Onko ihan julmaa joskus rajoittaa lastensa leikkiä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Terhikki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Terhikki

Aktiivinen jäsen
27.12.2004
2 662
0
36
:ashamed: :ashamed:

Siis meillä nuo 2v ja 4,5v tytöt jotka oletettavasti yhdessä leikkii päivät pitkät. Mutta mua on alkanut suoraansanottuna ärsyttämään tietty leikki joka heillä on meneillään suurimman osan vapaa-ajasta.

He siis leikkivät aina että isosisko on äiti ja pienempi vauva, ja näitä rooleja sitten vedetään niin kotona, autossa, kylässä kuin kaupassakin.

Ja mikäs siinä muuten mutta leikki menee siis niin että tuo kaksivuotias kun kerran leikin vauva on niin jatkuvasti vinkuu, vänisee, lässyttää epämääräistä vauvapuhetta jne jne.

Tunnen itteni oikeasti ihan kamalaksi että joku lasten leikki voi ottaa päähän mutta pakko välilllä pyytää tyttöjä rajoittamaan kun tuntuu että pienempi ei nykyään mitään muuta teekään kun vänisee ja uikuttaa ja lässyttää - kun se nyt kerran leikkiin kuuluu. Muutoin siis kyseessä on reipas ja touhuisa, höpöttelevä tyttö.

Äsh, olenko mä ihan julma kun koitan edes rajoittaa kyseistä leikkiä siihen että jos edes vaan täällä kotona leikittäis - ainakaan ei kauhean julkisilla paikoilla?

*avaa sateenvarjon ja odottaa kakkasadetta*
 
Alkuperäinen kirjoittaja PahaSilmä:
2 vuotias ei saa lässyttää? :o

No siis en nyt ihan tuota tarkoita - eikä se edes ole sellaista normaalia lässytystä vaan... äsh, vaikea selittää.

Siis kun kotiin tullaan iltapäivällä hoidosta niin samantein sisko sanoo että 'nyt oot vauva, minä oon äiti' ja tästä lähtien iltaan asti (mitä tahansa tehdään) pieni elää vauvanrooliaan isosiskon käskyttämällä kontaten, sössöttäen ja vinkuen. (niin että pihassakin jo vieraat lapset ja aikuiset ihmettelee että eikö tuo osaa puhua?)

En mä osaa tarkemmin tätä nyt selittää, unohdetaan koko juttu.

 
Varmaan sikarasittavaa. Keksi niille jotain kauhean mielenkiintoista tekemistä, niin se konttailu ehkä unohtuu.

Kyllä mä sua ymmärrän. Ei se välttis ole hyvä, että kävelevä tyttö nuohoaa lattioita.
 
Kyllä lapsen leikkiä saa rajoittaa. Tietyt leikit voidaan sopia leikittäväksi tiettynä aikana tai paikassa esim. kotona. Tämä ei todellakaan ole vahingollista lapselle, hänen kehitykselleen tai mielikuvitukselleen. Pienestä pitäen on hyvä opettaa käyttäytymään esim. kaupassa tai kylässä, kotona voi olla vapaammin.
 
Mä oon sanonut pojalle, jonka leikit on välillä semmosia "Aargh! Pam Pädäng! Auuh!" tyylisiä. Olen sanonut, että ihan kiva leikki, mutta yritä sanoa sanoilla, mitä tapahtuu, esimerkiksi "nyt tää tippuis ja tätä sattuis. tää törmäis..."

Ihan vaan siksi, koska sillä on vaikeuksia muutenkin kerronnan suhteen, niin se sitten samalla kehittyy.
 
Ei ole väärin rajoittaa lasten leikkiä jos se tuollaista on.Siis tarkotan että jos toinen nyt ihan vauvaksi taantuu niin ei se hyväksikään voi olla.Mä ainakin kiellän meidän tyttö että ei saa lässyttää kun joskus kans haluaa olla vauva kun pikkuvelikin on.Ja olen myös sanonut että kävele kun sinä kerta osaat.Meillä tyttö siis myös konttii ja inisee että ei osaa puhua enää....no aikansa kutakin nyt jo meillä helpottanut kun aina keskeytin ja ehdotin jotain muuta leikkiä tai sitten vaikka sadun lukemista...
 
Olen mie tosiaan nyt alkanut rajoittaa niin että kotoa pidemmälle ei leikkiä vietäis.

Tätä ah-niin-mieluisaa leikkiä on nyt väännetty kuukauden päivät eikä loppua näy, ois joskus niin paljon kivempi että leikkisivät olevansa vaikka paloautoja...
 
Ei tarvi selittää tarkemmin, mä ainakin ymmärrän hyvin. Tosin meillä leikitään koiraa tai kissaa, ja leikkijätkin on isompia. Ja mä kyllä rajoitan. Se on niin himskatin rasittavaa, kun kysyy otatko maitoa vai mehua ja vastaukseksi saa vain maukaisun.
 
Kyllä minä ainakin puutun. Meillä aina kerran viikossa semmonen tilanne, että esikoisen kerhon jälkeen tulee kummipojan perhe (kummipoika, äiti, pikkuveli) meille sovitusti syömään lounaan. Meillä samanikäiset lapset, eli täällä sitten 2 äitiä, 2 nelivuotiasta ja kaksi 2-vuotiasta - tilaa juosta 3h+k. Kyllä ottaa pattiin kun yrität saada äkkiä ruoan laitettua, että pääsevät kerhon jäljiltä päiväunille. Kaikkein äänekkäimmillä autoilla ja vekottimilla juoksevat keittiöstä olohuoneeseen ja takaisin - KÄÄÄÄÄÄK! Otan kyllä surutta ohjat käsiini, kiellän tulemasta keittiöön "kun on niin pieni keittiö" ja jotkut muut autot leikkiin. Eli ne äänettömämmät:) Ei muuten hermo kestä paineen alla!
 
Alkuperäinen kirjoittaja haaskalintu:
Ei tarvi selittää tarkemmin, mä ainakin ymmärrän hyvin. Tosin meillä leikitään koiraa tai kissaa, ja leikkijätkin on isompia. Ja mä kyllä rajoitan. Se on niin himskatin rasittavaa, kun kysyy otatko maitoa vai mehua ja vastaukseksi saa vain maukaisun.


Juu tämäkin vaihe on tullut tutuksi :D

On ne aikamoisia.
 

Yhteistyössä