Toggle sidebar

Neuvoja...:/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja maminen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

maminen

Vieras
Haluaisin kysellä sellaista asiaa että onko käytös normaalia 7 vuotiaalle pojalle?
(melkein 8)

Oltiin kotosalla, leikki yksikseen, veli oli ulkona isän kanssa. Kuuntelin sitten etäältä, kun leikki että siinä olisi ollut mukana yksi pojan kaveri.. Sanoi välillä siis että nyt Tomi heittää.. nyt on taas mun vuoro jne..
Tämä kaveri josta puhui, on ihan oikeasti olemassa, ja pojallemme tärkeä ystävä. Kyselee usein koska taa tomin näkee jne..
Leikki siis hetken niinkuin tomi olisi ollut siinä.
Juteltiin asiasta ja hän sanoi että oli tylsää, eikä kaveria, siksi leikki tuollaista leikkiä.. ja ymmärsi ettei tomi siis ollut siinä oikeasti. Ei niinkuin nähnyt siis näkyjä :D Pojallamme ei ole koskaan ollut mielikuvitusystävää, eikä mitään tuollaista leikkiä.. Tämä ei tietty ollutkaan mielikuvitusystävä. Oli vain mielikuvissa paikalla :D mutta siis, mitä mieltä olette? Voiko lapsi leikkiä noin? vai pitääkö olla jotenkin huolissaan.. Ja ne jotka haluavat vain aukoa päätä, älkää vaivautuko..
 
Siis pelkäätkö, että pojallasi olisi jokin mielenterveysongelma? Vai mistä olet huolissasi? Mä olen 50 v - tosin hieman outo, mutta kuitenkin ilman diagnoosia - ja juttelen joskus jopa tietokoneelle, kissoille tai kukille. Pystyn hahmottamaan asioita paremmin, jos käyn niitä läpi ikäänkuin mukana olisi joku toinenkin. Voisin siis hyvin kuvitella, että jos tekisin jotain sellaista asiaa, jota normaalisti on mun lisäkseni tekemässä joku toinen, niin sen toisen kuvitteleminen mukaan auttaa asian tekemistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26548228:
Siis pelkäätkö, että pojallasi olisi jokin mielenterveysongelma? Vai mistä olet huolissasi? Mä olen 50 v - tosin hieman outo, mutta kuitenkin ilman diagnoosia - ja juttelen joskus jopa tietokoneelle, kissoille tai kukille. Pystyn hahmottamaan asioita paremmin, jos käyn niitä läpi ikäänkuin mukana olisi joku toinenkin. Voisin siis hyvin kuvitella, että jos tekisin jotain sellaista asiaa, jota normaalisti on mun lisäkseni tekemässä joku toinen, niin sen toisen kuvitteleminen mukaan auttaa asian tekemistä.
Click to expand...


olitko se sinä, jolla oli oma kärpänenkin.=)
 
Ihan kiva leikki. Mulla ei ollut lapsena kavereita (asuivat kauempana) niinpä totuin leikkimään mielikuvitusleikkejä. Monet kivat leikit tulikin leikittyä. Vielä aikuisena tapanani oli kehitellä erilaisia tarinoita nukkumaan mennessä. Joskus mietin itsekseni, että onkohan tarinoiden kehittely jotenkin epänormaalia, mutta eipä siitä kenellekään ole ollut haittaa enkä sotke keksiämiäni tarinoita todellisuuteen. Nykysin valitettavasti nukahdan niin nopeasti, että tarinointi on jäänyt aivan liian vähäiseksi. Mileikuvatarinointi on rentouttavaa puuhaa, joten suosittelen kaikille muillekin sitä.
 
Tjaa, mun veli leikki mielikuvituskaverinsa Näkymättömän kanssa tuon ikäisenä vielä.. pelasi ainaski lautapelejä ja pokeria :D Näkymättömällä oli joskus meidän ruokapöydässäkin oma paikka (pirun nirso kaveri se vaan oli, kun sille kelpasi vain voileipäkinkku ja vanukas...).. Ja melko normaali aikuinen mun veljestä tuli...

Ja nykyään yhden tutun kouluikäinen lapsi leikkii mielikuvitusystävän (tai useamman) kanssa.. ja joskus leikkii, että joku kaveri on paikalla, vaikka ei olisikaan (eli samaan tyyliin kuin tuo sun poika :))

Eli ei tuo ainakaan mitenkään tavatonta taida olla... en olis huolissani yhtään...:)
 
Kuulehan nyt, minä elin koko lapsuuteni mielikuvitusmaailmassa, koska se oli tapani korvata kurja todellisuus jollain miellyttävämmällä. Vietän yhä tänäkin päivänä paljon aikaani eräänlaisessa rinnakkaistodellisuudessa. Ei todellisuudentajuni silti ole yhtään normaalista poikkeava. Esikoisellani on tämä kyky myös. Hän eläytyy hyvin vahvasti leikkeihinsä ja toimintaterapeutti (neurologisia ongelmia) väitti yhdessä vaiheessa, että lapsi "elää mielikuvitusmaailmassa". Ei uskonut, ettei poika ole oikeasti vierottunut todellisuudesta, ennen kun joutui sen itsekin myöntämään ajan kanssa. Nykyään on tämä lasten pääntonkiminen ja analysoiminen mennyt niin pitkälle, että pidetään mielikuvitustakin sairautena. Ei se ole. Lapsessasi ei ole mitään vikaa. Anna hänen olla lapsi ilman turhaa vöyhkäämistä!
 
Kiitos teille vastauksista. Itsekkin ajattelin noin kun teistä suurin osa vastasi, mutta jotenkin rupesin miettimään asiaa liikaa ja huolestuin hetkellisesti.. Hyvähän tosiaan on että lapsilla on mielikuvitusta. Koska monilta se tänä päivänä puuttuu. Ehkä se oli outoa siksi kun poika ei koskaan ole noin tehnyt aiemmin. Enkä todellakaan miettinyt että olisi mielenterveysongelmia.. vaan lähinnä onko hän yksinäinen tai onneton jollaintavoin kun "keksii" itselleen seuraa. Pojallani on kyllä ystäviä ja aika harvoin edes leikkii yksin.
 
Minusta tuo oli ihan normaalia leikkiä. Kyllä mullakin lapsena seikkaili ystävät mukana leikeissä, vaikkeivat juuri sillä hetkellä sattuneet paikalla olemaan. En siis pitänyt sitä edes minään mielikuvitusystävä juttuna vaan tavallista leikkiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aloittaja...:
Kiitos teille vastauksista. Itsekkin ajattelin noin kun teistä suurin osa vastasi, mutta jotenkin rupesin miettimään asiaa liikaa ja huolestuin hetkellisesti.. Hyvähän tosiaan on että lapsilla on mielikuvitusta. Koska monilta se tänä päivänä puuttuu. Ehkä se oli outoa siksi kun poika ei koskaan ole noin tehnyt aiemmin. Enkä todellakaan miettinyt että olisi mielenterveysongelmia.. vaan lähinnä onko hän yksinäinen tai onneton jollaintavoin kun "keksii" itselleen seuraa. Pojallani on kyllä ystäviä ja aika harvoin edes leikkii yksin.
Click to expand...
On täysin mahdollista, että poikasi oli yksinäinen ja onneton. Mutta tuohan on juuri oikea tapa käsitellä asiaa silloin, kun sitä kaveria ei ole leikkikaveriksi saatavilla.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa