E
epätoivoinen
Vieras
Kaksivuotiaamme on aina ollut tosi nirso, söisi mielellään vain makaroonia ja perunaa mutta muuta ei maistelekaan. Jos yrittää syöttää niin päristää tai sylkee pois ja heittelee ruuan joten nyt on otettu lautanen hänen edestään pois ja yritetty syöttää. Ruokaa heittämällä hänen toiveenaan on joutua pois pöydästä ja päästä leikkimään, aiemmin siis aina nostettiin heti pois pöydästä tarkoituksena "rangaista" jos pelleili mutta lapsi pitääkin sitä hyvänä asiana joten nyt on pidetty pöydässä väkisin istumassa kunnes muutkin syöneet. Lapsi on tosi nirso, ei ole suostunut ikinä maistelemaan jotain ruokia jotka varmasti maistuisivatkin hänelle. Esim. karamellejä ei ole maistanut mikä tietysti sinällään on hyvä mutta aika outoa minusta!
Jos ei syö ruokaa niin olen antanut lasin maitoa, mutta nyt se on mennyt siihen että jo pöytään tullessa alkaa mankumaan maitoa ja täyttäisi sillä mahansa. Leipääkään ei syö vaan nuolee siitä margariinin päältä.
Olen ihan epätoivoinen ja jo valmiiksi itkettää kohta tuleva ruoka-aika, en tiedä miten pitäisi toimia.
Tekisi mieli toimia julmasti niin että laitan lounaalla pöytään vain sille päivälle tehdyn ruuan (esim. tänään keittoa) ja jos ei maistu niin ei sitten mitään muutakaan, ei edes sitä maitoa vaan pelkkää vettä, ja välipalalla tarjoaisin taas samaa (enkä jogurttia jota odottaa), ja päivällisellä, luulisi että jossain vaiheessa nälkä veisi voiton ja hänen olisi pakko edes maistella ruokaa. Mutta meneekö tämä jo kidutuksen puolelle?
Miten minun pitäisi menetellä?
Jos ei syö ruokaa niin olen antanut lasin maitoa, mutta nyt se on mennyt siihen että jo pöytään tullessa alkaa mankumaan maitoa ja täyttäisi sillä mahansa. Leipääkään ei syö vaan nuolee siitä margariinin päältä.
Olen ihan epätoivoinen ja jo valmiiksi itkettää kohta tuleva ruoka-aika, en tiedä miten pitäisi toimia.
Tekisi mieli toimia julmasti niin että laitan lounaalla pöytään vain sille päivälle tehdyn ruuan (esim. tänään keittoa) ja jos ei maistu niin ei sitten mitään muutakaan, ei edes sitä maitoa vaan pelkkää vettä, ja välipalalla tarjoaisin taas samaa (enkä jogurttia jota odottaa), ja päivällisellä, luulisi että jossain vaiheessa nälkä veisi voiton ja hänen olisi pakko edes maistella ruokaa. Mutta meneekö tämä jo kidutuksen puolelle?
Miten minun pitäisi menetellä?
ja isojakin annoksia..kuivat ruoat ei mee hyvin, muusi menee aina ja siihen vaan vaikka jauhelihaa sekaan tai makkaraa raastettuna.. jospa vaikka vähän tekisit niistä ruoista nk.vauvamössöö??? meniskö helpommin alas...
