Niin se vaan mieli muuttuu kummasti... koira höpinöitä

[jadal]

Vielä pari vuotta sitten olin varma, etten ikinä ota ainakaan sakemannia kotiini.
Vajaa vuosi sitten meille kuitenkin tuli miehen toiveesta sakemanni herra, ja nykyään tuo rotu valloittanut mun mielen ihan täysin.

Jopa niin paljon, että haaveissa on joskus käydä kasvattaja kurssi, ja alkaa kasvattamaan käyttölinjaisia sakuja, tosin enemmänkin harrastus mielessä.

Jotenkin se vaan on tuo luupää onnistunut kääntämään täysin mun ajatusmaailmaa tässä asiassa

 

[as if]

 

[Khimaira]

Nehän ovatkin niiiin lutuisia - eivät ollenkaan sellaisia mitä moni luulee lehtijuttujen perusteella. Meidän sakemanni ainakin rakasti lapsia ja nukkui yöt heidän huoneessaan, eikä todellakaan touhottanut lasten kanssa vaan osasi varoa ja olla eri tavalla kuin esim. mun kanssa :heart:

 

[niin tekeepi :)]

Mä taas 20v sitten ajattelin, että mulla tulee aina olemaan sakemanni. Onkin ollut aina 1-3 sakemannia. Nyt vain yksi yli 10v ja uutena rotuna rottweiler. Nyt ajattelen, että seuraava saku tai rotikka, en osaa päättää

 

[Alaston lohikäärme]

Mä voisin muuten ottaa, mutta niiden fyysinen terveys on nykyisin aika heikkoa.
Ja en haluais sellaista "combi coupea" vaan suorempiselkäisen mallin. Ja pitkäkarvaisena tietysti. Eli ulkonäöllisesti mahdollisimman "ei rotumääritelmän mukainen".