Niskapoimuturvotus 2,8mm ja 3mm

["aloittaja"]

Mä pyydän nyt heti alkuun kaikkia asiattomia menemään muualle, just nyt en kaipaa pään aukojia. Täällä hormooni-hirmu, tunteita täynnä oleva äiti. Pyydän siis kauniisti, älkää lisätkö mun tuskaani nyt.

Me oltiin tänään np-ultrassa viikot 11+5. Niskaturvotusta useimmissa kuvissa oli 2,8mm ja viimeisessä oli 3,0, ja kätilö sanoi että saattaa olla sikiön asennosta kiinni tuo kohonnut lukema (3mm ja yli niin ne tarjoavat mahdollisuutta jatkotutkimuksiin). Huomenna on jatkoultra, kätilö sanoi että toi 3mm on vielä ihan normaali, ja saattaa olla että on turvonnut jos mä ite oon turvonnu/syöny paljon suolasta jne. Kätilö sanoi että noi arvot voi heitellä päivästä toiseen, ja siksi antoi heti huomiselle seuraavan ajan ultraan. Verikokeessakin käytiin, mutta niitä tuloksiahan pitää odotella toista viikkoa.

Nyt eksyin netin syövereihin ja keskustelupalstat on täynnä näitä ketjuja siitä miten 3mm on jo paljon turvotusta.

Mä en edes tiedä mitä mä teiltä muilta palstalaisilta haluan, ehkä jotain lohdutusta? Kertokaa omat kokemukset? Onko ollut turvotusta niskapoimussa ja onko ollut kromosomipoikkeamia? Onko lapsi ollut terve?

Mä en ole edes ajattelut tätä asiaa mahdollisuutena ennen, mutta tuo ultra nyt pisti tosiaan ajattelemaan asiaa. Mitä jos meille tulee Down lapsi?

Mä olen vasta 22, ja senkin puolesta lohdutan itseäni että nuoremmilla on pienempi riski saada down lapsi, ei kuitenkaan mahdotonta.

Olisiko jollain jotain tilastoja, jotka ehkä hieman lohduttaisivat nyt tähän mun ahdistukseen?
Mä yritän olla panikoimatta ja tekemättä johtopäätöksiä mutta helpommin sanottu kuin tehty. Mä olen täällä kyneleet silmissä, kun mietin että mitä jos... varmaankaan hormoonitkaan ei nyt yhtään helpota tässä asiassa järkeilyä.

 

[älämurehdi]

Meillä oli niskapoimu 2,6 ja ihan täydellinen tyttö syntyi lokakuussa. En mennyt jatkotutkimuksiin, sillä en halunnuut keskenmenon vaaraa. Älä turhaan panikoi, tulee mikä on tullakseen... ja olet vielä noin nuorikin, niin varmaan kaikki ihan ok!!!

 

["hei!"]

Oikeasti tuo ei tarkoita mitään. 2,8 -3,2 oli meillä ja terve tyttö syntyi toiukokuussa. Ei menty lapsivesipunktioon ja silti ihan mielenrauhassa saattin odotella koska myöhemmät ultrat oli ok.

saatiin käydä sydänultrassa n. 30 viikolla kuten varmaan tekin (kysy jos ette saisi) ja sekin rauhoitti mieltä.

Ja kun tyttö syntyi, se vaan oli sellanen mörssäri (se niskapoimu siis oli vieläkin) Joku kätilö oli sanonutkin että suomalaisilla on tyypillisesti paksu niska.

Älä murehi ja jos mahd. käykää lääkrin luona vielä keskustelemassa ja ultrassa (me saatiin käydä heti pari päivää tuosta np-ultrasta)

Tsemppiä, tiiän mitä tunteita käyt läpi. Ja netin selanneena tiiän, että siellä oli vaan kaikki huonot kokemukset!

ps. Ja jos veriseula ok, niin se on todellakin hyvä merkki, sanoi lääkäri

 

["aloittaja"]

[QUOTE="hei!";25955715]Oikeasti tuo ei tarkoita mitään. 2,8 -3,2 oli meillä ja terve tyttö syntyi toiukokuussa. Ei menty lapsivesipunktioon ja silti ihan mielenrauhassa saattin odotella koska myöhemmät ultrat oli ok.

saatiin käydä sydänultrassa n. 30 viikolla kuten varmaan tekin (kysy jos ette saisi) ja sekin rauhoitti mieltä.

Ja kun tyttö syntyi, se vaan oli sellanen mörssäri (se niskapoimu siis oli vieläkin) Joku kätilö oli sanonutkin että suomalaisilla on tyypillisesti paksu niska.

Älä murehi ja jos mahd. käykää lääkrin luona vielä keskustelemassa ja ultrassa (me saatiin käydä heti pari päivää tuosta np-ultrasta)

Tsemppiä, tiiän mitä tunteita käyt läpi. Ja netin selanneena tiiän, että siellä oli vaan kaikki huonot kokemukset!

ps. Ja jos veriseula ok, niin se on todellakin hyvä merkki, sanoi lääkäri[/QUOTE]


Joo, mä yritän ajatella positiivisesti, mutta ajatus vaan harhailee siihen että mitä ihmettä mä teen jos on down. Mulla vaan kyneleet valuu ja mä oon ihan raunioina. Mies ei nyt oikeen tajuu et miks mä oon vähän rikki.

Huomenna tosiaan uudestaan ja toivon että siellä olisi kaikki hyvin, alle 3 kaikissa kuvissa. sais edes vähän mielenrauhaa...

te ootte ihania kun lohdutatte, tuli heti vähän parempi olo! Halaan teitä ruudun takaa

 

[dsfgsgd]

niiin no niskapoimuturvotus voi olla kohonnut myös muusta syystä kuin downsyndroomasta... tuollasesta tosin en o kuullu, että turvotus vaihtelis muka päivän mukaan, enemminkin kyllä että voi olla mittavirhe eli toinen voi mitata isommaksi kuin toinen. Verikoehan ei kerro kun hieman lisäinfoa siitä riskistä mikä sulla on , eli sen ja niskapoimultran perusteella ei vielä voi sanoa onko lapsi terve/sairas. Sen sijaan pätevän tuloksen saa sitten istukkanäytteestä tai lapsivesipunktiosta.
mulla oli niskaturvotus viimeksi 0,5 mm....

 

[.........]

Mun masuvauvalla oli aikanaan 3,5mm niskaturvotusta ja mun veriarvotkin oli vielä päin honkia. Saatiin downin syndrooman riskiluvut 1/5. Käytiin kaikki istukkabiobsiat ym. tutkimukset läpi, ja siellä kuvatessa parin viikon päästä turvotus oli hävinnyt kokonaan. Tulokset olivat normaalit, eikä mitään poikkeavaa löytynyt. Nyt meillä on täysin terve kohta 3-vuotias. Mutta toisinaan tuo niskaturvotus voi kertoa jostain sairaudesta tai vammasta. Huonoja merkkejä on kai sikiön liikkumattomuus ja se, jos turvotus leviää niskasta muuallekin kehoon.

 

[Madicken04]

Meillä esikoinen on down-lapsi eikä sekään mikään maailmanloppu ole, energinen ja iloinen 7v tänä päivänä.

Kakkosesta np-turvotus oli 2,4mm ja riskiluku jotain 1:340 tms. Kolmosesta turvotusta oli 2,1mm ja riski 1:14 000.

Tiedän että ajatukset harhailee, mutta koita odotella sitä riskilukua ja sen jälkeen voi murehtia enemmän jos ylipäätään on enää tarvetta.

 

["vieras"]

Jos huomenna vielä turvotusta niin pyydä päästä jatkotutkimuksiin, niin ei sitten tarvitse miettiä onko vauvalla jotain. Varmaan vauva on ihan kunnossa mutta ihan oman mielenterveytesi vuoksi. Voit sitten vaikka perua sen jatkotutkimuksen jos et siihen halua.

 

["aloittaja"]

Meillä esikoinen on down-lapsi eikä sekään mikään maailmanloppu ole, energinen ja iloinen 7v tänä päivänä.

Kakkosesta np-turvotus oli 2,4mm ja riskiluku jotain 1:340 tms. Kolmosesta turvotusta oli 2,1mm ja riski 1:14 000.

Tiedän että ajatukset harhailee, mutta koita odotella sitä riskilukua ja sen jälkeen voi murehtia enemmän jos ylipäätään on enää tarvetta.

mikä teillä oli esikoisen kanssa tuo turvotus?

Mä tiedän että down ei todellakaan ole maailmanloppu, ja mä en sitä niin tarkoittanut. Rakastaisin lastani siitä huolimatta tottakai! Onko sun mielestä paljon eroja tässä down lapsessa verrattuna muihin lapsiisi? Downiakin on aika monta erilaista, niinkuin kaikki lapsetkin on erilaisia

Mä olen kuitenkin huolissani ja odotan huomista ja niitä tuloksia. Argghhh!! Mun pää hajoaa

 

[samassa tilanteessa oltu]

Meillä oli ensimmäisessä np-ultrassa niskapoimu 3,1 mm ja saatiin samantien lähete perinnöllisyyspolille. Onneksi saatiin aika jo parin päivän päähän ja siellä sitten ensin käytiin läpi kaikki mahdolliset syyt turvotukseen. Siinä vaiheessa alkoi jo paniikki vähän helpottamaan, kun oli kanssa ensimmäisenä ollut Down mielessä. Tämän jälkeen ultrattiin ja tällä kertaa lääkäri sai "vain" 1,9 mm ja totesi ensimmäisen mittaustuloksen johtuneen vaan vauvan huonosta asennosta.
Koska minulla kuitenkin ikää yli 35v, niin halusin jatkotutkimuksiin. Istukkanäytettä ei voitu ottaa, joten jouduttiin odottelemaan lapsivesinäytteenottoa vielä kuukauden verran. Eipä näytteessä mitään poikkeavaa löytynyt. Rakenneultra tehtiin vielä samassa paikassa viikolla 20 ja kaikki ok. Terve poika syntyi kuukausi sitten. Kunnon mörssäri kyllä, kuten edelliselläkin kirjoittajalla oli
Eli siis ei se niskaturvotus aina sitä pahinta tarkoita, syitä voi olla useita. Ymmärrän kyllä huolesi. Itsekin huokaisin helpotuksesta oikeastaan vasta synnytyksen jälkeen, kaikista lisätutkimuksista huolimatta.

 

["vieras"]

Ei oikein ossaa sanoa muuta kuin, voimia pitkiin ja piinallisiin päiviin.

 

[Madicken04]

[QUOTE="aloittaja";25955816]mikä teillä oli esikoisen kanssa tuo turvotus?

Mä tiedän että down ei todellakaan ole maailmanloppu, ja mä en sitä niin tarkoittanut. Rakastaisin lastani siitä huolimatta tottakai! Onko sun mielestä paljon eroja tässä down lapsessa verrattuna muihin lapsiisi? Downiakin on aika monta erilaista, niinkuin kaikki lapsetkin on erilaisia

Mä olen kuitenkin huolissani ja odotan huomista ja niitä tuloksia. Argghhh!! Mun pää hajoaa[/QUOTE]

Esikoisen turvotusta en edes muista. Virallista np-ultraa ei meillä ollut mutta rv12 alkoi runsas vuoto minkä takia ultrattiin ja samalla katsottiin että turvotus oli ok. Raskaus oli muuten vaikea ja päätyi kiireelliseen sektioon.

Poika on ollut fyysisesti aika terve, ei siis sydänvikaa tms. Kehitysvamma hänellä on kuitenkin melko syvä (vähintään keskivaikea) ja päälle autismi mikä tietty vaikuttaa paljon arkeen. Ei puhu, käyttää vaippoja ja tarvii apua ja ohjausta vähän kaikessa.

 

["vieras"]

Meillä oli pari vuotta sitten vastaava tilanne. Niskaturvotusta sikiöllä oli 3,4mm ja down-riskiluku 1:4. Piinaa ja epätietoisuutta kesti raskauden puoliväliin saakka. Käytiin sikiötutkimusyksikössä monta kertaa ultrissa ja sekä istukkabiopsiassa että lapsivesipunktiossa. (Istukkabiopsia ei onnistunut..) Lopulta meille syntyi täysin terve tyttö, eikä mitään syyt nt:lle ja korkealle riskiluvulle löytynyt.

Odotan nyt toista lastani, enkä todellakaan aio enää osallistua mihinkään seuloihin. Hurjasti tsemppiä teille! Suurin osahan näistä "hälyytyksistä" on virheellisiä!

 

["hei!"]

Oon tuo jo joka äsken kirjoitti (kolmas viesti ketjussa)

Pyydä vielä kattomaan nenäluu (kaikki lääkärit ei kato koska ei ole tarpeeksi "tieteellinen"). Jos näkyy, niin ei tod.näk. ole down. Meijän tyypillä oli tosi komea nenä rakenneultrassa joten mieli huojeni siitäkin. ja jos sillon np-ultran jälkeisessä kontrollissa lääkäri katto että nenäluu näkyy.

Voimia vielä! Jos saat hyviä uutisia verikokeista ja myöh. ultrista voit mielestäni odottaa hyvillä mielin! Mutta nämä päivät ovat varmasti vaikeita. Miehelle voi varsinkin olla järkytys, kun ainakaan oma mieheni ei edes tienny että jotain np:tä mitataan (en sitten ollu kertonut, kun en oikein itekään ollu sisäistäny että siinä jotain häikkää vois olla)

 

["vieras"]

Niin ja reisiluun mitta kanssa kertoo jotain tärkeää.

 

["sama"]

[QUOTE="hei!";25955986]Oon tuo jo joka äsken kirjoitti (kolmas viesti ketjussa)

ja jos sillon np-ultran jälkeisessä kontrollissa lääkäri katto että nenäluu näkyy.

[/QUOTE]

Niin piti olla jos-sanan tilalla "jo".

Kirjoitan tosi huonosti näköjään kun tuossa tuo niskapoimutyyppi vilistää lattialla (ikää ny 10 kk). Teilläkin on varmasti kaikki ihan hyvin!

 

["Helmililja"]

Suuria asioita ja kysymyksiä! Mulla ei ole kokemusta, että olisi raskausaikana epäilty, mutta lapsen synnyttyä keskosena, rupesi lääkäri puhumaan, että haluaisi tutkituttaa kromosomit, koska lapsella oli hieman vinot silmät ja nukkui suu raollaan niin, että kieli oli hieman näkyvissä. Kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita ehdittiin käydä läpi niiden parin päivän aikana, kun tuloksia odoteltiin. Lapsemme todettiin terveeksi. Kuitenkin tuo aika, kun piti miettiä, että mitä jos onkin Down-lapsi jollakin tavalla lujitti suhdetta lapseemme ja sitoutti ja kun lapsi oli jo ollut sylissä, tuntui enemmän siltä, että oma persoonansa hän on joka tapauksessa riippumatta vammasta. Eihän tämä nyt ollenkaan vastannut kysymykseesi, mutta halusin kertoa, että ymmärrän tunnemyrskysi ja raskaus herättää suuria tunteita ja huoliakin, koska olet välittävä äiti. Tsemppiä! Uskon, että kaikki on hyvin.

 

[Meillä näin]

Vauvalla oli niskaturvotusta 3,9 mm. Suhdelukua mulle ei kerrottu. Siitä alkoi elämäni piinaavimmat viikot. Odotusta istukkabiopsiaan, ja kaksi viikkoa tulosten odottelua. Kun vihdoin sain tietää että vauvalla oli terveet kromosomit, sairastuin ensimmäiseen herpesinfektioon ja jouduin sairaalaan antibioottitiputukseen. Pelkäsin vauvan puolesta siis pitkään. Onneksi lapsi syntyi kuitenkin terveenä, eikä saanut herpestäkään!

 

["aloittaja"]

Mä olen todella helpottunut monen ihanista ja kannustavista sanoista, vaikka tiedän että todellisuus saattaa olla toki se että Down lapsi on tulossa, ei sitä voi tietää. Helpottaa nyt ainakin pariksi päiväksi nämä monien rohkaisevat tarinat, ja mä rukoilen että kaikki menee hyvin.

Kätilö sanoi kommentteja kuten *todella kauniit kasvot lapsella* ja *hyvin on lähteny kasvot kehittymään*, ennenkuin mittasi np:tä. varmaan ihan irti asiayhteydestä, mutta silti nuokin kommentit lämmittävät vähän, vaikka se ei mitään kerrokkaan. Kätilö sanoi myös että niin monella muulla tapaa hyvän näkönen yksilö, että turha nyt stressata etukäteen, että verikokeen tulokset sitten antavat suuntaa, mutta sekään ei vielä mitään merkkaa. Vauva liikkui aluksi vähän, kuulemma nukkui mutta kätilö yritti sitten vähän pökkiä sitä ja rupesi liikkumaan enemmän. Käyn koko tapahtumaa läpi hetki hetkeltä ja yritän saada muuta ajateltavaa...

 

["hei!"]

Mä nyt vielä kirjoitan, että loppujen lopuks tuo saattaa olla ihan tervettäkin joutua miettimään noita asioita. Mekin miehen kans itkettiin ja mietittiin (tai siis mä itkin) pari päivää np-ultran jälkeen ja lopulta tultiin siihen tulokseen, että lapsen terveys ei ole omissa käsissä vaikka miten varmistelisi ja kävisi kaikki tutkimukset ja seulat.

ja en tiiä lohduttaako vai lisääkö ahdistusta, että kaverin kaverin lapsi oli aivan terve sikiö ja vammautui sitten synnytyksen yhteydessä. Eli lopulta ei voi tietää mitään vaikka kuinka yrittäisi. Ja älä oikeasti ahdistu lisää tästä, tarkoitin hyvällä (huomasin ite että yleensä ihmisten hyvällä tarkoitetut kommentit saattoivat satuttaa eniten. Jotkut esim. kummeksuivat paljon, kun ei menty lapsivesipunktioon mutta pelkäsin keskenmenoa)

 

["aloittaja"]

[QUOTE="hei!";25956200]Mä nyt vielä kirjoitan, että loppujen lopuks tuo saattaa olla ihan tervettäkin joutua miettimään noita asioita. Mekin miehen kans itkettiin ja mietittiin (tai siis mä itkin) pari päivää np-ultran jälkeen ja lopulta tultiin siihen tulokseen, että lapsen terveys ei ole omissa käsissä vaikka miten varmistelisi ja kävisi kaikki tutkimukset ja seulat.

ja en tiiä lohduttaako vai lisääkö ahdistusta, että kaverin kaverin lapsi oli aivan terve sikiö ja vammautui sitten synnytyksen yhteydessä. Eli lopulta ei voi tietää mitään vaikka kuinka yrittäisi. Ja älä oikeasti ahdistu lisää tästä, tarkoitin hyvällä (huomasin ite että yleensä ihmisten hyvällä tarkoitetut kommentit saattoivat satuttaa eniten. Jotkut esim. kummeksuivat paljon, kun ei menty lapsivesipunktioon mutta pelkäsin keskenmenoa)[/QUOTE]

En ahdistu

hyvin sanottu tuo että on ihan ookoo joutua miettimään näitä asioita, vaikka lopputulos tietenkin on hyvä! Pitää aina kääntää nämä asiat jotenkin positiiviseksi.

Mä olen niin äärettömän ylpeä palstalaisista että tuli näin ihania kommentteja, nää on kullan arvoisia juuri nyt mulle! Kiitos tuestanne!

 

["Odotusta"]

Hei. Toivottavasti aloittaja on jo saanut mielenrauhaa. Ymmärrän täysin, millaisia tunteita käyt läpi.

Täällä niskapoimuturvotusta oli aluksi 2,9mm ja lopuksi 3,2 mm. Lähete verikokeisiin. Down-lapsen suhdeluku 1/6. Ei voi kuin mennä kromosomitutkimuksiin, kävi miten kävi. Piinallinen kuukausi vielä edessä.

Eipä ole juuri muuta tehty kuin itketty. Päälle vielä miehen työttömäksi joutuminen ja hometalolöydös.

Onneksi esikoinen pitää hengissä molemmat.

Tsemppiä!! Ja voimia!! Kiitos näistä edellisistä kommenteista. Oli hyvä lukea, että monella kaikki oli käynyt ihan hyvin.

 

[kerrompa minäkin]

meillä oli 3,3mm tuo turvotus. Näin sen heti itsekin, ettei kaikki ole kunnossa. Kätilö lähetti minut toisen kätilön ultrattavaksi ja sitten mukana oli vielä kolmas kätilö. Samoja lukemia saivat. Verikokeet otettiin sekä menin lapsivesipunktioon, koska ikää jo oli. Riskiluku 1:170 verikokeissa.
Kätilö lohdutteli, että onneksi turvotus vain niskan alueella, ei koko vartalon mitalla (mikä saattaa kieliä suurempia ongelmia= sydänvikaa yms.)
Minulle myös sanottiin, että seulassa kiinnijääneistä vain yksi neljästä on sairas.
Tervekromosominen tyttö ilmoitettiin meille koetulosten perusteella tulevan. Kävin vielä spesialistilla helsingissä tuolloin ultrassa ja kaikki ok.
Nyt tästä kaikesta on jo kulunut yli 2 vuotta ja terve tyttönen tuli. Tosin iso päinen ja harteikas neiti, ei mikään prinsessainen kooltaan.
Muistan hyvin vieläkin ne tuskalliset epätietoisuuden ajat, joten ymmärrän täysin miltä sinusta on tuntunut tuolloin. Aivan samat fiilikset oli minullakin.
Mutta miten asiat nyt ovat teillä?

 

["sama"]

meillä oli 3,3mm tuo turvotus. Näin sen heti itsekin, ettei kaikki ole kunnossa. Kätilö lähetti minut toisen kätilön ultrattavaksi ja sitten mukana oli vielä kolmas kätilö. Samoja lukemia saivat. Verikokeet otettiin sekä menin lapsivesipunktioon, koska ikää jo oli. Riskiluku 1:170 verikokeissa.
Kätilö lohdutteli, että onneksi turvotus vain niskan alueella, ei koko vartalon mitalla (mikä saattaa kieliä suurempia ongelmia= sydänvikaa yms.)
Minulle myös sanottiin, että seulassa kiinnijääneistä vain yksi neljästä on sairas.
Tervekromosominen tyttö ilmoitettiin meille koetulosten perusteella tulevan. Kävin vielä spesialistilla helsingissä tuolloin ultrassa ja kaikki ok.
Nyt tästä kaikesta on jo kulunut yli 2 vuotta ja terve tyttönen tuli. Tosin iso päinen ja harteikas neiti, ei mikään prinsessainen kooltaan.
Muistan hyvin vieläkin ne tuskalliset epätietoisuuden ajat, joten ymmärrän täysin miltä sinusta on tuntunut tuolloin. Aivan samat fiilikset oli minullakin.
Mutta miten asiat nyt ovat teillä?

Olen tässä ketjussa kirjoitellut ja pakko kommentoida että meidänkin tenava (noilla samoilla turvotuslukemilla) on isopäinen ja harteikas. Joten turvotus voi kertoa vain siitäkin, onneksi. Mutta kunpa aapeella olisi myös kaikki ookoo!!!

 

[3 lasta]

Kuinkahan tässä kävi?