Niin rikki, niin rikki...

[haniböö]

Olen täällä ennenkin kirjoittanut parisuhdeongelmistani...
Miehellä siis toinen toinen nainen ollut viime kesästä ja me lähdimme syksyllä parisuhdeterapiaan selvittämään onko suhteellamme vielä mahdollisuus.

Takana on ihana talvi, todella tuntui, että löysimme toisemme uudelleen ja saimme avattua solmuja, jotka ovat vuosien aikana kerääntyneet ja luoneet mutkia parisuhteellemme.

Reilu kuukausi sitten kaikki kaatui.
Mies ryhtyi uudelleen tapailemaan tätä naista ja selvisi, että heidän suhteensa on viime syksyn ollut puheita tiiviimpi. Minun, perusrehellisenä pitämäni, mieheni paljastui todella kaksinaamaiseksi valehtilijaksi. En tiedä mitä ajattelisin...
Samoihin aikoihin, kuukausi sitten, tajusin olevani raskaana. Lapsi ei todellakaan ollut suunniteltu ja ehkäisystä huolimatta sai siis alkunsa.

Tilanne on nyt se, että edelleen asumme yhdessä. Meillä on yhteinen firma, jota pyöritämme. Mies kuitenkin tapailee toista ja haluaa hänet. Ainakin niin on sanonut, mutta ei silti kykene ottamaan sitä askelta, että pakkaisi kamppeensa ja lähtisi. Ja toinen lapsi siis tulossa...

Mistä sitä löytää taas uutta voimaa nähdä valoa tunnelin päässä? Kertokaa, ystävät...

 

[Rukoilijasirkka]

Haluatko sä jatkaa sun miehen kanssa vielä oikeasti? Vai tuntuuko vaan vaikealta irrotautua, kun on yhteinen yritys ja lapset ja asunto?

 

[RouvaRajatapaus]

Mitään viisasta en osaa sanoa, mutta: :hug:

 

[plääh]

miksi miehen pitää se askel ottaa? jos itse et ole tyytyväinen suhteessa ja hyväksy että miehelläsi on toinen nainen ota sinä se askel ja laita mies pihalle :hug:

 

[Viblsp]

Olen täällä ennenkin kirjoittanut parisuhdeongelmistani...
Miehellä siis toinen toinen nainen ollut viime kesästä ja me lähdimme syksyllä parisuhdeterapiaan selvittämään onko suhteellamme vielä mahdollisuus.

Takana on ihana talvi, todella tuntui, että löysimme toisemme uudelleen ja saimme avattua solmuja, jotka ovat vuosien aikana kerääntyneet ja luoneet mutkia parisuhteellemme.

Reilu kuukausi sitten kaikki kaatui.
Mies ryhtyi uudelleen tapailemaan tätä naista ja selvisi, että heidän suhteensa on viime syksyn ollut puheita tiiviimpi. Minun, perusrehellisenä pitämäni, mieheni paljastui todella kaksinaamaiseksi valehtilijaksi. En tiedä mitä ajattelisin...
Samoihin aikoihin, kuukausi sitten, tajusin olevani raskaana. Lapsi ei todellakaan ollut suunniteltu ja ehkäisystä huolimatta sai siis alkunsa.

Tilanne on nyt se, että edelleen asumme yhdessä. Meillä on yhteinen firma, jota pyöritämme. Mies kuitenkin tapailee toista ja haluaa hänet. Ainakin niin on sanonut, mutta ei silti kykene ottamaan sitä askelta, että pakkaisi kamppeensa ja lähtisi. Ja toinen lapsi siis tulossa...

Mistä sitä löytää taas uutta voimaa nähdä valoa tunnelin päässä? Kertokaa, ystävät...

Eli mies haluaa kaiken. Tekisin itse selväksi, ettei voi kaikkea saada.

 

[mii]

Mä en sano mitä sun pitäisi tehdä. Sanon vain, mitä mä tekisin.
Mä pakkaisin ne miehen kamat ja nostaisin ovesta ulos. Olisin tehnyt sen jo ekasta pettämisestä.

 

[Ninniliina]

Voi että, tosi hankala tilanne
Kyllä sun miehes tarttis tehdä joku ratkaisu, eihän tollanen tilanne ole reilua ketään, ei aikuisia, eikä lapsiakaan kohtaan.
Paljon voimia ja jaksamista :hug:

 

[Rukoilijasirkka]

Et sä ainakaan tommosta ansaitse, se on varma. :hug:

 

[vihreemamba]

ajattele itseäsi ja lapsia.revi itsesi irti pettävästä miehestä vaikka yhteinen firma oiskin.hommaa se teettää ennen kuin ns.selvillä vesillä,mutta älä suostu olemaan se toinen nainen!syntymätön vauva tarvitsee ehjän äidin.en näe tulevaisuutta teillä tuossa tilanteessa.voima :hug:

 

[haniböö]

Tavallaan kai haluaisin, vaikka järki sanoo muuta.
Vaikeinta on ehkä tämän raskauden vuoksi. En ala erittelemään, mutta ensimmäisessäkin oli suuria mutkia matkassa ja kuulun aikamoiseen riskiryhmään nyt. Todennäköisempää on, että ongelmia tulee kuin että ongelmitta pääsisi loppuun asti... En siis haluaisi olla yksin ja pelätä, etten saa apua ajoissa!
Ja käytännössä firma aiheuttaa mutkia, se on kuitenkin molempien elanto.

Miehelle olen sanonut, että on vapaa lähtemään, jos haluaa. Toinen nainen kuulemma kyllä huolisi luokseen, mutta mies ei kuitenkaan tee lähtöä, vaikka sanoo haluavansa toisen enemmän kuin minut.

Pitäisi tässä tilanteessa pystyä huolehtimaan itsestään, mutta kun ei tahdo edes ruoka mennä alas...

 

[Rukoilijasirkka]

Voi rakas ihminen, miten mies voi sanoa sulle noin, että haluaa jonkun muun sua enemmän? :'( Kaikki sympatia sulle, miehelles en voi toivoo mitään hyvää nyt.

 

[haniböö]

samaa olen, runoilijasirkka, ihmetellyt.
Mies sanoi, että toivoisi nyt, että olisimme paljon aikaisemmin lähteneet parisuhdeterapiaan. Siis ennen tätä toista naista.
Silloin kuulemma ei varmaan tätä tilannetta olisi tullut. Hän ei tunteilleen mitään kuulemma voi. Niitä on minua (ja perhettä) kohtaan, mutta kuulemma enemmän tätä toista kohtaan. Olen sanonut, että molempia ei saada voi ja sen mies kuulemma ymmärtää...
Olen toki katsellut asuntoja, mutta mieluummin jäisin tähän ja mies lähtisi.

Kaikesta huolimatta, meillä on "rauhallista". En vain jaksa riidellä, mitä se auttaisi?

 

[mii]

Kyllä te voitte samassa firmassa työskennellä, vaikka eroaisittekin. Kaikki pitää vaan tehdä niin tarkasti ja oikein, että kumpikin saa varmasti palkan.
Eikö sulla ole ketään tukiverkossa, muuta kuin pettävä mies?

 

[Ninniliina]

Miten se voi sanoa edes jotain tollasta! Tai siis jos sillä joku omatunto kolkuttaa tai velvollisuuden tunto painaa tai mitä lie, niin eihän oikeesti pahempaa voi sanoa kun että haluais sen toisen luo, mutta ei silti saa lähdettyä |O

 

[haniböö]

En oikeasti usko, että yhteinen työskentely onnistuisi eron jälkeen. Minä olen aina ollut se "vastuunkantaja", luulen, että se taakka olisi minulle oikeasti liikaa ilman tunteita. Ja mies tuskin pystyy muuttumaan...
Minulla on ihania ystäviä, joiden kanssa olen pystynyt asiasta puhumaan. Suku on kuitenkin liian kaukana. Sellaista tukiverkkoa tuskin löytyy, mitä luulisin mahdollisissa raskausongelmissa tarvitsevani. Mieskin tämän kyllä tiedostaa...

 

[Rukoilijasirkka]

Sen yrityksen suhteen kannattaa alkaa siirtää vastuuta enemmän miehelle. Sulla on ihan tarpeeksi kestettävää tossa koko tilanteessa noin muutenkin.

 

[Bonaire]

Mä en sano mitä sun pitäisi tehdä. Sanon vain, mitä mä tekisin.
Mä pakkaisin ne miehen kamat ja nostaisin ovesta ulos. Olisin tehnyt sen jo ekasta pettämisestä.

näin tekisin mäkin..

 

[Laarum]

samaa olen, runoilijasirkka, ihmetellyt.
Mies sanoi, että toivoisi nyt, että olisimme paljon aikaisemmin lähteneet parisuhdeterapiaan. Siis ennen tätä toista naista.
Silloin kuulemma ei varmaan tätä tilannetta olisi tullut. Hän ei tunteilleen mitään kuulemma voi. Niitä on minua (ja perhettä) kohtaan, mutta kuulemma enemmän tätä toista kohtaan. Olen sanonut, että molempia ei saada voi ja sen mies kuulemma ymmärtää...
Olen toki katsellut asuntoja, mutta mieluummin jäisin tähän ja mies lähtisi.

Kaikesta huolimatta, meillä on "rauhallista". En vain jaksa riidellä, mitä se auttaisi?

:hug: Tiedän kuinka vaikeaa sinulla on :hug: Jaksamista. Kuulostaa niin tutulta, mutta koita saada voimia jostain, jottet hajota itseäsi miehesi takia. Jos vaan pystyt, ota hetki irti arjesta, lähde päiväksi jonnekkin niin saisit aikaa omille ajatuksillesi. :hug: