Niin moni eronnut kirkosta ---> Mistä löytää kummit lapselle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Soraya
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Naurukohtaus:
Kannattaa varmistaa kastavalta papilta että onko ehdoton kummien kirkkoonkuulumisen suhteen.Mun kummisetä ei ole koskaan kuulunut kirkkoon mutta pääsi silti kummikseni kun minut kastettiin -86.

Mikä idea sillä kummiudella sillon on?
 
Alkuperäinen kirjoittaja rettrytr:
[Mitä väliä, vaikka sen miehen nimi kummipapereissa lukisikin. Ei sillä kuitenkaan käytännössä ole mitään merkitystä. Ottakaa vaan se pariskunta kummiksi. Voit tietysti kysyä, että jos mies ei halua kummiksi, niin mikään pakko ei ole tulla. Eli jätätte näin pallon tälle pariskunnalle.

No sitä väliä, että meidän lapselle ei tule kuin kaksi kummia. Me halutaan kummeiksi sellaiset ihmiset, jotka oikeasti on meille tärkeitä (ja me niille).
Eron sattuesssa (kummalle tahansa pariskunnalle) tuo mies tuskin tulisi olemaan missään tekemisissä kummankaan meistä kanssa tai me hänen kanssaan.
Meillä ei ole isovanhempia eikä vanhempia elossa ja monet muutkin sukulaiset ovat jo kuolleet, joten kummit tulevat meille tavallaan "perheenjäseniksi".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Soraya:
Alkuperäinen kirjoittaja dsfdgf:
Ei kummijuttuja kannata noin vakavasti ottaa. Meillä molemmilla lapsilla toinen kummipari on vanhemman sisko puolisoineen ja toinen kummi(pari) vanhemman lapsuusystävä (+puoliso). En tunne miehen ystävän vaimoa juuri lainkaan. Muutaman kerran ollaan kyläilty puolin ja toisin, siinä kaikki. Pääasia, että omat siskot ovat läheisiä ja tärkeitä ihmisiä elämässä.
Mä haluan kummijutusta vakavan. :) En mitään pelkkää muodollisuutta. Mä haluan kutsua kummia muuten vain kylään, vaikka piparitalkoisiin tai salaatti-iltapalle, viedä häntä lapsen kera huvipuistoon ym.

Kannattaa sitten tehdä selväksi tuleville kummeille etukäteen kaikki odotuksesi. Tuntuu, että joillakin on kohtuuttomat vaatimukset kummeja kohtaan. Kaikki eivät tajua, että kummeilla on omakin elämä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
JOs usko on jokaisen oma asia, kuten sanoit, mihin sä siihen kirkkoa tarvitset. Nuo kaikki asiat pysytyy ja voi opettamaan lapselleen ilman kirkkoon kuulumista. Järkevintähän olisi se, että lapsi liityy kirkkoon omasta päätöksestä, sitten kun pystyy asioitaan itse arvioimaan.
Kyllä mä tarvin kirkkoa. Vaikka usko on jokaisen oma asia, en mä halua uskoa YKSIN. Mä haluan käydä kirkossa. Mut konfirmoitiin kirkossa. Mä menin naimisiin kirkossa. :) Mua ei kiinnosta vapaakirkkolaisuus, vai miksi sitä sanotaan...

 
Alkuperäinen kirjoittaja HappyFeet:
Ja se sylikummihan ei oo mitenkää erilainen ku muut kummit nii miten se muka pitäs sit välttämättä olla kirkkoon kuuluva?

Ei se olekaan, mutta monet papit on sitä mieltä, että kun kasteessa pitää lasta sylissä, niin se on se "henkinen yhteys" kirkkoon. Eli siksi sylikummin on kuuluttava kirkkoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja dgfdgf:
Alkuperäinen kirjoittaja Soraya:
Alkuperäinen kirjoittaja dsfdgf:
Ei kummijuttuja kannata noin vakavasti ottaa. Meillä molemmilla lapsilla toinen kummipari on vanhemman sisko puolisoineen ja toinen kummi(pari) vanhemman lapsuusystävä (+puoliso). En tunne miehen ystävän vaimoa juuri lainkaan. Muutaman kerran ollaan kyläilty puolin ja toisin, siinä kaikki. Pääasia, että omat siskot ovat läheisiä ja tärkeitä ihmisiä elämässä.
Mä haluan kummijutusta vakavan. :) En mitään pelkkää muodollisuutta. Mä haluan kutsua kummia muuten vain kylään, vaikka piparitalkoisiin tai salaatti-iltapalle, viedä häntä lapsen kera huvipuistoon ym.

Kannattaa sitten tehdä selväksi tuleville kummeille etukäteen kaikki odotuksesi. Tuntuu, että joillakin on kohtuuttomat vaatimukset kummeja kohtaan. Kaikki eivät tajua, että kummeilla on omakin elämä.
Heh. Ilman muuta. Siksi kummeiksi pyydetäänkin todella läheiset ihmiset, jotka me tunnetaan niin hyvin, että voidaan luottaa siihen, että he ovat elämässämme mukana tässä kummiasiassakin. :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Finttu:
Moi Soraya!
Kyllä me ainakin kastetaan. Mies vaatii sitä ehdottomasti, mulle ei olis ollu niin välttämätöntä. Ja on ollu havaintona vähän samaa ongelmaa, ettei kaverit enää kuulu kirkkoon, mutta on meillä muutama vielä "jäljellä" jotka on tämmösiä "tapauskovaisia".
Me on ajateltu kysyä kummit vasta sitten kun tää on syntynyt, kun tiedetään kumpi on. Pari ihanaa ihmistä on ihan "tyrkyllä" tulossa kummiksi.

Jos haluaa vaan toisen kummiksi pariskunnasta, ni miten sen vois fiksusti esittää? Kun he eivät ole naimisissa, mutta yhteisiä lapsia niillä kuitenkin on. Meistä kummallakaan ei vaan ole mitään yhteistä tämän miehen kanssa.

minä kysyin pariskunnalta vai sitä jota kummiksi halusin eikä siitä sen kummempaa.
En maininnut edes puolisoa kysyessä, eikä siitä mitään riitaa syntynyt.

Tämä pariskunta on ollut yhdessä jo kymmeniä vuosia mutta en ole tämän naisen kanssa ollut ikinä missään tekemissä ja tuskin tulen olemaan ainoastaan mies on sukua ja häntä pyysin sen takia kun enemmän nähdään ja loistava kummi on ollutkin...

Voihan se olla että kotona on jotain narinaa ollut asiasta mutta en ole tietoinen siitä eikä se mulle kuulu....

 

Yhteistyössä