M
"miniä"
Vieras
tai miksi sitä sitten sanoisi...
Asumme lähellä appivanhempia. Mieheni käy töissä, minä opiskelen. Lapset ovat koulussa ja päiväkodissa.
Eräänä päivänä vein lapset päiväkotiin ja saatoin isoimman kouluun, menin pysäkille ja huomasin että olin unohtanut lompakon kotiin. Palasin kotiin, ja siinä sitten ajattelin että hitto vie, minähän pidän tänään rokulipäivän, ei sitä kukaan saa tietää eikä yhden päivän luennot nyt missään tunnu. En ollut poissakaan ollut juurikaan.
Jäin sitten kotiin, kävin suihkussa ja vaihdoin kotivaatteet päälle, otin tietokoneen kainaloon ja menin yläkertaan loikoilemaan läppärin ja herkkujen kanssa. Nautinnollinen päivä siis
Noin kolme varttia sen jälkeen, kun olin tullut kotiin, kuulin että pihaan ajoi auto. Kurkkasin varovasti ikkunasta, appiukon autohan se. Päätin, että hitot siitä, en mene avaamaan. Appi ei tiedä kuitenkaan että olen kotona, joten eiköhän se sieltä pois lähde. Laitoin läppäristä äänet pois, ja odottelin hissukseen että appiukko lähtee.
Ovikello soi pari kertaa. Sitten hiljeni. No niin, ajattelin, nyt appiukko lähtee.
Mitä vielä. Appiukko avaa oven meidän vara-avaimella, joka on ollut appivanhempien luona säilössä. On sovittu, että avain on siellä vain säilössä, sitä ei luvatta käytetä.
Ajattelin, että hihkaisen olevani ylhäällä kun kuulin, että appihan puhuu jonkun kanssa, ei siis tullut yksin. En tunnistanut ääntä, paitsi sen että kyse oli naisesta. Appi huusi alakerrasta pari kertaa HALOO! ja jotenkin menin ihan jumiin enkä vastannut mitään. Ehkä halusin saada selville, että mitä hittoa appi tulee meille sisälle luvatta?
Appi sanoo vieraalleen, ettei täällä ketään ole, ne ovat töissä ja koulussa niin kuin pitikin. Seuraavaksi appi ja seuralaisena käyvät äänien perusteella toistensa päälle kuin kiimaiset hirvet. Minä paniikissa mietin, että mitä helvettiä minä nyt teen!! Appi ja naisensa menivät meidän makuuhuoneeseen panemaan. Minä hiivin hiljaa yläkerrassa vinttikomeroon piiloon, odottamaan että lopettavat ja lähtevät pois.
Kun viimein olivat lähteneet, hiivin alakertaan ja laitoin kaikki lakanat ja päiväpeiton pyykkiin. En halunnut edes arvailla, olivatko nussineet päiväpeiton päällä vai lakanoilla vai missä.
Sain varmaan elinikäiset traumat. Jeesus sentään.
Asumme lähellä appivanhempia. Mieheni käy töissä, minä opiskelen. Lapset ovat koulussa ja päiväkodissa.
Eräänä päivänä vein lapset päiväkotiin ja saatoin isoimman kouluun, menin pysäkille ja huomasin että olin unohtanut lompakon kotiin. Palasin kotiin, ja siinä sitten ajattelin että hitto vie, minähän pidän tänään rokulipäivän, ei sitä kukaan saa tietää eikä yhden päivän luennot nyt missään tunnu. En ollut poissakaan ollut juurikaan.
Jäin sitten kotiin, kävin suihkussa ja vaihdoin kotivaatteet päälle, otin tietokoneen kainaloon ja menin yläkertaan loikoilemaan läppärin ja herkkujen kanssa. Nautinnollinen päivä siis
Noin kolme varttia sen jälkeen, kun olin tullut kotiin, kuulin että pihaan ajoi auto. Kurkkasin varovasti ikkunasta, appiukon autohan se. Päätin, että hitot siitä, en mene avaamaan. Appi ei tiedä kuitenkaan että olen kotona, joten eiköhän se sieltä pois lähde. Laitoin läppäristä äänet pois, ja odottelin hissukseen että appiukko lähtee.
Ovikello soi pari kertaa. Sitten hiljeni. No niin, ajattelin, nyt appiukko lähtee.
Mitä vielä. Appiukko avaa oven meidän vara-avaimella, joka on ollut appivanhempien luona säilössä. On sovittu, että avain on siellä vain säilössä, sitä ei luvatta käytetä.
Ajattelin, että hihkaisen olevani ylhäällä kun kuulin, että appihan puhuu jonkun kanssa, ei siis tullut yksin. En tunnistanut ääntä, paitsi sen että kyse oli naisesta. Appi huusi alakerrasta pari kertaa HALOO! ja jotenkin menin ihan jumiin enkä vastannut mitään. Ehkä halusin saada selville, että mitä hittoa appi tulee meille sisälle luvatta?
Appi sanoo vieraalleen, ettei täällä ketään ole, ne ovat töissä ja koulussa niin kuin pitikin. Seuraavaksi appi ja seuralaisena käyvät äänien perusteella toistensa päälle kuin kiimaiset hirvet. Minä paniikissa mietin, että mitä helvettiä minä nyt teen!! Appi ja naisensa menivät meidän makuuhuoneeseen panemaan. Minä hiivin hiljaa yläkerrassa vinttikomeroon piiloon, odottamaan että lopettavat ja lähtevät pois.
Kun viimein olivat lähteneet, hiivin alakertaan ja laitoin kaikki lakanat ja päiväpeiton pyykkiin. En halunnut edes arvailla, olivatko nussineet päiväpeiton päällä vai lakanoilla vai missä.
Sain varmaan elinikäiset traumat. Jeesus sentään.