipaikkakunnalla, josta sanoin heti alkuunsa, että tuonne en muuta! Ja niin vaan mies sai vakityön täältä, joten tänne päädyttiin. Nyt on isommat lapset jo koulussa, eikä tulis mieleenkään "repiä" niitä irti täältä. Eli täällä ollaan ja tänne jäädään. Hinta on se, että tuskin mulle töitä löytyy, joten saapa mies sitten elättää koko kööriin itekseen.

Ap:n tilanteeseen: mielestäni 80 km työmatka on kohtuuton ja mies on kohtuuton, kun esittää uhkavaatimuksia! :(
 
Kiitos Teille kaikille ihanaisille.
En siis taida olla ihan väärässä kun puolustan jäämistä nykyiseen kotiimme.
On niin vaikeaa puhua läheisten kanssa tästä, koska kaikilla on omat tarkoituksensa siinä missä he haluaisivat meidän asuvan.
Yritän saada voimia keksiä parasta ratkaisua kaikille.
 
  • Tykkää
Reactions: Neljän Äiti
Mutta kun minä en ajattele yhtään itseäni tässä asiassa, vaikka se siltä kuulostaa.. Pojallani (adhd) on nyt 11 oppilaan luokka ja maailman paras opettaja. Tuolla toisella paikkakunnalla ei alle 30 oppilaan luokkia ole.
Nyt meillä molemmilla on n. 40 kilometrin työmatka, joten miehen työmatkan hävitessä minun matkani venyy 80 kilometriin. Vain ja ainoastaan siinä ajattelen itseäni, miksi MINÄ en haluaisi asua siellä.

Kyllä lasten etu menee ilman muuta miehesi kaupunkihalun edelle.
Miehesi kyllä tajuaa tämän pointin ellei ole idiootti. Voittehan muuttaa kaupunkiin sitten myöhemmin kun lasten koulunkäynti sen sallii.
 
anna miehen mennä teiudän yhteisen lapsen kaa sinne kaupunkiin asumaan. hyvin pian hän tulee kyllä muomaamaan, kuin rentoa ja kivaa kaupunkielämä pn pienen lapsen kaa. ja mimmosta on lähtä sinne kahveille aina pieno laposi mukana. ainaki hän lapsen palauttaa pian jos ei itse tule takas.
 

Yhteistyössä