No, kumpi oikeessa? Minä vai mies?

Alkuperäinen kirjoittaja gg:
olen kyllä miehen puolella, nehän voi olla vaikka perintökalleus, mäkin oon saanut mummultani vanhoja arabian kannuja , mulle ei tulis mieleenkään myydä niitä

En mä tohon oikein usko.. kun ei mieskään tiennyt niiden "merkkiä" ennenkuin tuossa roskikseen heitettäessä.
 
Jos ne kupit ei sua kiinnosta, anna anopille :) tai heitä meneen :) Tosta lahjaks saamisesta...juu ex erotilantees... eka ei kupit kiinnostanu sit alkoi vaatia villeroy& bochia...silllä perusteel et kukahan ne on ostanu eli sen mutsi...saatiin aina joulu ym lahjaks noita kupposia...juu enpä antanu..lahja mikä lahja :) ja kun ei herraa eka edes kiinnostanu...oisko nyxä ollu valveutuneempi ;-)
 
No musta tuossa ei tarvi miettiä kumpi oikeessa.. Eikö se nyt oo ihan sama mitä niille kipoille tapahtuu nyt kun et tarvi enää niitä? Tuskin niitä erikseen kannattaakaan lähteä viemään, viette sitten joskus kun menette kylään tai anoppi ottaa ne joskus kun tulee käymään. Tarviiko tämmösistäkin asioista tehdä taistelu siitä kumpi saa sanoa viimesen sanan?
 
Miks sun pitää tehdä niille jotain? Mikset voi säilyttää niitä "hätävarana", tai viedä mökille tms. Aika törkeetä mennä anopilta kuitenki kysymään tollasta asiaa. Yhtä törkeetä heittää myös roskiin/myydä.
 
Ei ne mua kiinnosta missään mielessä, astiat. Ihan sama mitä niille tapahtuu, myynkö vai annetaanko eteenpäin.

Ei vaan kävis mielessäkään lahjoja ruveta antaan/pyytään takaisin, se on jotenkin kovin outoa..Tai kysymään antajan mielipidettä siihen, mitä niillä haluaa tehdä. Oli kyseessä mikä esine tahansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei kuitenkaan niin:
Ei ne mua kiinnosta missään mielessä, astiat. Ihan sama mitä niille tapahtuu, myynkö vai annetaanko eteenpäin.

Ei vaan kävis mielessäkään lahjoja ruveta antaan/pyytään takaisin, se on jotenkin kovin outoa..

No en mäkään kehtais mutta tiedän mäkin tyyppejä jotka haluu lahjansa takas..
Paras oli mun maksama kihlasormus jonka exä piti itellään.Ainakaan ei löytynyt mistään mun kamoista.
Ja en olis säästänyt vaan myynyt romukullaksi.
 
Mä olen kyllä miehen puolella, jos ovat jotain äidilleen arvokkaita, syystä tai toisesta, niin miksi ei voisi antaa takas.. mikä pakko niitä on kirpparille viedä. Ja kyl mä yleensä muutenkin kyselen vanhoista kamoista ensin lähipiiriltä, et tarviiko kukaan, ennen kuin muutenkaan lähen niitä myymään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei kuitenkaan niin:
Ei ne mua kiinnosta missään mielessä, astiat. Ihan sama mitä niille tapahtuu, myynkö vai annetaanko eteenpäin.

Ei vaan kävis mielessäkään lahjoja ruveta antaan/pyytään takaisin, se on jotenkin kovin outoa..Tai kysymään antajan mielipidettä siihen, mitä niillä haluaa tehdä. Oli kyseessä mikä esine tahansa.

no sittenhän sä voit antaa ilam mutinoita ne takasin anopille, kun sua ei kiinnosta ne astiat.
 
Musta on vaan fiksua kysyä, että olisko hänellä käyttöä. Olisko se niin paha asia? Yleensä vanhemmat ihmiset tykkää säilöä kaikkea, vaikkei niitä nyt juuri tarttiskaan. Anoppi vois loukkaantua pahan kerran, jos heittäisit ne menemään tai myisit ne. Ei kai se ole ylivoimaista kysyä? Ei siinä ainakaan mitään menetä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei kuitenkaan niin:
Alkuperäinen kirjoittaja gg:
olen kyllä miehen puolella, nehän voi olla vaikka perintökalleus, mäkin oon saanut mummultani vanhoja arabian kannuja , mulle ei tulis mieleenkään myydä niitä

En mä tohon oikein usko.. kun ei mieskään tiennyt niiden "merkkiä" ennenkuin tuossa roskikseen heitettäessä.

No mitä miehet yleensäkään astioista tajuaa tai muistaa mitä astioita lapsuudenkodissa milläkin hyllyllä oli.

Ne voivat olla vanhoja lautasia. Sellaisia jotka anoppisi on saanut esim äidiltään tai sukulaiseltaan ja halusi nyt antaa ne poikansa perheelle.

Niiden tunnearvo voi olla suuri ja anopistasi tuntuu pahalta, että olet valmis heittämään sellaiset vieraille ihmisille.
Eikö ole prempi, että ne palautetaan sinne missä niitä arvostetaan?

Millaiset ne ovat, onko sinulla mahdollisuutta laittaa niistä kuvaa tai kerrotko mitä kuviota ja merkintää niissä on.
Siitä voisi selvitä niiden ikä.
 
jos ne ois kaupasta ostetut uudet lautaset, niin olis outoa anopilta pyytää ne takaisin, mutta juuri sen takia kun ne on vanhat ja käytetyt, nillä voi olla tunnearvoa. että sen takia on ihan ok kysyä haluaako se ne takaisin.

jos on ostanut teille vedenkeittimen, niin ei sitä tarvitse palauttaa, sen voi myydä jos haluaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei kuitenkaan niin:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
no sittenhän sä voit antaa ilam mutinoita ne takasin anopille, kun sua ei kiinnosta ne astiat.

Käytkö hitaalla vai..? Mitään mutinoita, anoppi saa kyllä astiansa, ei ole ongelma siinä :headwall:

sinä tunnut käyvän kun ison mökän tästä päälle pisti
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmm:
Millaiset ne ovat, onko sinulla mahdollisuutta laittaa niistä kuvaa tai kerrotko mitä kuviota ja merkintää niissä on.
Siitä voisi selvitä niiden ikä.

Mä ymmärrän noista yhtä paljon kuin siat polkupyöristä :ashamed: Ei kai ne mitään kovin vanhoja ole, sellaisia kippoja oon nähnyt monessa yleisessä kahvitilaisuudessa..ja (jos saa sanoa ) musta ne on ihan karsean rumat.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei kuitenkaan niin:
Ei ne mua kiinnosta missään mielessä, astiat. Ihan sama mitä niille tapahtuu, myynkö vai annetaanko eteenpäin.

Ei vaan kävis mielessäkään lahjoja ruveta antaan/pyytään takaisin, se on jotenkin kovin outoa..Tai kysymään antajan mielipidettä siihen, mitä niillä haluaa tehdä. Oli kyseessä mikä esine tahansa.

jaa. No minä taas ymmärrän ihan hyvin. esim. itse aion jo nuorena antaa lapsilleni juttuja ja olen antanutkin. Esim en koskaan tule perimäään rahaa. mutdta olen saanut pari pientä juttua mummolta muistoksi, käsitöitä, ja harmittaisi todella jos lapseni myisi käsintehdyn päiväpeiton sen minulta perittyään...
 
Periaatteessahan jos jotain annetaan lahjaks niin ei siihen mun mielestäni enää ole mitään takasin vaatimsoikeutta, se on annettu ja asia ei enää sen jälkeen kuulu lahjottajalle.
Mut jos ne on anopille noin tärkeet niin hyvä et saa ne takasin :D Miten on ikinä raaskinu niistä edes luopua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja juu:
jaa. No minä taas ymmärrän ihan hyvin. esim. itse aion jo nuorena antaa lapsilleni juttuja ja olen antanutkin. Esim en koskaan tule perimäään rahaa. mutdta olen saanut pari pientä juttua mummolta muistoksi, käsitöitä, ja harmittaisi todella jos lapseni myisi käsintehdyn päiväpeiton sen minulta perittyään...

Tuossa tapauksessa se kannattaa sit kertoa kun sitä lahjaa antaa, niin vastaanottajakin tietää mitä saa ;)
 

Yhteistyössä