Niin huono omatunto...

["puoliso"]

Pieni tarina:

Olipa kerran kolme ihmistä.
Mies, minä ja mieheni naispuoleinen kaveri.

Kaveruus oli miehen mukaan melkeinpä aina yksipuoleista.
Naispuoleinen kaveri soitti ja nämä olivat ainoita yhteydenpitohetkiä. Mieheni ei koskaan soitellut kaverilleen.
Jostain syystä silti olin hieman ihmeissäni tällaisesta kaveruussuhteesta. Jokin siinä mietitytti. Kaveruuden todelliset motiivit kenties?
Olivathan nämä kaverukset olleet vuosia salasuhteessa (useampi vuosi sitten) keskenään tältä naispuoleisen kaverin mieheltä piilossa.
Mieheni oli kenties rakastanutkin tätä naispuoleista kaveriaan.
Lopulta naispuoleinen kaveri jätti mieheni ja lähti oman kumppaninsa mukaan.
Kaveruus kuitenkin elpyi aikain saatossa. Välit lämpenivät taas ja mieheni petti aiempaa kumppaniaan tämän naispuoleisen kaverinsa kanssa.
Tämä oli kuullun tarinan mukaan viimeinen fyysinen kontakti tähän naispuoleiseen kaveriin.
Sitten tästä muutaman vuoden kuluttua minä astuin kuvioihin...

Olin kuullut niitä näitä tästä naispuoleisesta kaverista. Sitten tulivatkin eteen pienet tupaantulijaiset.
Näissä pienissä juhlissa tapasin tämän naispuoleisen kaverin ensimmäistä kertaa.
Esittäydyimme ja tutustuimme.
Juttelimme niitä näitä.
Alkoholi oli kuitenkin maistunut liikaa naispuoleiselle kaverille ja suurisuisena ihmisenä hän laverteli minulle siitä, kuinka mieheni oli tälle naispuoleiselle kaverilleen kertonut minun olleen muutaman kerran mustasukkainen.
Tämä naispuoleinen kaveri tuntui olevan hyvillään siitä.
Julkisia kohtauksia kun inhoan, en maininnut juhlissa yhtään mitään koko asiasta.
Ilta siis jatkui hauskanpidon merkeissä.
Alkoholi maistui ja naispuoleinen kaveri rupesi entistä suurisuisemmaksi.
Oli kuulemma onnellinen meidän pienen perheemme puolesta.
Äänensävy kertoi jotain muuta. Sieltä paistoi katkeruus.
Sieltä paistoi katkeruus ja selvä pettymys siitä, mitä itse menetti aikoinaan oman tyhmyytensä vuoksi.

Onneksi ilta lopulta loppui.
Me pääsimme mieheni kanssa kotiimme.
Siellä mainitsin asiasta, että minkä vuoksi hän on mennyt tälle naiselle kertomaan minun mustasukkaisuudestani.
Kysyin asiaa "en niin kovin kauniisti ja ystävällisesti".
Mieheni pahoitteli kovasti asiaa ja sanoi ennenkuin minä ehdin mitään sanoa, että tämä naispuoleinen kaveri vaikutti hyvinkin katkeralta meidän onnestamme.
Näinhän se oli.

Lopulta mieheni päätyi siihen tulokseen, että seuraavalla kerralla kun tämä naispuoleinen kaveri soitti hänelle, mieheni katkaisi ystävyyssuhteensa tähän naispuoleiseen kaveriin.
Kielsi pitämästä mitään yhteyttä.

Minun puheillani oli osasyynsä kaveruussuhteen katkeamiseen, vaikka mieheni itsekin tajusi, että heidän kaverisuhteensa ei ole terveellä pohjalla.


Nyt sitten minulla on ristiriitaiset tunteet.
Toisaalta olen hyvilläni, että olemme saaneet ulos elämästämme tällaisen parisuhdetta hiertävän asian.
Toisaalta taasen olen pahoillani.
Kaipaakohan mieheni kaveriaan?
Katkeroituukohan mieheni minulle siitä, että katkaisi kaverisuhteensa?
Sitten tämä pahin tunne.
Olen yrittänyt olla alusta saakka neutraali ja ymmärtäväinen kaverisuhteelle.
Sitten lopulta kun kaveruussuhde katkesi, tunnen huonoa omatuntoa.
Koen että manipuloimalla mieheni näkemään kuinka säälittävä roska (paha suustaan ja veti viinaa kaksin käsin räkä poskella, lääppi miestäni ja muita äijiä ym.) hänen kaverinsa olikaan niissä tupaantulijaisissa, sain mieheni katkaisemaan kaverisuhteensa.
-Ja taas kun toiselta kantilta ajattelen niin mietin, että oman kuoppansa sekin nainen kaivoi. Säälittävä nainen joka epätoivoisesti yritti saada huomiota keneltä vain. Oma mies kotona lasten kanssa.
Aijai... Ja hah.
Minä sain mitä pohjimmiltani toivoin.
Toivoin että se nainen katoaisi meidän elämästämme.
Sain mitä tahdoin.
Mutta kuinka pahalta tuntuu miehestäni? Tai siitä naisesta?
Toivottavasti kaverisuhde ei lopulta ollutkaan kovin tärkeä..

Kiitos ja anteeksi.

(olipa mukava päästää tämä pihalle...)

 

["vieras"]

väliäkö sillä miltä siitä reuhkasta tuntuu? saattaahan olla että miehesikin on helpottunut eikä halua olla tollasen kanssa enää tekemisissä! mä en tollasta ns. kaveria miehelläni kattelis. turhaa vaivaat sun päätä tuolla asialla yhtään enempää, ole helpottunut!

 

[Tukkajumala]

Naisystävä miehellä aiheuttaa skismaa ja mustasukkaisuutta. Onhan näitä joutunu selittelemään, ei naiset usko mitään he kokee toisen naisen uhkana ja piste. Näin olen itse tämän kokenut.

 

[no joo]

mikset kerro miehelle mitä tunnet?

kaipa hänen mahdollinen katkeruutensa riippuu niistä syistä, joista hän ratkaisuunsa päätyi. Että tekikö tuon mielistelläkseen ja seurausten pelosta, vaiko siksi että koki sen olevan oikein ja tarpeellista. Ensinmainittujen syiden tapana on päätyä merkinnöiksi pieneen punaiseen kirjaan, johon sinun vikasi kirjataan...

 

["puoliso"]

mikset kerro miehelle mitä tunnet?

kaipa hänen mahdollinen katkeruutensa riippuu niistä syistä, joista hän ratkaisuunsa päätyi. Että tekikö tuon mielistelläkseen ja seurausten pelosta, vaiko siksi että koki sen olevan oikein ja tarpeellista. Ensinmainittujen syiden tapana on päätyä merkinnöiksi pieneen punaiseen kirjaan, johon sinun vikasi kirjataan...

En kerro miehelleni tunteistani tämän asian suhteen.
Koen että tästä naisesta on tullut parishteessamme jonkinlainen tabu. Asia josta ei vain puhuta.
Kaikki ovat paremmalla tuulella, kun tämän yhden nimeä ei mainita ääneen.

Ja että ratkaisun syyt. Hmm..
Myönnän kysyneeni mieheltäni, että oletko nyt aivan varma, että haluat tuollaisen roskan vuoksi aiheuttaa ikävää hierrettä meidän välillemme.

Mie son sanonut, että siellä juhlissa hän näki aivan uuden puolen kyseisestä naisesta.
No eiväthän he olleet edes fyysisesti nähneet toisiaan pitkiin aikoihin. Yhteydenpito tapahtui puhelimen välityksellä.
Eiväthän he käyneet edes kahvilla keskenään.

Ja huonoa omaatuntoa toistellen:
Tämä naispuoleinen kaveri sanoi minulle niissä tupaantulijaisissa, että tämä mieheni on hänelle niin kovin tärkeä ystävä.
Että he ovat vain ystäviä, ei muuta.
Mieheni oli kuitenkin jo kertonut minulle heidän aiemmista lämpimistä väleistään.
Sanoin tietäväni kaiken.
Nainen meni vaikeaksi.
Kysyin myös suoraan, että minkä vuoksi asioita täytyy salailla ja pitää salaisesti yhteyttä (tämä nainen salaa myös omalta mieheltään yhteydenpidon), jos kyseessä on puhdas kaverisuhde.
Nainen meni jälleen vaikeaksi.
Syy löytyi salailuun.
Mieheni entinen kumppani.
Oli kuulemma erityisen mustasukkainen nainen joka aiheutti aina hirveät kohtaukset heidän yhteydenpidostaan.
Kysyin vielä, että jos kerran mieheni on hänelle niin hyvä ja läheinen ystävä, jota hän vielä omien sanojensakin mukaan rakastaa kovasti -ystävänä-, niin miksi hän aiheuttaa vuosi toisensa jälkeen rakkaan ystävänsä parisuhteisiin aina jonkinasteista ongelmaa?
Tähän en saanut enää järkevää vastausta.
"niin..."

 

[no joo]

joskus on hyvä käsitellä nekin asiat, joitten mainitsemisesta kaikki menee huonolle tuulelle. Ei se huono tuuli ole ainakaan yhtä vaarallinen juttu kuin närkästyksen hidas kertyminen vakuuttuneisuuden vuoreksi. Joskus se huono tuuli on nimenomaan sitä närkästyksen nousemista pintaan. Siellä se tuulettuu ja laimenee eikä pääse hapettomissa oloissa mätänemään.

Sun tarttee pohtia, kumman valitset. Sinä tiedät tilanteen, me vain arvaillaan.

 

["tytsyjen äiti"]

Mä myönnän olevani himpun verran mustasukkainen luonne, ainakin meidän parisuhteessa olen se mustasukkaisempi. Mieheni on sitä tyyppiä joka on ihan oikeasti vain kaveri monen naispuolisen ex-tyttöystävänsä tai koulu/työkaverin kanssa.. Mutta ei mieheni pidä mitenkään aktiivisesti yhteyttä näihin kavereihinsa, saati sitten minulta salaa. Silti joskus mielessä käväisee mustasukkaisia ajatuksia, joita harvemmin sanon ääneen, kun tiedostan asian mun omaksi ongelmaksi. Kiletämättä tuo sun kuvailema tilanne katkerasta entisestä tyttöystävästä joka pitää mieheeesi yhteyttä ja haikailee perään tuntuisi mun mielestä tosi kurjalle. Voi olla että miehesi oli oikeasti sitä mieltä itsekin että kaveruus ´ja yhteydenpito kannattaa lopettaa.. toivottavasti ei ainakaan jatka kaveruutta sulta salaa.

 

[yöks]

mun mielestä on ainoastaan kaksi vaihtoehtoa: nainen ulos miehen elämästä tai sitten sinä jätät miehen. En voi kuvitellakaan olevani niin nöyrä että katselen mieheni lämpimiä välejä naisiin, jossa jaetaan meidän parisuhteen välisiä asioita. älä tunne syyllisyyttä siitä että pidät miehesi, häntä ei tarvitse jakaa eksien tms. kanssa.

 

["vieras"]

Puoleinen? Puolinen, kiitos!

 

["Vieras"]

Ei sul tartte olla huono omatunto. Miehes on varmaan vaan helpottunut. Tollanen ystävyyssuhde syö vaan sisältäpäin. Pääsisimpä mäkin irti omastani. Voi sitä vapauden tunnetta mikä on aina, kun välit menee välillä poikki. Mutta on niin sitkeä pirulainen, että aina palaa!

 

["Hmmh"]

Tämä kyseinen nainen on kyllä käyttäytynyt huonosti. Mutta ei kannata tuomita kaikkia miesten ja naisten välisiä kaveruussuhteita kuitenkaan. Omista kavereistani 90% on miehiä. Tietenkin on tullut vastaan näiden kumppaneiden kohdalta mustasukkaisuutta, mutta yhtä lukuunottamatta niistä on selvitty ilman riitaa. Itse asiassa olen hyvä ystävä myös näiden puolisoiden kanssa. Tosin ehkä syynä on myös se, että kyseiset miehet eivät ole koskaan olleet mitään muuta kuin ystäviä. Oma mieheni on aina ymmärtänyt (onneksi), että liikun miesten seurassa, eikä ole mustasukkaista laatua.

Ja nimimerkille "yöks": kyllä näissä ystävyyssuhteissa puhutaan parisuhteen hyvistä ja huonoista puolista ihan samalla tavalla kuin naiset puhuvat niistä keskenään. Mitä pahaa siinä on? Ystäväthän ovat olemassa juuri siksi, että heille voi puhua ihan mistä vaan. Sukupuolesta riippumatta.

 

["puoliso"]

Miehelläni on toki muitakin naispuolisia kavereita (myös niitä muita eksiään)
Näissä kaverisuhteissa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia.
Yhteydenpitoja ei salata keneltäkään, eikä kukaan suutu tai loukkaannu jos jonkun nimi mainitaan.

Kai tässä täytyy nyt vain uskoa siihen omassa takaraivossa kolkuttavaan ääneen, että ehkä on vain kaikkien kannalta parempi, että tuo kaverisuhde loppui.
Ei kai mikään sellainen kaverisuhde ole terve, jossa salaillaan yhteydenpito omilta puolisoiltaan, eikä isoissa juhlatilaisuuksissa uskalleta edes puhua rehdisti toisilleen -kuin kaverit konsanaan.

Niin ja minkälainen kaveri (mies tai nainen), menee lavertelemaan ystävänsä puolisolle niistä asioista, joista tämä on avautunut luottamuksellisesti?

En muuten ole koskaan ymmärtänyt sellaisia naisia, jotka pitävät yksipuolisesti johonkin ex-kumppaniinsa tms. yhteyttä useita vuosia.
Itse ainakin rupean miettimään, että haluaakohan kyseinen mies pitää minuun edes yhteyttä, jos minä olisin se ainut aktiivinen yhteydenpitäjä.