Ajattelin kirjottaa asiastani tänne, koska ei ole oikein ketään joka osaisi kuunnella, ymmärtämisestä puhumattakaan...
Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa lähes 14 vuotta ja lapsia meillä on kolme.
Koen tällä hetkellä todella suurta pahaa oloa, koska mieheni on kokoajan kiukkuinen ja tiuskii sekä huutaa kaikille perheenjäsenille. Etenkin 4v pojallemme, joka myös uhmaa paljon tällä hetkellä sekä minulle. Mitään asiaa ei voi sovittelemalla sopia esim. kun poika temppuilee ruokapöydässä. Tätä on jatkunut jo noin vuoden verran. Asiasta on puhuttu moneen kertaan, mies ymmärtää tilanteen ainakin jollain tasolla, mutta on haluton tekemään asialle mitään.
Ilmassa taitaa olla muitakin oireita, väsymyt ja haluttomuus lähes kaikkeen tekemiseen. Olen myös kertonut oman huoleni hänelle hänen omasta terveydestään ja ettei kukaan jaksa enää kauaa tuollaista käyttäytymistä katsella ja sietää.
Toinen asia mikä häiritsee minua suunnattomasti ja on suuri asia josta olen "joutunut" elämässäni luopumaan on se ettei mieheni kerro tunteistaan minua kohtaan minulle. Oma aloitteisesti hän ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua, spontaani koskettaminen on hänelle vaikeaa. Tosin seksissä ei ole mitään vaikeaa...
Toisaalta ymmärrän sen jos sitä ei ole ollut hänen lapsuudessaan kotona, mutta minulle se on todella tärkeää. Aina se olen minä joka halaa, suukottaa tai menee toisen lähelle. Jos hän itse sen tekee niin kaikki menee aina leikiksi. Rakastan miestäni suunnattomasti, mutta kärsin tilanteesta ajoittain melko paljon. Tästäkin olemme keskustelleet ja hän on sitä mieltä ettei pidä sellaisesta ja hänen on sitä vaikea tehdä. Toisaalta ymmärrän sen, mutta jos olisin hän haluaisin kuitenkin että rakkaallani on hyvä olla ja että hän tuntee olevansa rakastettu. Tätä minä en tunne.
Toki välillä olen miettinyt ja epäillyt omaa rakkauttani häneen, on se todella rakkautta. aina tulen siihen tulokseen että on se.
Mutta nyt kun tuo tiuskiminen ja kiukuttelu on niin pinnalla perheessämme (toisilla pelkillä lapsilla, meillä myös isännällä...) saa se omat voimavarat loppumaan ja haluaisi luovuttaa ja erota.
Mutta en tiedä onko eroaminen ratkaisu siihen, koska rakasta miestäni niin paljon. Vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että jos on lapsia niin voi erota, oma hyvä olo on tärkeintä. Mutta nyt kuitenkin tässä tilanteessa olen sitä mieltä että jos kaikilla olisi parempi olla, voisi ero olla mahdollinen.
Hieman helpotti tämä kirjoittaminen...
Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa lähes 14 vuotta ja lapsia meillä on kolme.
Koen tällä hetkellä todella suurta pahaa oloa, koska mieheni on kokoajan kiukkuinen ja tiuskii sekä huutaa kaikille perheenjäsenille. Etenkin 4v pojallemme, joka myös uhmaa paljon tällä hetkellä sekä minulle. Mitään asiaa ei voi sovittelemalla sopia esim. kun poika temppuilee ruokapöydässä. Tätä on jatkunut jo noin vuoden verran. Asiasta on puhuttu moneen kertaan, mies ymmärtää tilanteen ainakin jollain tasolla, mutta on haluton tekemään asialle mitään.
Ilmassa taitaa olla muitakin oireita, väsymyt ja haluttomuus lähes kaikkeen tekemiseen. Olen myös kertonut oman huoleni hänelle hänen omasta terveydestään ja ettei kukaan jaksa enää kauaa tuollaista käyttäytymistä katsella ja sietää.
Toinen asia mikä häiritsee minua suunnattomasti ja on suuri asia josta olen "joutunut" elämässäni luopumaan on se ettei mieheni kerro tunteistaan minua kohtaan minulle. Oma aloitteisesti hän ei ole koskaan sanonut rakastavansa minua, spontaani koskettaminen on hänelle vaikeaa. Tosin seksissä ei ole mitään vaikeaa...
Toisaalta ymmärrän sen jos sitä ei ole ollut hänen lapsuudessaan kotona, mutta minulle se on todella tärkeää. Aina se olen minä joka halaa, suukottaa tai menee toisen lähelle. Jos hän itse sen tekee niin kaikki menee aina leikiksi. Rakastan miestäni suunnattomasti, mutta kärsin tilanteesta ajoittain melko paljon. Tästäkin olemme keskustelleet ja hän on sitä mieltä ettei pidä sellaisesta ja hänen on sitä vaikea tehdä. Toisaalta ymmärrän sen, mutta jos olisin hän haluaisin kuitenkin että rakkaallani on hyvä olla ja että hän tuntee olevansa rakastettu. Tätä minä en tunne.Toki välillä olen miettinyt ja epäillyt omaa rakkauttani häneen, on se todella rakkautta. aina tulen siihen tulokseen että on se.
Mutta nyt kun tuo tiuskiminen ja kiukuttelu on niin pinnalla perheessämme (toisilla pelkillä lapsilla, meillä myös isännällä...) saa se omat voimavarat loppumaan ja haluaisi luovuttaa ja erota.
Mutta en tiedä onko eroaminen ratkaisu siihen, koska rakasta miestäni niin paljon. Vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että jos on lapsia niin voi erota, oma hyvä olo on tärkeintä. Mutta nyt kuitenkin tässä tilanteessa olen sitä mieltä että jos kaikilla olisi parempi olla, voisi ero olla mahdollinen.
Hieman helpotti tämä kirjoittaminen...
