Meillä on 5,5-vuotias poika, jonka suhteen on äidillä nyt huolia. Poika on äärettömän kiinnostunut kulkuneuvoista, niiden osista, avaruudesta, jne. Lukee sujuvasti ja piirtelee monimutkaisia kuvia em. aiheista. On verbaalisesti lahjakas ja pitää näistä kiinnostuksensa kohteista pitkiä esitelmiä; ei tunnu häiriintyvän vaikka vastapuoli puuhailisi samalla jotakin muuta eikä jaksaisi kuunnella. Välillä miettii juttujaan täysin omissa maailmoissaan; tuntuu, että saan puoliväkisin (n. 5-15 kertaa sanomalla) kiskoa hänet ylös sieltä esim. erilaisissa siirtymätilanteissa.
Samanikäisten kanssa ei ole oikein onnistunut ystävyyssuhteita solmimaan; kavereita on noin 1-v nuoremmissa. Isompien kanssa ei synny kaveruussuhteita ehkä siksi, että ei ole niin "vauhdikas" kun pojat yleensä pikkukoululaisina, ei kiinnosta pallopelit ja kilpailuviettiä ei ole ollenkaan. Roolileikkejä ei oikein osaa/halua leikkiä. Ei siis ota leikeissä rooleja kuin hyvin harvoin.
Liikunnassa on varovainen, ei ota riskejä. Osaa pyöräillä ilman apupyöriä, kiipeillä jonkun verran jne., mutta ei selvästikään saa liikunnasta mitään erityisiä kicksejä.
Alkoi kesää kohden matkia ihmisten puhetyylejä ärsyttävyyteen asti; toistelee muiden sanomisia kuin papukaija samalla intonaatiolla mitä ihminen on itse käyttänyt. Toisaalta itse on alkanut ilmaista monet asiat vauvamaisesti lässyttämällä; olen tästä huomauttanut ja tuntuu että on nyt tapa, johon ei tahdollaan pysty vaikuttamaan. Puheeseen liittyy myös se, että "pippeli, peppu ja tissi yms."-sanoja ja puhetta tulee nyt jatkuvalla syötöllä, kaikissa tilanteissa. En ole asiaan kauhean tiukasti vielä puuttunut (paitsi ruokapöydässä), kun olen ajatellut, että on jokin vaihe?!
Toinen "omituinen juttu" on se, että kädet viuhuvat ihmeellisiä liikeratoja, kun poika innostuu, selittää jotain, on jännittynyt. Jännittäessä tai metelissä (vaikkei olisi kovin kovakaan) kädet menevät usein myös korville.
Herttainen ja fiksu poika (joka osaa keskustella ja kyselee PALJON), mutta nyt ikää tullessa lisää tuntuu että kaikki nuo em. asiat ovat alkaneet vaivata minua entistä enemmän. Onko normaalia??
Päiväkodissa on roolileikkien puuttuminen ja samanikäisten kavereiden puuttuminen samoin kuin käsien hassut liikkeet huomattu, mutta ei ole nähty syytä mihinkään erityiseen tutkimiseen. On isossa ryhmässä (21 lasta), jossa hoitajilla täysi työ perushoidon kanssa. Miten mahtaa pärjätä eskarissa/koulussa? Teoriapuolella varmasti hyvin, mutta entä kaikki muu (sosiaaliset suhteet, siirtymät, liikunta,..)...
KIITOS, jos joku jaksoi lukea loppuun saakka. Ja KIITOS jo etukäteen kommenteista.
Samanikäisten kanssa ei ole oikein onnistunut ystävyyssuhteita solmimaan; kavereita on noin 1-v nuoremmissa. Isompien kanssa ei synny kaveruussuhteita ehkä siksi, että ei ole niin "vauhdikas" kun pojat yleensä pikkukoululaisina, ei kiinnosta pallopelit ja kilpailuviettiä ei ole ollenkaan. Roolileikkejä ei oikein osaa/halua leikkiä. Ei siis ota leikeissä rooleja kuin hyvin harvoin.
Liikunnassa on varovainen, ei ota riskejä. Osaa pyöräillä ilman apupyöriä, kiipeillä jonkun verran jne., mutta ei selvästikään saa liikunnasta mitään erityisiä kicksejä.
Alkoi kesää kohden matkia ihmisten puhetyylejä ärsyttävyyteen asti; toistelee muiden sanomisia kuin papukaija samalla intonaatiolla mitä ihminen on itse käyttänyt. Toisaalta itse on alkanut ilmaista monet asiat vauvamaisesti lässyttämällä; olen tästä huomauttanut ja tuntuu että on nyt tapa, johon ei tahdollaan pysty vaikuttamaan. Puheeseen liittyy myös se, että "pippeli, peppu ja tissi yms."-sanoja ja puhetta tulee nyt jatkuvalla syötöllä, kaikissa tilanteissa. En ole asiaan kauhean tiukasti vielä puuttunut (paitsi ruokapöydässä), kun olen ajatellut, että on jokin vaihe?!
Toinen "omituinen juttu" on se, että kädet viuhuvat ihmeellisiä liikeratoja, kun poika innostuu, selittää jotain, on jännittynyt. Jännittäessä tai metelissä (vaikkei olisi kovin kovakaan) kädet menevät usein myös korville.
Herttainen ja fiksu poika (joka osaa keskustella ja kyselee PALJON), mutta nyt ikää tullessa lisää tuntuu että kaikki nuo em. asiat ovat alkaneet vaivata minua entistä enemmän. Onko normaalia??
Päiväkodissa on roolileikkien puuttuminen ja samanikäisten kavereiden puuttuminen samoin kuin käsien hassut liikkeet huomattu, mutta ei ole nähty syytä mihinkään erityiseen tutkimiseen. On isossa ryhmässä (21 lasta), jossa hoitajilla täysi työ perushoidon kanssa. Miten mahtaa pärjätä eskarissa/koulussa? Teoriapuolella varmasti hyvin, mutta entä kaikki muu (sosiaaliset suhteet, siirtymät, liikunta,..)...
KIITOS, jos joku jaksoi lukea loppuun saakka. Ja KIITOS jo etukäteen kommenteista.
