Niin paska olo, miten mä jaksan tätä jos ei kohta asiat selviä..? :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tulin yllättäen raskaaksi ja mies ei tiedä haluaako/jaksaako kolmatta lasta :/
Nyt tuntuu että jaksanko itsekkään koska oon kohta ihan loppu. Koska mies ei oo ollut tästä raskaudesta niin onnellinen kuin mä kun sain tietää. Miten mä jaksan olla onnellinen tästä enää...?
Tuntuu että ollaan miehen kans vähän erkaannuttu toisistamme tässä muutaman viikon aikana. Itken vaan joka päivä tätä stressiä ja tuntuu ettei mies osaa (tai edes halua??) auttaa.
Oonko kohta siinä pisteessä että teen abortin että tää elämä ja stressi helpottais ja mies sais mielenrauhan....
Meillä oli suhde todella hyvällä mallilla ennen tätä ja kaikki suju hienosti, eikä mies ikinä puhunut siitä ettei enää halua lisää lapsia.
Ehkä tää purkaus hetkellisesti helpotti oloa, mutta en halua tänne mitään "jätä se sika" tai muutakaan asiatonta kommenttia, kiitos!
 
Älä aborttia ainakaan vaan sen takia tee, et mies sais mielenrauhaa..jäis varmasti sua vaivaa ja ehkä jotain katkeruuttakin ilmaantuis. Nyt ehkä parasta ois kertoo miehelle tunteesi juuri niinku kirjoituksessa ilmaisit ja mietitte yhdessä mitä tehdä. Voimia!
 
Anna ajan kulua. Ehkä mies oli jo asennoitunut siihen, että lapsilukunne on täysi ja siksi uusi tilanne ahdistaa. Jos mies ei nyt pysty tukemaan sinua, saisitko tukea tilanteeseenne esim. ystävältä? Voisitko purkaa tätä asiaa jollekin muulle kuin miehellesi.

Älä tee aborttia siksi, että mies olisi taas "normaali". Jos lapsi on saanut alkunsa vahingossa, se on ihan yhtä lailla molempien "vika". Tässä vaiheessa on turha miehenkään enää miettiä, haluaako lisää lapsia vai ei. Vahinko on jo tapahtunut.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Täällä usein unohdetaan, että tuntee ne miehetkin jotakin vaikka ilmaisu on monesti kökköä...
Varmaan miehesi on pelästynyt asiasta ja miettii myös kuumeisesti miten ratkaisette asian. Raskaus nyt kuitenkin on tullut ilmeisesti täytenä yllätyksenä.

Meillä on vain yksi lapsi koska raskauden loppu oli hankala + oli tuuria että olemme hengissä vielä molemmat, lapsi ja minä. Jos nyt tulisi vahinkoraskaus, olisi se todella järkyttävää + vetäisi hiljaiseksi pitkäksi aikaa.

Koittakaahan jutella yhdessä mitä aiotte tehdä.
 
Ymmarran myos miestasi, koska itsellenikin kolmas lapsi olisi iso jarkytys. Keskustelkaa yhdessa pidatteko lapsen, on tarkeaa etta mies saa myos ilmaista mielipiteensa asiasta.
 
Oon kyllä puhunu miehelle miltä musta tuntuu tää tilanne ja yrittäny mieheltä kysyä mutta sanoo vain että ei tiedä jaksaako. Mä en tiedä mitä mä tuohon voin enää sitten sanoa, asia jää sitten siihen...
Ollaan aina puhuttu asiat halki ja selvitetty, puhuttu kaikesta, mutta tää tuntuu olevan sen verran iso juttu ettei tätä oo niiin helppo selvittääkkään.
 
Tuskimpa miehesi pystyisi sanomaan sulle, että tee abortti, vaikka se onkin se toinen vaihtoehto.
Kaksihan niitä vain on; ottaa lapsi vastaan yhteisellä päätöksellä tai sitten tuo toinen; sekin pitää olla yhteinen päätös.
 

Yhteistyössä