Niin haastava 7v poika, että välillä itken ja välillä raivoan :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "itku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"itku"

Vieras
En jaksais oikeesti. Toi poika on niin huomionkipeä, että sillä ei ole mitään rajaa. Sitten kun kukaan ei pysty antamaan hänelle jakamatonta huomiota KOKO ajan (pienempikin lapsi on perheessä), niin hän reagoi tekemällä tyhmyyksiä. Sillä saa kyllä huomiota, muttei positiivista. Tätä olen yrittänyt hänelle selittää, että jos haluat huomiota, niin tule halaamaan tai sano että haluan huomiota. Joskus harvoin näin tekeekin, mutta yleensä kaikkea muuta: huutaa, kiusaa pikkusiskoa (esim. kamppaa, tönäisee, kiusaa sanallisesti), juoksee ympäri kämppää, ei usko mitään mitä sanotaan, tekee tahallaan kaikkea mitä tietää että ei saisi tehdä jne.

Yritämme antaa hänelle tästä rangaistuksia: arestia ja etuuksien menettämistä. Mutta kun ei niitäkään voi koko ajan antaa, kun poika välillä "hölmöilee" melkein aamusta iltaan. Hän on muutenkin todella vilkas ja levoton. Tästä tulee inhottava kierre, jota en osaa katkaista: poika saa todella paljon negatiivista huomiota, joka ahdistaa häntä ja siksi hän reagoi jatkamalla huonoa käytöstä. Mutta sitten kun hänelle antaa positiivista huomiota, niin sekään ei auta kuin hetken, koska mikään huomion määrä ei hänelle riitä. Olen ihan rikki :(.

Minulla on tosi paha mieli ja huono omatunto siitä, että olen alkanut olla helpottunut ajoista, jolloin poika ei ole kotona. Tiedän, että olen aikuinen ja minun pitäisi ratkaista asia. Pahimpia ovat illat, jolloin olen niin väsynyt etten jaksa reagoida fiksusti, ja tulee sanottua asioita joita kadun myöhemmin. Vaikka pyydän anteeksi ja selitän että suuttuneena puhuu tyhmiä, niin luulen että nuo sanomiseni vaikuttavat silti hänen minäkuvaansa :(.
 
Meeppäs katsomo.fi ja sieltä näkyy nyt pari jaksoa KASVUN PAIKKA-nimisestä sarjasta. Tulee avalta muutoin. Siinä käsitellään haastavia lapsia ja heidän neuvottomia vanhempia. Siin on ollu musta hyviä vinkkejä ja muutoinki mielenkiintoinen sarja (brittiläinen )
 
Onko poikasi jo koulussa? Ota asia puheeksi koulussa opettajan kanssa tai koulun tai neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Jos poika on tarhassa, ota asia puheeksi siellä. Itse hain otin kotiongelmat reilusti puheeksi tarhassa, saimme palaverin kelton kanssa ja sitä kautta pääsimme perheneuvolaan. Mistään erityisen vakavasta ei ole kysymys, mutta tunsin tarvitsevani kasvatustukea jo nyt, "ennen kuin pilaan lapsen". Kyse on kohdallamme lapsen ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen kehittämisessä ja oman asenteeni muuttamisessa. Luotan siihen, että lapsessa ei ole "vikaa" vaan ongelmamme ovat ratkaistavissa.

Anna isommalle huomiota äläkä odota häneltä niin paljoa. Minulle on ollut yllätys huomata, että olen ollut liian autoritäärinen kasvattaja. Rajat on toki oltava, mutta huutamista ja rangaistuksia kannattaa välttää.

Miehen kanssa on hyvä keskustella kasvatuslinjat selviksi ja kertoa millaista tukea toivoisit häneltä vaikeassa tilanteessa.

Teillä on tuo vauvakin, joten oma jaksusi on varmaan tiukilla. Kiinnitä huomiota siihen, että saisit nukuttua ja joskus omaa aikaakin. Silloin jaksaa olla parempi aikuinen vaikealle lapselle.

Lapsesi on hyvä poika kuitenkin, mutta jotain apua hän tarvitsee sinulta. Anna sitä hänelle. Huolesi tilanteesta kertoo, että olet hyvä äiti. Asiat järjestyvät kun päätät niin.
 
Kiitos vastauksista! Silloin kun nuorempi lapsi oli vauva, niin kävinkin pari kertaa perheneuvolassa. Poika oli pitkään todella mustasukkainen vauvasta, ja välillä satutti tätä kovastikin. En kuitenkaan kokenut, että käynneistä olisi ollut suuresti apua.

Olen päiväkodissa puhunut asiasta, mutta siellä poika uskoo hoitajia eikä "hölmöile", vaikka levoton onkin. Luulen että vieläkin suuri osa tuosta huonosta käytöksestä kotona on mustasukkaisuutta siitä, että sisko saa erilaista huomiota kun on pienempi. Ikävintä tässä on se, että olen jo alkanut suhtautua mielessäni poikaan niin, että kohta taas tulee jotain p**kaa niskaan hänen taholtaan. Eikä välillä edes huvita tehdä hänen kanssaan mitään. Olenkin hakemassa itselleni apua, koska luulen että saatan olla vähän masentunut.
 
[QUOTE="vieras";26368764].

Anna isommalle huomiota äläkä odota häneltä niin paljoa. Minulle on ollut yllätys huomata, että olen ollut liian autoritäärinen kasvattaja. Rajat on toki oltava, mutta huutamista ja rangaistuksia kannattaa välttää.

[/QUOTE]

Tämä on hyvä neuvo. Itsekin mietin välillä, että minulla on pojan kanssa joku tyhmä valtatasitelu meneillään. Että jos sanon jotain mitä poika ei usko, niin teen siitä ison numeron ja suutun, ettei poika oppisi kävelemään ylitseni jo tässä vaiheessa. Vaikka parempi tapa varmaan olisi rauhallinen keskustelu aiheesta.
 
Meillä kans 6v vauhtiveikko, jotenkin tuntuu että nyt on lisäksi "kevättä rinnassa" ja vauhti normaaliakin hurjempi. Meillä kaks kertaa käynyt perhetyöntekijä kotona asti, uhmaiän aikaan, nyt taitaisi taas olla keskustelun paikka.
 
Onko pojalla kavereita joiden kanssa voisi viipottaa ympäri pihaa? Tuon ikäiselle kaveriseura on tärkeää ja ulkona on enempi tilaa riehua. Pikkusisko on hiukan tylsää seuraa varsinkin jos vanhemmat on koko ajan kieltämässä kaikenlaista.
 
Sivusta on helppo sanoa, kun oman 7-vuotiaan touhut ottaa välillä niiiiiiin aivoon.

No, tällasta tuli mieleen: Antakaa sitä positiivista huomiota. Ihan pientäkin, usein. On siis ilmeisesti eskarissa ja hoidossa. Yritä järjestää heti kotiin tultua pieni yhteinen hetki: esim. välipala ja kyselet kuulumiset ja/tai pieni leikkituokio legoilla tai pelaillen. Sen jälkeen KAVEREITA ja/tai HARRASTUKSIA. Selvästi poika kaipaa tekemistä. Ja jos mustasukkaisuutta on havaittavissa niin kehu, että on jo iso poika ja ota avuksi hoitamaan pienempää tai auttamaan kotitöissä.
Tärkeä kysymys: onko pienempi sisarus kotona vai hoidossa kodin ulkopuolella?
 
Siis oikeasti, jos 7-vuotias riehuu ihan vailla kuria, niin jonkun ehdotus tilanteen rauhoittamiseksi on se, että RANGAISTUKSIA KANNATTAA VÄLTTÄÄ??? Mitä ..ttua?! Joo, anna vaan lisää huomiota, ihan loputtomiin, saat kasvatettua ihanan pikkunarsistin sitten jollekin toiselle akalle hoidettavaksi.
 

Yhteistyössä