Normaalia 3-vuotiaan pompotusta vai mitä ihmettä?

[Ihmeissään]

Onko normaalia, että 3-vuotias (juuri täyttänyt) on tosi tarkka joistain asioista, kuka ne tekee.

Ymmärrän, että lapsi koittaa päättää sellaisissa asioissa kuten:
-kuka pesee pepun
-kuka tekee ilta toimet
- yms

Se varmaan liittyy uhmaikään?
Ei saa päättää näistä, eli eikähdetä pompotukseen mukaan.

Mutta esimerkiksi tänä aamuna sai raivarit, kun pimennysverhon avasi isä. Yleensä minä avaan.
Onko tämä normaalia koitan-mitä-kaikkea-voin-hallita -käytöstä, vai mitä ihmettä??

Meillä ei ole rutiininmukaista elämää, hakeeko llspsi rutiinia ja turvaa tällaisista asioista?
Isä nukkuu välillä sohvalla, välillä sängyssä minun ja lapsen kanssa, srlkävaivoista johtuen.
Voiko lapsi olla loukkaantunut sohvalla nukutuists öistä?

Millaisilla asioilla teidan uhmaikäiset koittaa hallita, ja miten toimitte?

 

["Vieras"]

Ihan normaalia ja näihin vaan suhtaudutaan rauhallisesti. Lapsen huomion voi yrittää ohjata muualle vaikka sanomalla, että saa valita pestäänkö hampaat kissa vai hiiri harjalla, laittaako päälle tämän vai tuon mekon jne.

 

["Niiskuneiti"]

Ne yrittää ihan kaikella, kuka saa avata auton oven, kuka kaataa maidon lasiin!
Ja tosiaan lapsikohtaista!!!
Tsemppiä ! Kyllä se ohi menee..joskus...

 

["vieras"]

Täysin normaalia, ainakin täällä tapahtuu samalla tavalla. Tullut myös se vaihe, missä joikainen asia ja esine on minunminunminun... Joskus saa periksi (esim. iskä lukee iltasadun äidin sijaan), jos tilanne antaa myöten, mutta ei aina. Olen ajatellut sen niin, ettei kannata joka kerta alkaa tapella ja kyllähän tuonkin ikäiselle tekee hyvää välillä huomata, että hänenkin valinta jotain merkitsee. Tottelee kyllä tarvittaessa näistä myönnytyksistä huolimatta.

 

[chef]

Kuulostaa täysin normaalilta. Meillä on ollut tuota ihan samaa...lisättynä se, että sinne joukkoon tulee myös niitä "minä itse"-juttuja.

Anoppi meni vahingossa avaamaan juiuri 3v täyttäneen puolesta hänen jogurttinsa. Lapsi heittäytyi lattialle parkumaan, eikä anoppirukka heti tiennyt, mitä hän teki väärin ja miksi lapsi sillälailla raivostui ja purskahti hillittömään itkuun.

Vaipan saa laittaa vain iskä, syöttötuoliin saa nostaa vain äiti...kunnes joku päivä lapsi päättää nämä asiat hoidettavankin toistepäin. Isosisko ei yleensä kelpaa auttamaan yhtikäs mihinkään, ei edes niiden verhojen avaamiseen

 

[Ihmeissään]

Kiitos! Ihana kuulla, että on ihan normaalia

Meillä kans joskus saa periksi, joskus ei.
Ja saa päättää noista pienistä "kumpi paita" asioista.

 

[Nepparipoks]

Käsittääkseni tuon ikäinen voi olla hyvinkin tarkka rutiineista. Asioiden pitää tapahtua tietyllä tavalla ja tietyssä järjestyksessä.

Antakaa lapselle rutiineja, jos hän niitä kaipaa.

 

[pari kysymystä]

Meillä on myös tällaista 3,5v kanssa.

Mutta kertokaas miten sitten pitäisi toimia, kun lapsi toisena päivänä on sitä mieltä että letut pitää paloitella ja toisena päivänä ei saa paloitella, toisena päivänä hän haluaa itse avata banaaninsa ja toisena päivänä ei osaa muka avata itse, toisena päivänä juusto täytyy olla leivällä ja toisena päivänä ei missään nimessä, toisena päivänä haluaa avata jogurtin itse ja toisena päivänä ei muka osaa avata sitä, toisena päivänä perunat ja kastikkeen täytyy olla sekaisin ja toisena päivänä ei missään nimessä. Ja pointti on se, että äitinä toimii tietyllä lailla, ja lapsi olisi "halunnut" toisella tavalla, niin kuuluuko vanhemman vaan pitää oma päänsä? Eli lapsi vaan yrittää tällä pompottaa vanhempaa? Tarjolla annetaan olla sen mitä on tarjolle laitettu ja jos ei lapselle kelpaa, niin on ilman? Ei kai uutta ehjää lettua anneta, jos äiti ehti jo paloitella lautaselle yhden valmiiksi?

 

["vieras"]

Meillä on myös tällaista 3,5v kanssa.

Mutta kertokaas miten sitten pitäisi toimia, kun lapsi toisena päivänä on sitä mieltä että letut pitää paloitella ja toisena päivänä ei saa paloitella, toisena päivänä hän haluaa itse avata banaaninsa ja toisena päivänä ei osaa muka avata itse, toisena päivänä juusto täytyy olla leivällä ja toisena päivänä ei missään nimessä, toisena päivänä haluaa avata jogurtin itse ja toisena päivänä ei muka osaa avata sitä, toisena päivänä perunat ja kastikkeen täytyy olla sekaisin ja toisena päivänä ei missään nimessä. Ja pointti on se, että äitinä toimii tietyllä lailla, ja lapsi olisi "halunnut" toisella tavalla, niin kuuluuko vanhemman vaan pitää oma päänsä? Eli lapsi vaan yrittää tällä pompottaa vanhempaa? Tarjolla annetaan olla sen mitä on tarjolle laitettu ja jos ei lapselle kelpaa, niin on ilman? Ei kai uutta ehjää lettua anneta, jos äiti ehti jo paloitella lautaselle yhden valmiiksi?

En antais enää ehjää lettua tilalle. Pari kertaa olen vahingossa avannut jogurttipurkin (maillä haluaa AINA avata itse) ja on alkanut huutaa. Olen sanonut ihan kylmästi, että jos et syö niin äiti syö sitten ja johan on alkanut jogurtti maistua

 

[Jätkä]

Meillä on myös tällaista 3,5v kanssa.

Mutta kertokaas miten sitten pitäisi toimia, kun lapsi toisena päivänä on sitä mieltä että letut pitää paloitella ja toisena päivänä ei saa paloitella, toisena päivänä hän haluaa itse avata banaaninsa ja toisena päivänä ei osaa muka avata itse, toisena päivänä juusto täytyy olla leivällä ja toisena päivänä ei missään nimessä, toisena päivänä haluaa avata jogurtin itse ja toisena päivänä ei muka osaa avata sitä, toisena päivänä perunat ja kastikkeen täytyy olla sekaisin ja toisena päivänä ei missään nimessä. Ja pointti on se, että äitinä toimii tietyllä lailla, ja lapsi olisi "halunnut" toisella tavalla, niin kuuluuko vanhemman vaan pitää oma päänsä? Eli lapsi vaan yrittää tällä pompottaa vanhempaa? Tarjolla annetaan olla sen mitä on tarjolle laitettu ja jos ei lapselle kelpaa, niin on ilman? Ei kai uutta ehjää lettua anneta, jos äiti ehti jo paloitella lautaselle yhden valmiiksi?

Mä ruukaan kysyä neljävuotiaalta haluaako paloitellun letun/pannarin, jogurttipurkin avaan, jos tyttö ei jostakin kumman syystä kykene sitä avaamaan. Yritän valita taisteluni lasten kanssa, en koe että tarvitsen välttämättä taistelua millä tavalla ruoka on lautasella(usein lapsi ottaakin itse pöydässä mitä haluaa syödä -ja miten) Pienissä elämän asioissa lapsella on tietysti päätäntävalta, esim kummat lapaset/sukat/saappaat haluaa, isommissa päättää aikuinen esim saako kaupassa juosta, miten mennään nukkumaan jne jne.

 

["vieras"]

Mä kans kysyn että haluatko avata itse purkin jne. Sit jos kiukustuu siitä, haluaakin toisin, ni en anna enää periksi. Saa jäädä sit ottamatta, vaikka huutaskin.

 

[Oisku]

Mä kysyn kanssa noissa pikkujutuissa miten haluaa. Eli laitetaanko raejuusto perunan päälle vai viereen, entäs ketsuppi. Palotellaanko mandariini vai haluaako sen pyöreänä jne. Sitten sen minkä valitsee niin sen kanssa mennään. Ja jos ruokapöydässsä aletaan vetää jotain kohtausta, joutuu pöydästä pois. Kohtaus loppuu yleensä siihen.