niin..

[asioille pitää tehdä jotain!!]

Olen viime päivät lukenut lehdistä järkyttäviä tapauksia lasten pahoinpitelyistä, jopa tappamisesta. Mihin on menossa tämä maailma? Ja miksi?
Joissakin tapauksissa jompi kumpi vanhemmista on ollut sairas. Sairastunut synnytyksen jälkeen, joka sekin on valitettavan yleistä tänä päivänä. Kertoisiko joku viisaampi minulle, miksi näitä vanhempia ei ole pystytty auttamaan? Ymmärrän kyllä ettei kaikkia voida auttaa, ja vaikka yritettäisiin, silti ei voida. Mutta onko aina edes yritetty? Voiko todellakin olla niin että syvä masennus tai muut mielenterveys ongelmat eivät näy millään muotoa kenellekkään tai kenellekkään? Valtaosa pienen lapsen vanhemmista käy neuvolassa. Tartutaanko siellä ongelmiin tai epäilyksiin? En syytä näistä tapahtumista neuvolajärjestelmää, mutta jatkuvasti lisääntyneet tapahtumat herättävät kaikenlaisia kysymyksiä. Varmasti kovin monissakin ihmisissä. Mietin vain niitä lapsia jotka joutuvat elämään pelokkaina ja varuillaan koko pienen lapsuutensa, jonka pitäisi olla heille elämänsä arvokkainta aikaa. Ja kuinka moni ihminen kärsii teoistaan loppuelämänsä, sitten kun pääse oikeanlaiseen hoitoon ja saa apua ongelmiinsa. Mielestäni nämä asiat ovat merkki siitä että kaikilla ei ole hyvä olla. Syy siihen on missä? Pitäisikö tämänkin maan santsata enemmän mielenterveysongelmiin, siitä puhumiseen ja tarttua rohkeasti toimeen. Tällä tarkoitan kaikkia työntekijöitä, päättäjiä, mutta myös ihan ketä tahansa, joka näkee tai epäilee jonkin olevan vinossa!Harva se päivä,luen itse keskustelupalstoilta huolenaiheista naapurin tai jonkun muun elämästä, mutta miksi ihmiset puhuvat ja jauhavat asioita toisilleen? Mutta eivät toimi, silloin kun asioille olisi vielä jotain tehtävissä?!

 

[Barba]

On olemassa niitä ihmisiä, joille mielenterveysongelma on hävettävä juttu. Esim. masennusta salataan viimeiseen asti. Lyhyellä neuvolakäynnillä pahastikin masentunut pystyy tsemppaamaan ja esittämään paremmin jaksavaa kuin mitä todellisuus on. Näissä tapauksissa auttaminen on käytännössä mahdotonta, kun avun tarvitsijaa ei tunnisteta.

 

[Silmukka-]

Eiköhän lapsia ole pahoinpidelty ja tapettu ennen vanhaan paljon enemmän.
Yksikin tapaus on toki liikaa.

 

[Jehnny Tightlips]

Koska elämä ei ole yksinkertaista.

 

[Non compos mentis]

Tiedotus on lisääntynyt, uskoisin, että lapsia kohdellaan nykyään paremmin kuin aiemmin.

 

["alkup"]

Niin, mutta pitäisi tuntea! siis avun tarvitsija. Hoitoon menolla pitäisi olla matalakynnys, jotta jokainen voisi sinne mennä, kun olo tuntuu huonommalta. Ja väittäisin aika vahvasti jonkun sairastuneen läheisen huomaavan jotain piirteitä.. Ei aina, mutta onko niin että asioille ei vain tehdä mitään?

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="alkup";23718433]Niin, mutta pitäisi tuntea! siis avun tarvitsija. Hoitoon menolla pitäisi olla matalakynnys, jotta jokainen voisi sinne mennä, kun olo tuntuu huonommalta. Ja väittäisin aika vahvasti jonkun sairastuneen läheisen huomaavan jotain piirteitä.. Ei aina, mutta onko niin että asioille ei vain tehdä mitään?[/QUOTE]

No, paljonhan sitä pitäisi, mutta luullakseni mielenterveyshoidossa ei ole mikään ihannetilanne vallalla hoitoon pääsyn suhteen. Ja jos viittaat siihen kaksikuisen lapsen tapaukseen, niin on mahdollista, ettei sitä vaan olisi kertakaikkiaan voinut estää. Ei neuvola eikä kukaan ole (eikä voi olla) koko ajan ihmisten luona heidän tilaansa tarkkailemassa.

 

["alkup."]

En viittaa ainoastaan siihen 2kk vauvan tapaukseen, vaan yleisesti tähän. Ja juuri sitä tarkoitankin että asioille pitäisi tehdä jonkun jotain kun vallalla ei tosiaankaan ole mikää ihannetilanne tuon hoitoon pääsyn suhteen, ja tiedän senkin että tälläisia tapauksia ei tulla koskaan estämään täysin,mutta jos asioille voisi edes jotain tehdä? oon vaan niin huolissani siitä kuinka niin moni voi huonosti. Siks sinne hoitoon pitäisikin pystyä menemään helpommin

 

["alkup."]

Ja painotin etten sitä neuvolaa syytäkkään, eikä kukaan voikkaan kytätä. Mutta joku vika on jossain kun ihmiset eivät saa eikä pääse hoitoon ajoissa. Mielenterveysongelmat on sairaus, ei sen ihmisen oma valinta.