Että näin tälläkertaa... 
Juhannusaaton grillailun ja saunomisen jälkeen naapuri huhuili, että ois kokonsytytysaika, ja sinnehän sit piti mennä, tottakai.
Tuossa meidän ja naapurin välissä on sellainen yksityistie, jonka toisella puolen on iso avo-oja, tällä hetkellä sinä on vettä aikuisen polvikorkeuteen saakka, kuten myöhemmin tulimme huomaamaan.
Ojan vuoksi me tietenkin, koska ojan pientareellekin meneminen on ankarasti kiellyttyä, myö kierrämme naapurille ihan oikean tien kautta. :saint:
Kokko syttyy, ja jutellaan siinä kaikenmaailman asioita ja ihailemme kokkoa. Jotainhan siinä tulee sit hiemen otettuakin... mutta ihan vaan sivistyneesti vähän, ei ole kenenkään tarkoitus olla ihan lärvät.
Aikamme istuttuamme mies toteaa, että hänellähän oli kotona se yks pullo... ja nyt kun on porukkaa koolla, niin jos sen vaikka korkkais... ja ei kun mies lähtee pullonhakuun.
Mie olen tässävaiheessa ihastelemassa naapurinrouvan piha-istutuksia, enkä huomaa miehen menevän suoraan pellonpoikki kohti ojaa... ja ojan yli ja siitä sit kotipihaan.
Mies palaa muina miehinä tietämyöden ja joku huomaa: "Vaihdoiks sie ihan verrareihin?" Mies on vaihtanut vaaleat kesähousunsa tummempiin housuihin, mutta ei kuitenkaan verkkareihin, kuten joku ensin luuli. Itse en asiaan senenempää huomiota kiinnittänyt, kuten ei muutkaan... nimittäin jos joku olisi tässävaiheesa asiaa tarkemmin huomioinut, tappiot olisivat meidän osaltame saattaneet hyvinkin jäädä - 1 kenkä tilanteeseen.
Mies oli meinaan ojan yli harpatessaan tehnyt pienen virhearvion, ja mulauttanut toisen jalkansa suoraan ojaan ojaa ylittäessään... ja sinne oli jäänyt miehen sandaali. Ja housujen kastuttua siinä rytäkässä, mies oli vaihtanut jo huomatut housut... mutta jalassa hällä oli myös sandaalien sijaan Reinot, sitä vaan ei kukaan huomannut.
Ilta jatkuu ja minua alkaa vähän vilustamaan. jostain parveilee itikoitakin, ja mie alan suunnitella takinhakua kotoa. Ilmoitan, että menen takkia hakemaan... ja poistun paikalta pellonyli ojallepäin. Jos mies on ojan ylittänyt, niin kyllä miekin, päätän, ja sopivan ylityskohdan löydettyäni nostan hieman hameenhelmoja ja gasellimaisen kevyesti kuvittelen liitäväni ojanyli vastapenkereelle... Vaan julma totuus on, että gasellimainen loikkani taisi olla lähinnä norsumaisen kömpelö mulskahdus... tasajalkaa suoraan ojan pohjalle. Ainoa hyväpuoli asiassa on se, että mie onnistuin tekemään tasajalka-alastulon... Telemarkkeja ei ehtinyt edes ajatella... mutta vaikkakin molemmat lipsukaani upposivat ojan saviseen pohjamutaan, mie onnistuin takapuolta kastelematta könyämään pientareelle.
Juuri kun sain itseni pohjamudasta irti, ja olin ns. kuivalla maalla, mie kuulen juoksu-askeleita. Mieheni syöksyy ojaa kohden luolamiesmäisen urhean näköisenä pelastavana ritarina: "Älä hyvä kulta huku sinne, se on syvä se oja. Mä jo mulskahdin sinne äsken. Älä kaadu, mie pelastan sinut!"
Ja niin... niinhän siinä sit kävi että mieheni, tuo urhoollinen ritari, seisoo likipitain polviamyöden ojassa myös... ja sieltä pois päästessään toteaa minunkin kuraisiin jalkoihini vilkaistuani, että: "Se on sit miinus 5 kenkää tähänmennessä"
Purskahdamme nauruun, huudamme naapuriin kaiken olevan ok, ja menemme kotiin... pesulle ja vaatteidenvaihtoon... ja sit käymme varoen kurkkaamassa naapuriin nurkalta.
Siellä juhlat jatkuu, ja meitä huhuillaan mukaan. No... mikäs siinä. Juhannushan on sentään vaan kerran vuodessa, kun joulu on sentään jokavuosi
, päätämme, ja tietämyöden menemme takaisin.
"Sattuuhan noita" oli kommentit, joita vaihdettiin tuosta oja-episodista, ja asia unohtui...
Kokon pikkuhiljaa hiipuessa palaamme tietämyöden kotiimme. Seuraavanapäivänä kadonneista kengistä ei muistuttanut enää muu kun likaiset vaatteet pyykkikorissa ja poljetut heinät ojanpientareella muutamassa kohdassa... ja tyhjät paikat kenkähyllyssä
Heinät alkavat jo sinnillä nousta takaisin ylös, pyykit on pesty ja kuivatettu jo eilen... ja kohta ei enää kenkähyllykään ammota tyhjyyttään... Mies lähti nimittäin kenkä-ostoksille 
Että näin... mutta kuten jo aiemmin tuli todettua, onneksi se juhannus on vaan kerran vuodessa -vaikka joulu tulee jokavuosi. B)
Juhannusaaton grillailun ja saunomisen jälkeen naapuri huhuili, että ois kokonsytytysaika, ja sinnehän sit piti mennä, tottakai.
Tuossa meidän ja naapurin välissä on sellainen yksityistie, jonka toisella puolen on iso avo-oja, tällä hetkellä sinä on vettä aikuisen polvikorkeuteen saakka, kuten myöhemmin tulimme huomaamaan.
Ojan vuoksi me tietenkin, koska ojan pientareellekin meneminen on ankarasti kiellyttyä, myö kierrämme naapurille ihan oikean tien kautta. :saint:
Kokko syttyy, ja jutellaan siinä kaikenmaailman asioita ja ihailemme kokkoa. Jotainhan siinä tulee sit hiemen otettuakin... mutta ihan vaan sivistyneesti vähän, ei ole kenenkään tarkoitus olla ihan lärvät.
Aikamme istuttuamme mies toteaa, että hänellähän oli kotona se yks pullo... ja nyt kun on porukkaa koolla, niin jos sen vaikka korkkais... ja ei kun mies lähtee pullonhakuun.
Mie olen tässävaiheessa ihastelemassa naapurinrouvan piha-istutuksia, enkä huomaa miehen menevän suoraan pellonpoikki kohti ojaa... ja ojan yli ja siitä sit kotipihaan.
Mies palaa muina miehinä tietämyöden ja joku huomaa: "Vaihdoiks sie ihan verrareihin?" Mies on vaihtanut vaaleat kesähousunsa tummempiin housuihin, mutta ei kuitenkaan verkkareihin, kuten joku ensin luuli. Itse en asiaan senenempää huomiota kiinnittänyt, kuten ei muutkaan... nimittäin jos joku olisi tässävaiheesa asiaa tarkemmin huomioinut, tappiot olisivat meidän osaltame saattaneet hyvinkin jäädä - 1 kenkä tilanteeseen.
Mies oli meinaan ojan yli harpatessaan tehnyt pienen virhearvion, ja mulauttanut toisen jalkansa suoraan ojaan ojaa ylittäessään... ja sinne oli jäänyt miehen sandaali. Ja housujen kastuttua siinä rytäkässä, mies oli vaihtanut jo huomatut housut... mutta jalassa hällä oli myös sandaalien sijaan Reinot, sitä vaan ei kukaan huomannut.
Ilta jatkuu ja minua alkaa vähän vilustamaan. jostain parveilee itikoitakin, ja mie alan suunnitella takinhakua kotoa. Ilmoitan, että menen takkia hakemaan... ja poistun paikalta pellonyli ojallepäin. Jos mies on ojan ylittänyt, niin kyllä miekin, päätän, ja sopivan ylityskohdan löydettyäni nostan hieman hameenhelmoja ja gasellimaisen kevyesti kuvittelen liitäväni ojanyli vastapenkereelle... Vaan julma totuus on, että gasellimainen loikkani taisi olla lähinnä norsumaisen kömpelö mulskahdus... tasajalkaa suoraan ojan pohjalle. Ainoa hyväpuoli asiassa on se, että mie onnistuin tekemään tasajalka-alastulon... Telemarkkeja ei ehtinyt edes ajatella... mutta vaikkakin molemmat lipsukaani upposivat ojan saviseen pohjamutaan, mie onnistuin takapuolta kastelematta könyämään pientareelle.
Juuri kun sain itseni pohjamudasta irti, ja olin ns. kuivalla maalla, mie kuulen juoksu-askeleita. Mieheni syöksyy ojaa kohden luolamiesmäisen urhean näköisenä pelastavana ritarina: "Älä hyvä kulta huku sinne, se on syvä se oja. Mä jo mulskahdin sinne äsken. Älä kaadu, mie pelastan sinut!"
Ja niin... niinhän siinä sit kävi että mieheni, tuo urhoollinen ritari, seisoo likipitain polviamyöden ojassa myös... ja sieltä pois päästessään toteaa minunkin kuraisiin jalkoihini vilkaistuani, että: "Se on sit miinus 5 kenkää tähänmennessä"
Purskahdamme nauruun, huudamme naapuriin kaiken olevan ok, ja menemme kotiin... pesulle ja vaatteidenvaihtoon... ja sit käymme varoen kurkkaamassa naapuriin nurkalta.
Siellä juhlat jatkuu, ja meitä huhuillaan mukaan. No... mikäs siinä. Juhannushan on sentään vaan kerran vuodessa, kun joulu on sentään jokavuosi
, päätämme, ja tietämyöden menemme takaisin."Sattuuhan noita" oli kommentit, joita vaihdettiin tuosta oja-episodista, ja asia unohtui...
Kokon pikkuhiljaa hiipuessa palaamme tietämyöden kotiimme. Seuraavanapäivänä kadonneista kengistä ei muistuttanut enää muu kun likaiset vaatteet pyykkikorissa ja poljetut heinät ojanpientareella muutamassa kohdassa... ja tyhjät paikat kenkähyllyssä
Heinät alkavat jo sinnillä nousta takaisin ylös, pyykit on pesty ja kuivatettu jo eilen... ja kohta ei enää kenkähyllykään ammota tyhjyyttään... Mies lähti nimittäin kenkä-ostoksille
Että näin... mutta kuten jo aiemmin tuli todettua, onneksi se juhannus on vaan kerran vuodessa -vaikka joulu tulee jokavuosi. B)
