Niin paska olo.

["surku"]

Mun sydänystävä, joka on ollut mulle tärkein kaikista, julkisti mulle tänään raskautensa. Ja sitten sain kuulla, että mä olin viimeinen läheisistä joka sai tietää.

Toinen ystävä, siis YSTÄVÄ, jolle viimeksi ti olen soitellut, on sulkenut facebook-seinänsä niin, että mä en voi kommentoida sinne, en näe hänen kuviaan, enkä hänen seinäänsä... Mutta tiedän, että muut näkevät.....
En voi sanoa, että KAIKKI muut, mutta ainakin 2 muuta jotka ovat olleet "samanarvoisessa asemassa" kun minä....

Tuli niin paha olla kun kumpikin juttu samana päivänä.
Mä en ole mikään lörppö, päinvastoin. Pidän vaikka hautaan asti salaisuudet, mitään riitoja ei ole ollut.... Mua niin kummastuttaa.. Ja tiedän, että te ette voi vastata tai selittää, mutta haluan jonnekin purkaa pahaa oloa..

Ymmärsiköhän kukaan...

 

["nih"]

Tuo Facebook- asia saattaa olla ihan vahinko. Ja tuo raskausjuttu; tuskin se ystäväsi on miettinyt järjestyksen, jossa läheisille asia kerrotaan. Pääasia,että ensin kerrotaan läheisille.

 

["surku"]

[QUOTE="nih";24864674]Tuo Facebook- asia saattaa olla ihan vahinko. Ja tuo raskausjuttu; tuskin se ystäväsi on miettinyt järjestyksen, jossa läheisille asia kerrotaan. Pääasia,että ensin kerrotaan läheisille.[/QUOTE]

toivottavasti on vahinko....
ja se, että mä kuulen raskausuutisen 3vko muiden "lähimmäisten" jälkeen, on aika syvältä..

 

[friend]

Toisaalta voi olla ettei mitään syytä murheeseen, voit vain osoittaa olevasi vieläkin hyvä ystävä olemalla vaikka kiinnostunut ystävän uutisesta, sen sijaan että murehdit suotta järjestystä ja viikkoja miten kerrotaan.

 

["vieras"]

Raskausuutisen myöhäiseen kertomiseen ei ole välttämättä mitään syytä, mutta siihen seinän sulkemiseen on.

 

["nih"]

[QUOTE="surku";24864682]toivottavasti on vahinko....
ja se, että mä kuulen raskausuutisen 3vko muiden "lähimmäisten" jälkeen, on aika syvältä..[/QUOTE]

Hei, ihan oikeasti. Kolme viikkoa? Se on silmänräpäys kiireisessä arjessa. Ei sillä ole yhtään mitään väliä! Älä myrkytä ystävyyttänne sillä, että alat hautoa jotakin tuollaista. Jos oma ystäväni vetäisi herneet nenään siitä, että kerron hänelle parin viikon erolla johonkin toiseen tärkeän asian, ahdituisin toden teolla. Sellainen olisi inhottavaa ja kummallista.

Piristyhän nyt

 

["Salla"]

No onhan se kurjaa. Mutta mietipä niinpäin, että tosiasiassa nuo aika pieniä takaiskuja elämässä. Kannattaako noista nyt niin pahasti surua puseroon ottaa?

 

["jep"]

Näetkö tätä ystävääsi usein? Jos on halunnut kertoa naamakkain, ettekä vaan ole sattuneet tapaamaan? Ite esim. en vaan ole sellainen ihminen, että soittaisin tai muuten "haluaisin kertoa tosi ison uutisen", vaan kerron juttuja omaan tahtiini, luontevalta tuntuvissa tilanteissa.

Tosin yhdelle ihmiselle raskaudesta kertomista lykkäsin, kun TIESIN, että vastaanotto on taas vaan sitä, miltä se hänestä tuntuu ja miten se häneen vaikuttaa, eikä sellaista jauhantaa aina yksinkertaisesti jaksa. Mutta tuskinpa tästä on kyse sinun tapauksessasi.