NIIIN pienestä aukosta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pikkubee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pikkubee

Vieras
Todella tyhmä kysymys, mutta siis en vaan tajua miten vauva VOI mahtua niin pienestä reiästä ulos, siis miten se voi muka venyä niin paljon...ja siinähän on tämä toinenkin reikä niin lähellä, että eikös se automaattisesti repeydy. Olen ottanut tästä nyt jonkinlaisen kammon itselleni, avautumiskivut eivät pelota mutta ponnistamiseen liittyvät todellakin! Miten sitä uskaltaa ponnistaa kun koko ajan repii vaan enemmän..??
 
hei et voi todellakaan olla noin...! ja tietämätön! lue kirjoja ja kysy äidiltäsi. minä olen synnyttänyt 2 lasta ja en ole kertaakaan revennyt synnytyksessä vaikka olen pieni ihminen n.50kiloo ja 154centtiä.
 
en minäkään olisi sitä uskonut,mutta niin vain se pieni ihminen sieltä tulee :)
minä repesin vaikka välilihaakin leikattiin pari senttiä :/
ja kyllähän se lapsi joskus syntyy vaikka yrittäisi kuinka sitä sisällään pitää :laugh:

* tinja ja poika 05*
 
Mun mielestä tosi ymmärrettävää, että tätä asiaa pohdit, vaikka kuinka järjellä tiedät, että se sieltä mahtuu syntymään. Kyllä se vaan kummasti mahtuu! Uskomattoman venyvät kudokset sieltä löytyy. Mulla tuli vain pieni repeämä ilman välilihan leikkaamista ja vauva yli neljä kiloinen. Ja ite oon kans pienikokokoinen.

Tämä on sulle varmasti sanottu jo aikasemminkin, mutta mun kohdalla ainakin avautumisvaihe oli tuskainen ja ponnistus tuntui vaan ihanalta, kun pääsi itse hommiin! Tottakai tuntee sen, kun paikat venyy, mutta ei sitä kannata etukäteen pelätä, sen kestää avautumisveiheen jälkeen ihan leikiten! Kaikki menee luultavasti ihan niinkuin pitää ja vaavi mahtuu maailmaan tulemaan vallan mainiosti!

Tsemppiä! Itse jo oikein innolla odotan seuraavaa koitosta, joka toivottavasti koittaa toukokuussa!
 
Niin kyllä toki tiedän että sieltä se mahtuu, kun mahtuuhan se muillakin ja tuskin olen mikään poikkeustapaus:) mutta jotenkin kun aloin sitä ajattelemaan niin tuntuu hurjalta. Kai siinä sitten on sekin, että jossei ponnista liian nopeasti niin ne kerkeävät ne paikat venyä paremmin..? Kyllähän sitä aina koittaa järjellä ajatella että NIIn monet selviävät siitä synnytyksestä jatkuvasti, mutta hurjalta se vaan silti tuntuu.. No, kai se siitä sitten :whistle:
 
tätä samaa minä mietin ja pelkäsin ekaa odottaessa!eka poika 4200g sieltä kuitenkin tuli mutta 1,5h ponnistamisen jälkeen.siinä synnytyksessä oli tod. kivulias lapsen ulostulo,taju meinasi lähteä...mutta kun odotin toista lasta ja sain spinaalipuudutuksen niin en tuntenut kipua laisinkaan :) eli ponnistus voidaan tehdä myös kivuttomaksi.mainittakoon vielä että toinen lapsi oli 3850g ja ponnistus kesti 3min.ei ole tarkoitus pelotella,tekisin saman uudestaan koska vain :heart:
 
kun alkaa ponnistuttaa niin silloin on ihan pakko ponnistaa eikä ehdi edes kipua siinä samalla tuntea. Minun eka ponnistukseni oli yli tunnin , kolmas oli kuin yksi pieraisu. Älä pelkää sitä, siinä se supistuskipu on suurempi ja alapää on melko tunnoton koska se iho on ehtinyt venymään jo niin hyvin!
 
Jos otat selvää anatomiasta niin huomaat että "takaportti" ei silloin repeä,koska lapsi tulee tietyssä kulmassa sieltä ulos.Raskaudenaikana myös häpyliitos löystyy ja muutenkin kudokset.Nää on näitä elämän ihmeellisyyksiä:)
 
Kyllä se sieltä ulos mahtuu suurimmalla osalla naisista. Kuten aiakisemmat vastaajat ovat jo kirjoitelleetkin, niin liitokset aukeavat ja kudokset joustavat. Mulla itellä kaksi lasta ja mitään ei kummassakaan ole revennyt ja helppoja ja nopeita synnytykset ovat olleet. Luota itseesi äitinä ja synnyttäjänä. Nainen on luotu synnyttäjäksi, luota siihen!!!
 
Kumma kyllä mahtui, eikä edes sattunut kun ponnistusvaiheessa epiduraalipuudutus vaikutti vielä aika hyvin. Minulta jouduttiin kyllä leikkaamaan välilihaa aika reilusti muttei se siinä vaiheessa sattunut yhtään. Mielestäni avatumisvaihe (ennen kuin sain epiduraalin) oli paljon kivuliaampi kuin ponnistusvaihe.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.12.2005 klo 23:18 marke kirjoitti:
hei et voi todellakaan olla noin...! ja tietämätön! lue kirjoja ja kysy äidiltäsi. minä olen synnyttänyt 2 lasta ja en ole kertaakaan revennyt synnytyksessä vaikka olen pieni ihminen n.50kiloo ja 154centtiä.
Minä olen revennyt ,vaikka olen ISO ihminen.Alapää on ollut kuin pommin jäljiltä,ja näyttänyt myös siltä et sieltä on ihminen maailmaan tullut.Lapsi oli 3500g ja pituutta 51cm.
 
Ei kannata ponnistusvaiheesta ottaa ressiä. Se vaan tuntui kuin olis kakannut jalkapalloa :D Mutta kyllä se vaan sieltä ulos tuli kun raivolla puski. Oli tosin aika tuskaa pari viikkoa ton vehkeen kanssa, mutta aikansa kutakin.
 
minä repesin niin pahoin et tuli 3 asteen repeämä eli peräaukkokin repesi. 6kk meni et oli kunnolla parantunut. ja se oli viimenen alatie synnytys. kokoa on minulla 161cm ja 48kg ja vauva oli 3400 ja 49cm.
 

Yhdyn edellisiin, nuorin, lapseni painoi 3900, keskimmäinen 4340, ja vanhin 4460kg.

Ensimmäinen syntyi, imukupin-avulla, ja seuraavat paremmin.....
Synnytysajat ovat kaikilla varmaankin omassa tiedostossaan, joten en niitä viitsi......
 
Minulla oli aika hauska tilanne, kun olin jo valmiiksi sairaalassa kun alkoi toimintaa. Tosin jos olisin ollut kotona, niin ei ne olis mua ottaneet vastaan.

Minulla kesti synnytys kaiken kaikkiaan 16h ja ponnistusvaihe 1,5h. Minä olin väsynyt!!!! Kalvot puhkastiin ja imukupilla mies sieltä sitten revittiin, kun alkoi napanuora kiristää sen verran kaulaa, että pulssi laski. :$

Mä päätin ennen synnytystä, että teen just niinku kätilöt ja lääkärit käskee ja niin tein. Vaikka sattu niin %)(&¤?)&(:sti, niin käännyinhän minä ja kun puudutusta laitettiin, niin nukutuslääkäri kehu minua urheaksi. Eikös muut ole paikoillaan? =)

Tuota, itse asiaan. Kolme pientä repeämää ja nekään eivät haitanneet istumista tai nukkumista tai yleensäkään mitään. :/

MUTTA KUKA on saanut lapsivettä lentämään synnytyspöydästä vastapäisen seinään asti? Mä oon.. :laugh: ja myös lääkärikin oli. Kyllä mut varmasti muistetaan kätilöopistossa!
 
Minulla oli aika hauska tilanne, kun olin jo valmiiksi sairaalassa kun alkoi toimintaa. Tosin jos olisin ollut kotona, niin ei ne olis mua ottaneet vastaan.

Minulla kesti synnytys kaiken kaikkiaan 16h ja ponnistusvaihe 1,5h. Minä olin väsynyt!!!! Kalvot puhkastiin ja imukupilla mies sieltä sitten revittiin, kun alkoi napanuora kiristää sen verran kaulaa, että pulssi laski. :$

Mä päätin ennen synnytystä, että teen just niinku kätilöt ja lääkärit käskee ja niin tein. Vaikka sattu niin %)(&¤?)&(:sti, niin käännyinhän minä ja kun puudutusta laitettiin, niin nukutuslääkäri kehu minua urheaksi. Eikös muut ole paikoillaan? =)

Tuota, itse asiaan. Kolme pientä repeämää ja nekään eivät haitanneet istumista tai nukkumista tai yleensäkään mitään. :/

MUTTA KUKA on saanut lapsivettä lentämään synnytyspöydästä vastapäisen seinään asti? Mä oon.. :laugh: ja myös lääkärikin oli. Kyllä mut varmasti muistetaan kätilöopistossa!
 

Yhteistyössä