I
"itku"
Vieras
En jaksais oikeesti. Toi poika on niin huomionkipeä, että sillä ei ole mitään rajaa. Sitten kun kukaan ei pysty antamaan hänelle jakamatonta huomiota KOKO ajan (pienempikin lapsi on perheessä), niin hän reagoi tekemällä tyhmyyksiä. Sillä saa kyllä huomiota, muttei positiivista. Tätä olen yrittänyt hänelle selittää, että jos haluat huomiota, niin tule halaamaan tai sano että haluan huomiota. Joskus harvoin näin tekeekin, mutta yleensä kaikkea muuta: huutaa, kiusaa pikkusiskoa (esim. kamppaa, tönäisee, kiusaa sanallisesti), juoksee ympäri kämppää, ei usko mitään mitä sanotaan, tekee tahallaan kaikkea mitä tietää että ei saisi tehdä jne.
Yritämme antaa hänelle tästä rangaistuksia: arestia ja etuuksien menettämistä. Mutta kun ei niitäkään voi koko ajan antaa, kun poika välillä "hölmöilee" melkein aamusta iltaan. Hän on muutenkin todella vilkas ja levoton. Tästä tulee inhottava kierre, jota en osaa katkaista: poika saa todella paljon negatiivista huomiota, joka ahdistaa häntä ja siksi hän reagoi jatkamalla huonoa käytöstä. Mutta sitten kun hänelle antaa positiivista huomiota, niin sekään ei auta kuin hetken, koska mikään huomion määrä ei hänelle riitä. Olen ihan rikki
.
Minulla on tosi paha mieli ja huono omatunto siitä, että olen alkanut olla helpottunut ajoista, jolloin poika ei ole kotona. Tiedän, että olen aikuinen ja minun pitäisi ratkaista asia. Pahimpia ovat illat, jolloin olen niin väsynyt etten jaksa reagoida fiksusti, ja tulee sanottua asioita joita kadun myöhemmin. Vaikka pyydän anteeksi ja selitän että suuttuneena puhuu tyhmiä, niin luulen että nuo sanomiseni vaikuttavat silti hänen minäkuvaansa
.
Yritämme antaa hänelle tästä rangaistuksia: arestia ja etuuksien menettämistä. Mutta kun ei niitäkään voi koko ajan antaa, kun poika välillä "hölmöilee" melkein aamusta iltaan. Hän on muutenkin todella vilkas ja levoton. Tästä tulee inhottava kierre, jota en osaa katkaista: poika saa todella paljon negatiivista huomiota, joka ahdistaa häntä ja siksi hän reagoi jatkamalla huonoa käytöstä. Mutta sitten kun hänelle antaa positiivista huomiota, niin sekään ei auta kuin hetken, koska mikään huomion määrä ei hänelle riitä. Olen ihan rikki
Minulla on tosi paha mieli ja huono omatunto siitä, että olen alkanut olla helpottunut ajoista, jolloin poika ei ole kotona. Tiedän, että olen aikuinen ja minun pitäisi ratkaista asia. Pahimpia ovat illat, jolloin olen niin väsynyt etten jaksa reagoida fiksusti, ja tulee sanottua asioita joita kadun myöhemmin. Vaikka pyydän anteeksi ja selitän että suuttuneena puhuu tyhmiä, niin luulen että nuo sanomiseni vaikuttavat silti hänen minäkuvaansa