Neuvokaa pliis!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Miksi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pyreneitten mastiffi. Rotu on joskus jalostettu lammaskoi-
raksi puolustamaan karhuja ja susia vastaan ilmeisestikin
sinne Pyreneitten vuoristoon. Rotu oli kuolla sukupuuttoon,
mutta joku onneton sai kannan elvytettyä. Siinä ei tyyppi
kyllä tiennyt, mitä teki.
 
Ei ikinä meille koiraa.. Jos asuisimme maalla, voisi koira olla kiva, mikäli ei olisi allergioita, ja ehdottomasti koiralla olisi oma häkki, tila, kunnon tila elämiseen.. mutta ei ihmisten kesken. En ymmärrä yhtään, miten joku tuo koiran sisälle. En voi käsittää. Sehän on eläin. Ymmärrän, että se on tärkeä ja ihanakin, mutta herranjestas kun jotkun sänkyynsä elukoita päästää, niin ei kyllä oo hygieenistä, ja muutenkin,,, kuolaa, karvaa, pölyä jne.. Tosi hyvä, että on eläin-ystäviä, jotka hoivaavat eläimiä, mutta kaikille se ei sovi, varsinkaan eläin-allergigoille. Ja kuitenkin----- ihminen on ihminen. eläin on eläin.. yksinkertaista.
 
Kun on kuulema tottunut olemaan sisällä ja on allerginen
itikan pistoille, ei voi viedä ulos. Tarha kyllä olisi ja jos
sinne tekisi isomman kopin, niin siinäpä se, mutta taitaa
olla kiinni asenteesta. Sitähän minä ehdotin heti alussa,
mutta minkäs teet.
 
Juuri niin. Mutta koetapa tuo takoa eläinhullun päähän.
Minäkin olen sanonut, että minun elämä on siksi kallis-
arvoinen, että haen sosiaaliset suhteet ihmisistä, enkä
uhraa lyhyttä elämääni jollekin eläimelle. Yksinäisyys on
raskasta, mutta ei ole kivaa tuollaisen eläimenkään kanssa
ja kun mikään puhe ei auta. Rakentavaa keskustelua ei
saa aikaiseksi.
 
-Tarha ja koppi on, mutta on kuulema itikka-allerginen.
Naru ei kestäisi, olisi oltava vaijeri, paksu.

-Koirakoulu, tässä vaiheessa täysin epätodennäköinen.

-Itsellä on oma rt-osake hoidettavana, puuhastelua aviksen
omakotitalossa ja sitten on kotitila maalla, jossa on työtä
enemmän kuin yksi ihminen kerkiää tekemään ja neljä vuotta
kestänyt rakentaminen, joka jatkuu, metsänhoito ym. Uskotko, että kun illalla aina asetun, niin en varmasti lähde
enää millekään koiralenkille. Jos olisi mukava koira, voisikin se olla maalla irti ja mukana, ei tuollainen. Ja jonnekin satee-
seen en eläimen takia lähde itseäni kastelemaan muuten-
kaan. Vanhukset asuvat vielä kotipaikalla ja työllistävät
vielä omalta osaltaan. Stressi meinaa painaa päälle ilman
koiraakin. Lisäksi henkisesti vaativa vuorotyö. Ymmärrätkö
miksi en kaipaa sitovaa eläintä, vaikka joskus halusinkin.
Ei kertakaikkiaan mahdu minun maailmaan. Siksi se onkin
kokonaan aviksen juttu. Kaipasin omaa kultaa vierelleni
ja sainhan minä, mutta tuli kylkiäinen, jota en tajunnut.
Tosin oma valintahan se on ja siitä oli alussa puhekin, mut-
ta toivoin joidenkin asioiden muuttuvan ja voihan ne vielä
muuttuakin, mutta kestääkö pinna? Ihmisiä on erilaisia ja
niin pitääkin, mutta joitain asioita ei voi ymmärtää.
Saas nähdä.
 
""tunne"": Asut varmaan jossain asfalttiviidakossa ja niin kai ovat asuneet vanhempasi ja isovanhempasi kun noin pahasti olet päässyt vieraantumaan luonnosta ja eläimistä. Meillä asuu sisällä kissoja ja kaksi isoa koiraa. Ne on perheenjäseniä eikä niitä voi pihalle heittää. Niistä ei juurikaan irtoa karvaa eikä ne kuolaa. Elukat osaa olla tosi siistejä kun ne vaan opetetaan, tosin kuolaamatta oleminen voi olla vaikeaa jos se on rodulle ominaista. Vanhempi koira oli juuri koulutuksessa Järvenpäässä. 4:n koulutus kerran jälkeen hurtta muuttui rauhalliseksi eikä enää rähjää toisille koirille. Kouluttajan yhteystiedot löytyy http://www.multisoft.fi/pevikan/
 
No ei se luonnosta vieraantumista välttämättä ole. Itse en pidä koirista - voisin sietää nippa nappa koiraa asunnossani, mutta sen pitäisi olla todella hyvin koulutettu ja toisen ihmisen vastuulla täysin. Minä en sitä ruokkisi tai sen sotkuja siivoilisi. Tai sitä ulkona kuljettaisi. Enkä silittelisi. En vain pidä koirista. Ne haisee pahalle ja kuolaa (eli isoa kuolaavaa koiraa en huolisi ikinä samaan asuntoon).

Silti minulla on 2 kissaa. Ja nukun niiden kanssa. Siivoan hiekkalaatikon päivittäin ym. Ja olen maalta. Olen työskennellyt kotona navetassa ym.

En vain oikein siedä koiria.
 
Tuohan kuulostaa vain siltä, että teillä on lapsi talossa.

- ei voi mennä minnekään
- hajottaa kaikki paikat
- äkkiä takaisin kotiin, on mennyt jo viisi tuntia ilman vaavia
- ei ole kasvatettu
- pylly suihkutetaan ja pyyhitään (koiralla pakko rapakelin jälkeen)
- ryövää jääkaapin
- sotkee hillittömästi
- repii purkkeja
- matot kurassa ja rutussa
- oksennus ja paska haisee
- lepertelyä
- elosta ei voi nauttia
- menee kaiken edelle
- huoltajaa ei voi käyttää remonttiorjana

Paljon mieluummin hyvin koulutettu koira kuin parinkymmen vuoden lapsihelvetti.
 
Tiedän mustalaisen, jolla oli talossa hevonen. Sekin oli
varmaan hänen mielestään normaalia. Kaikki on suhteellista.
Ottakoon joku vaikka norsun huusholliinsa, mitä se minulle
kuuluu, mutta mitä minä teen sellaisella, jota en elämässäni
tarvitse. Luonnossa liikun hyvinkin paljon. Voihan sitä ottaa
lemmikiksi vaikka puupölkyn kuten Twin Peaksissa oli.
On varmasti sisäsiisti ym. ja sille voi myös leperrellä, ulkoi-
luttaa ja pitää lapsenaan, miten vain. Mikä ihme nykyihmisiä
vaivaa kun pitää sitoa itsensä johonkin eläimeen? Liekö
mielikuvituksen puutetta kun ei parempaa ja siistimpää harrastusta keksi. Monessakin kaupungissa hukutaan
koiranpaskaan ja tietysti vedotaan siihen, että täytyyhän
koiran tarpeillaan käydä, totta, mutta ihminen sen koiran hankkii.
 
Minusta tuossa on hyvä esimerkki siitä, kun rakastumishuumassa täysin erilaiset ja erilaisilla mielenkiinnon kohteilla varustetut ihmiset menevät yhteen. Tyttöystävällesi sopisi joku eläinihminen kumppaniksi, sinulle joku säntillisempi, esim. sairaanhoitaja tai sihteeri. Ongelma ei ole niinkään koira, vaan se, että ette vain ole toisillenne sopivia. Nyt olisi keskustelun paikka siitä, mitä kumpikin suhteelta ja toiseltaan ahkee, ja olisiko kenties eron paikka.
 
Yritin jaksaa lukea viestisi loppuun ja kävin kurkaan vähän muitakin kirjoituksiasi aiheessa.
Minun kommentti:
Jos todella on näin asiat. Aloitan eläimen näkökulmasta,
A. Eläin, koira, kärsii myös itse. Jos et liioitellut koiran 23t sisällä meininkiä, niin aletaan puhumaan jo ELÄINRÄÄKKÄYKSESTÄ tai vähintäänkin ELÄINMEN ASIATTOMASTA KOHTELUSTA. Teillä on kuolasta päätellen, berhandilainen tmv. koira? Se tarvii liikuntaa!!! Herranjestas, sillähän menee lonkat piloille, kun ei saa kunnon liikuntaa. Ja mieli sillä on jo sairastunut, stressiä, kun paskoo sisälle ja silppuaa pahveja. Asutteko ok-talossa vai kerrostalossa? TOIMI!!! Koiranne ei todellakaan voi hyvin.

Ihmisnäkökulma
B. Teillä ei voi olla toimivaa parisuhdetta tuollaisessa tilanteessa. Meilläkin on koira, tosin pieni, mutta koira kuitenkin. Se on opetettu tavoille jo pentuna. Esim. kun isäntäväki rakastelee, menee makkarin ovi kii, ja koira odottelee kiltisti toisissa huoneissa. Oksennuksia koiralle tulee usein (se on suht normaalia, etenkin kesällä), ja ne on ehkä ne asiat jotka harmittaa. Mutta on laitettu matot sen mukaan ettei lika näy ja helppo putsata. Sisäsiisteys opetettu. Meilläkään ei ole lapsia, mutta ei koira silti lapsen korvike ole. Sillä on koirasäännöt, ei lasten säännöt.

Tsemppiä ja toivottavasti saatta muutosta elämäänne! Kysykää neuvoja koirakouluttajilta koira-asiassa (OKKO kouluttajat!) ja itse menkää parisuhdeterapiaan. Toinen vaihtoehto on ERO. Mutta koiran tilanne jää silti korjaamatta :(
 
Hajoat kohta. Lopeta suhde. Yksinkin on parempi. Jatka juttunanne ""kaveripohjalta"",niin ei velvollisuuksia. PURA NÄMÄ ASIAT AVIKSELLESI ja LAITA VALITSEMAAN ""KOIRA TAI MINÄ"" (ei tarvitse tarkoittaa koiran lopettamista!). Vastaus on avikseltasi tod.näk. koira, mutta sitten sinä lähdet. Sulla kerta oma kämppäkin.
Tuolla oli uusimmissa kommenteissa hyvä pointti eläinrääkkäyksestä. Sitäkin tämä mielestäni on koiralle!

Hauska oli tuo jonkun kommentti ""teillähän on talossa lapsi""-luettelo :) Siis kun osaa oikein luetteloon suhtautua
 
Voi koira parkaa. Isäntä vihaa, emäntä lellii pilalle eikä silti käytä edes kunnon lenkeillä.
Allerginen itikan pistoille, pyh paskapuhetta ja laiskan valheita.

Koiraihminen ja ei-koiraihminen eivät sovi yhteen sen enempää kuin kaksi ihmistä, joista toinen ehdottomasti haluaa lapsia ja toinen ehdottomasti ei. Näissä asioissa kun ei ole olemassa kompromissia, yksikin koira (tai lapsia) on 100% enemmän kuin ei yhtään.
 
Itselläni on ollut 60-70 kg koira. Karvaa ja kuolaa riitti. =) Valitettavasti koiramme jouduttiin lopettamaan juuri vähän aikaa sitten. =( Mutta asiaan, koiramme oli koulutettu pennusta lähtien käyttäytymään hyvin. Ja sitä ulkoilutettiin reilusti. Tyttöystäväsi on tainnut ymmärtää koiran huollon väärin. Mikäli asunnossanne siivottaisiin säännöllisesti, koira harjattaisiin, koulutettaisiin kunnolla ja myös pestäisiin säännöllisesti, olisi koiran kanssa eläminen myös sinun kannaltasi inhimillisempää. Koiraa ei tarvitse ottaa joka paikkaan mukaan. Mutta ei sen pidä olla liian paljonkaan yksin. Liiallinen yksinäisyys ei tee koiralle hyvää. Koira elää hyvää elämää, vaikka se ei ole omistajansa elämän keskipiste. Jos koira pissii ja paskoo sisälle ja tuhoaa vielä tavaroita, johtuu se todennäköisesti että koiraa ulkoiletetaan liian vähän. Koirakin kaipaa tekemistä, muuten se tylsistyy, ja saattaa ruveta tuhomaan paikkoja. Yritä keskustella tyttöystäväsi kanssa asiasta. Kirjoituksestasi paistaa negatiivisuus koiria kohtaan, jos puhut samalla tyylillä tyttöystäväsi kanssa, ei ole ihme, että hän suuttuu.

Tyttöystäväsi taitaa olla varsin eläinrakas, joten asiassa kannattaa käyttää hieman viekkautta. Puhu asioista koiran kannalta. Esim. koiraa kannattaa lenkittää enemmän koska koira tykkää siitä ja se tykkää kun sillä on paljon tekemistä. Asioista ei kannata puhua syyttelevästi. Älä hauku koiraa, vaikka mielesi tekisikin, koska se saa tyttöystäväsi todennäköisesti ärtymään ja hän ei kuuntele, vaikka sanoisitkin asioita järkevästi. Asiat kannattaa mielummin ilmaista, esim. tyylillä: Minä pitäisin siitä, että meillä olisi siistimpää. Pitäisin siitä, että lähdemme ulos kahdestaan ilman koiraa. Tee asioille myös itse jotakin. Käytä koiraa ulkona, jotta se voisi tehdä tarpeensa ulos, myös ihan kunnon lenkeillä, esim. n. tunnin kestoisilla. Menkää myös yhdessä koiran kanssa ulos, saatte samalla liikuntaa. Voit myös harjata koiraa usein, niin karvoja ei ole ihan niin paljon kämpässänne (kannattaa tehdä ulkona, karvat jäävät myös sinne). Pyyhkikää koiran leukaa, ennen kuin se ehtii ravistella! Laittakaa koira myös tapakoulutukseen, se helpottaa kummasti elämää! Koirankoulutuksesta löytyy monenlaisia oppaita, esim. kirjastosta ja netistäkin löytyy varmasti joitain. Jos asuntonne ilma ei ole raikas, pitäkää ikkunoita ihmeessä auki!

Muista keskustella asiasta rakentavassa hengessä, ilman toisen haukkumista. Tehkää asioista kompromisseja. Sinäkin voit osallistua koiran hoitoon ja koulutukseen. Jos sinäkin osallistut, niin tyttöystäväsi saatta olla suostuvaisempi muutokseen. Koiraperheessäkin voi olla siistiä, kulkea voi myös ilman koiraa. Jos olette pidempiä aikoja pois, järjestäkää koiralle hoitaja. Tyttöystävälläsi taisi olla koirallisia ystäviä, he saattaisivat olla suostuvaisia hoitamaan koiraa joskus. Tsemppiä!
 
paneppas se avokkisi hoitoon ja koulutukseen kun ei ymmärrä siivota koiran jätöksiä.ehdotan sinulle että otat pesäeron koko huushollista .sillä sinulla on parempi tulevaisuus vaikka eläisit yksinäsi .
 
Kyl meil meni avokin kans suhde poikki ku tulin raskaaksi ja tein abortin ku en halunnu muksua sotkemaan koiraharrastuksiani ja elämää kihlattuni kanssa.kun aloimme seurustella tein varsin selväx ettei lapsia!labradorini oli silloin 7kk.kun olimme seurustelleet jonku aikaa ni aloimme vakavasti harkita toisen koiran hankintaa mikä olisi rottweiler uros joka tulisi olemaan enemmän kihlattuni koira. Sen verran siitä tuli sit sen koira et minä sen hain ensinnäkin yksin virosta herralle.jo heti koiran tultua 8vko ikäsenä niin minä olin se joka sen kans touhusi ja opetti ja koulutti ja ruokki jne jne.ja noin 3kk myöhemmin lähdin molempien koirien kanssa yhteisestä asunnostamme valtavan koirarakkauteni takia joiden edelle ei todella lapset mene.eli nyt elän sinkkuna 1v9kk labradorini kohta vuoden ikäisen maailman kilteimmän rottweilerin sekä yhdes hankkimamme kissan kanssa sekä jo monta vuotta itselläni olleen valkokakaduni janssa. Ja en varmasti ole yksin valintani kanssa. Niin ja oon 22v.:)
 
Kiitos kohteliaisuudestasi. Viestiketju on nyt näyttänyt, että ei käynyt sinun harhaluulo toteen. Osa tarinastasi on tottakin se pitää myöntää, mutta jos joku on sika, niin se on
se koira. Tai toisaalta loukkaus sikaa kohtaan, se on pal-
jon siistimpi, se sika. Ja jos joku kenet jättää, niin voipi olla
toisinpäin. Ei tiedä, milloin sitä kyllästyy asumaan isossa
koirankopissa, ihmisasumukseen kun on tottunut.
 
Oletko käynyt psykiatrilla? Tuohan on täysin sairasta.
Muuta ihmeessä navettaan asumaan, sinussahan on
enemmän eläimen geenejä kuin ihmisen. Tai sitten olet
eläimiinsekaantuja.
 
Oliko tämä 'Miksi' se sinun edellinen kirjoituksesi? Anteeksi vain mutta tuntemani koiraihmiset ovat oikeasti monet aivan fanaattisia lemmikkiensä kanssa. Kissaihmisistälöytyy ehdottomasti enemmän asennetta. Ehdotan jättämään sen höyrypäänaisen! Oikeasti!
 
En oikeastaan ihmettele,jos teillä haisee/ilma ei ole raikas,on oksennuksia&paskat(!!)lattioilla,jos 70 kiloinen koira viettää 23h/vrk sisällä..Voi,miten ihanaa se olisikaan,jos lemmikitkin osaisivat tehdä tarpeensa pönttöön,pyyhkiä takapuolensa soft emboon ja vielä,kun opettelisivat käymään suihkussa&pesemään hampaansa!*oih* Jos ette pysty huolehtimaan siitä koirasta oikein niin ehkä sen paikka ei ole teidän kotonanne.Toisaalta ,jos se koira aiheuttaa ylitepääsemättömiä ongelmia ja riitoja,ehkä pitää etsiä uusi tyttöystävä.Mieti,onko suhteenne kaiken sen kuolan ja oksennuksen arvoinen.
Tiesittekö muuten,että ihminen on eläimistä ainut,joka rakentaa itse oman häkkinsä..
 

Yhteistyössä