Nimen valitseminen lapselle

["12345"]

Eli kun mietitte lapselle nimeä niin pitääkö sen jollain tavalla "sointua" sisaruksen/sisarusten nimiin?Esim. että alkavat kaikki samalla alkukirjaimella tms...
Itellä olis pojalle vaikka kuinka monta nimeä,mutta eivät käy yksiin meidänmuiden lasten nimien kanssa,joissa kaikissa tietty "logiikka"(en siis vielä tiedä kumpi tää tulokas on,tytölle nimiongelmaa ei ole).

 

["vieras"]

ei mitään merkitystä, lapset ovat yksilöitä, eivät "kokonaisuus".

 

[Karon_82]

[QUOTE="vieras";22847601]ei mitään merkitystä, lapset ovat yksilöitä, eivät "kokonaisuus".[/QUOTE]

just näin meilläkin.
lapsilla on ihan erilaiset nimet keskenään. molemmilla on ihan omat, juuri kyseiselle lapselle sopivat nimet. ei haluttu mitään nimiä suvusta

 

[..]

Entäs jos huudat vaikkapa lapsiasi: "Kimmo ja Nasima!!!" "Teresa ja Bertta!" ;D

 

[Anatolia]

Pitää sopia yhteen. Kun esikoisella on ulkomaalainen nimi, niin en halunnut kuopuksestakaan mitään Ilmaria tai Reinoa. Haluttiin molemmille 3 etunimeä joista yksi M-kirjaimella alkava nimi isän kotimaasta ja kolmannet nimet suvusta. Eli siinä mielessä pitää olla yhteensopivat nimet.

Mitään Jenna, Jesse ja Jimi-sarjaa en ikimaailmassa haluaisi, ts. en todellakaan tahdo kaikille samalla kirjaimella alkavia kutsumanimiä. En myöskään "kaikunimiä" tyyliin Jari, Mari ja Sari.

 

["12345"]

Entäs jos huudat vaikkapa lapsiasi: "Kimmo ja Nasima!!!" "Teresa ja Bertta!" ;D

tätä just ajoin takaa,kun kuitenkin on jo useempi kaskenään sointuva niin sit kuudes olis joihan muuta....

 

["kahden äiti"]

Halusin, että lapsilla on saman rytmiset ja sitä myötä tavallaan saman arvoiset nimet. Eli kun esikoisella oli kaksitavuinen ja nelikirjaiminen nimi, etsin kuopukselle myös nimeä, joka olisi kaksitavuinen ja noin nelikirjaiminen. Alunperin kyllä halusin kuitenkin eri kirjaimella alkavaa nimeä, että olisivat "yksilöllisemmät", mutta paras sattui sitten olemaan puoliksi sama kuin esikoisen nimi, eli eka tavu on molemmilla sama ja toka tavu sitten oma.

 

["vieras"]

No meillä kans ekat nimet ehkä suunnilleen samantyyliset vaikka eri kirjaimilla alkavatkin ( tyyliin Maria ja Kaisa, eikä esim. Kerttu ja Janette), tokat nimet sit samantyyliset, pitkät -liina loppuiset. Itse mietin enemmänkin sitä että miltä nimi kuulostaa aikuisella siis että käy sekä lapselle että aikuiselle. Jotenkin vielä tuntuu vähän hassulta ajatella aikuista jonka nimi on vaikka Nanna.

 

[Rieputarallaa]

Musta sama "tyylilaji" on tärkeä, mutta liian samanlainenkaan ei saa olla. Esimerkki: poikani on nimeltään Otso. Jos hän saisi veljen, tästä tulisi luultavasti Ahti.

 

[Mummomainen]

Ei tarvitse alkaa samalla alkukirjaimella, mutta jos löytää nimet, joista pitää niin hyvin voi samalla kirjaimella alkaa. En tosin ymmärrä esimerkiksi Janne Ahosen ja vaimonsa nimimakua, poikien nimet on Mico Petteri ja Milo Petteri. : / Ja Janne on Janne Petteri.

Vähän enemmän voisi mielikuvitusta käyttää.