Normaalipainoisen lapsen laihdutus ja terveydenhoitajan kommentit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja a.p.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

a.p.

Vieras
14-vuotias tyttäreni on 165-senttinen ja ollut aina enemmän tai vähemmän hoikka. Viime talvena raskaan koulukiusausepisodin aikaan tyttö painoi 48 kiloa, mutta tänä talvena paino on noussut 55 kiloon, mikä on ainakin omasta mielestäni 165-senttiselle hyvä ja terve paino. Koulukiusausdraaman aikaan tyttäreni käsittääkseni laihdutti tietoisesti, mikä oli minusta melko huolestuttavaa. Tilanne korjaantui kuitenkin kiusaamisen loputtua.

Tyttö kävi tänään terveydenhoitajan tarkastuksessa, jossa terveydenhoitaja oli kannustanut tyttöä jättämään ylimääräiset herkut pois, ettei painoa kerry lisää, mikä on tietysti lähtökohtaisesti varmasti totta. Kotiin saimme myös laput, joissa eriteltiin lapsen verenpaine, hemoglobiini ynnä muut. Lisätietoja-kohtaan terveydenhoitaja oli lisännyt merkinnän, jossa esitti toivomuksen, että me vanhemmat tarkkailisimme tytön painon nousua, kannustaisimme liikkumaan enemmän ja syömään kevyemmin, jotta tyttö saisi karistettua muutaman ylimääräisen kilon.

Ymmärrän, että seitsemän kilon painon nousu vuoden aikana on melko reilusti, mutta mielestäni tilanne ei ole ollut huolestuttava. Tyttö liikkuu melko aktiivisesti (harrastaa uintia seurassa 2 kertaa viikossa, ja on pakostakin arkiaktiivinen, sillä hän kävelee kouluun joka päivä reilut puoli tuntia / suunta), ja mielestäni meillä kotona syödään melko terveellisesti. Ylipainoa ei kenelläkään perheenjäsenellä ole.

Tyttö on nyt kovasti huolissaan painostaan ja erityisesti ulkonäöstään. Pelkään, että tilanne luisuu hysteeriseen laihduttamiseen ja mahdollisesti syömishäiriöön (sillä lieviä viitteitä oli esillä jo vuosi sitten), sillä 14-vuotiaalle terveydenhoitajan sana edustaa sataprosenttista terveydenhoidollista ekspertiisiä. Miten tässä kannattaisi edetä?
 
Voi hyvä ihme tätä maailman sairautta....mun pituus on 161cm ja oma ihannepainoni olis toi 55kg!
Eli todellakaan mua pidempi tyttösi ei ole ylipainoinen. No senhän sinä tiedätkin, mutta kaheli terkka, ei voi muuta sanoa. Miksei ne puutu oikeasti läskien asioihin?

Osaisimpa neuvoa...vie tyttösi peilin eteen ja katsotte yhdessä, miten sopusuhtainen ja kaunis hän on. Lääkäriväki ei todellakaan ole aina oikeassa, se on todettu monessa muussakin asiassa....
 
Minä varmaan ottaisin yhteyttä terveydenhoitajaan ja kävisitte vaikka tytön kanssa yhdessä juttelemassa terveydenhoitajan vastaanotolla. Terkka ei varmaan tajunnut, että lapsen paino on vain nyt palannut aiempaan normaalipainoonsa ja aiempi paino on ollut enemmänkin merkki tai riski sairaudesta tai ongelmatilanteesta, josta nyt tyttö on nyt onneksi toipunut.

Voisi tehdä tytölle hyvää kuulla terkan suusta, että on nyt normaalipainoinen ja mistä terkan väärin tulkittu huoli johtui ja saada kannustusta terkaltakin syödä riittävästi ja terveellisesti ja pitää huoli itsestään.
 
Sillälailla! Mä kävisin varmaan kuristamassa tuollaisen terveydenhoitajan =) Niin sitä naisia kontrolloidaan. Hyvähyvä.

T: Terveydenhoitajaltaan aikoinaan painostaan palautetta saanut, sittemmin anoreksiaan sairastunut edelleen syömisen kanssa kamppaileva aikuinen nainen.
 
Kiitos hirveästi hyvistä vinkeistä! En tullut ajatelleeksikaan, että terveydenhoitaja olisi yksinkertaisesti vain tulkinnut tilannetta väärin. Tuo on kyllä jo hieman lohdullisempaa. Yritän soitella terkalle huomisaamuna ja koitan saada ajan, jossa näistä asioista voidaan jutella vielä toisen kerran, ettei lapselle jää väärää kuvaa siitä, mitä terveydenhoitaja oikeasti tarkoittikaan.
 
Varmaan se nopea painonnousu on saanut terkan huolestumaan, jolloin velvollisuus on ottaa asia esille ehkäistäkseen nuorta lihomasta lisää. Sinä äitinä tiedät koko totuuden, joten ota rauhallisesti. Nuori tosiaan on herkässä iässä ulkonäkönsä suhteen. Liika herkuttelu ja roskaruoka pois, luulenpa, että muuten asian kanssa ei kannata alkaa liikaa kouhkaamaan.
 
Mulla oli teini-ikäisenä 157 senttisenä normaalipaino n. 52 kiloa. Kun paino tippui pari kiloa, mulla taas lääkäri kehotti pitämään silmällä, että saan riittävästi rasvaa ja etten laihtuisi enää enempää.

Mutta tästä onkin jo toistakymmentä vuotta, jolloin minusta painoasioihin suhtauduttiin mielestäni terveemmin eikä ylipaino ollut sellainen hysteerisesti pelättävä peikko kuin nykyään.
 
[QUOTE="vieras";23246608]T: Terveydenhoitajaltaan aikoinaan painostaan palautetta saanut, sittemmin anoreksiaan sairastunut edelleen syömisen kanssa kamppaileva aikuinen nainen.[/QUOTE]

Tilanne huolestutti minua juuri siksi, että päälimmäisenä itselläni on mielessä yläasteajoista se, kuinka terveydenhoitaja antoi minulle Painonvartijoiden pistetaulukon ja käski laskeskelemaan ruoasta saatua energiaa sen avulla, sillä olin hänen mielestään teiniksi hieman pyöreässä kunnossa (olin n. 160 cm ja 55 kiloa). Yläaste meni omalla kohdallani ahdistuessa ruoasta, sen määrästä ja laadusta. Punnitsin itseni yhdeksän vuoden ajan joka aamu, ja vaati valtavasti opettelua, etten enää ahdistunut jokaisesta turvotuksesta johtuvasta sadan gramman painonnoususta. Vaikka itse en sairastanutkaan syömishäiriötä, oli jatkuva painon tarkkailu raskasta, enkä missään nimessä tahdo, että oma lapseni joutuu teinivuosinaan tekemään painostaan elämää suuremman asian.
 
Ei voi kuin kauhistella, miten tosta painon tarkkailusta on tehty tuollaista noin nuorille!
Ymmärtäisin, jos lapsi olisi oikeasti ylipainoinen, mutta kyseessä on kasvava nuori!! Eihän tossa iässä edes suositella minkäänlaista laihduttamista, vaan ainoa painoon liittyvä ohjaus alle 18-vuotiaille pitäisi kohdentaa terveellisen ruokavalion suuntaan. Oikealaatuista rasvaa ja RIITTÄVÄSTI, paljon hedelmiä jne.
Huh huh. Jaksamista aloittajalle ja käykää tosiaan tyttönne kanssa läpi mitä se terkka kuvitteli ja mitä on tosiasia..
 
eihän sun tarvitse muuta ku selvittää terkalle että tyttäresi syö nyt terveellisemmin kuin aiemmin, siitä painonnousu, ja että hän kyllä jo liikkuu sopivasti.
 
Mä kyllä suosittelisin siellä terkalla käymistä yhdessä tai ainakin lapsi yksin sen jälkeen, kun äiti on soittanut tälle. Lapselle kun voisi olla tosi tärkeää saada tukea myös ammattilaiselta terveeseen syömiseen ja minäkuvaan, varsinkin, kun oireita syömishäiriöstä on jo vähän ollut. Nyt fiksulla toiminnalla voi saada lapselle hyvän pohjan, joka kestää aikuisikään saakka. Mutta huonolla kokemuksella terkasta lapsi saattaa tarkkailla turhaan painoaan vuosikymmeniä.
 
No mä sain aikanaan kouluterkkarin "kimppuuni", kun laihduin yläasteella normimittoihin.

Koska A. laihduin liian nopeaan
B. ei ollut syytä (olin korviani myöten ihastunut, mutta SITÄ en kertonut)

Joten koska oli tarkkailussa ja ns. muka liian laiha (painoin jotain 55-60kg, pituus 166cm silloin) luulin isompana (koska lihoin myöhemmin) olevani normaalipainoinein, koska tais mennä tämä oma minäkuva aika metsään...

Syytä on minussakin, mutta myös siinä terkkarissa, joka olisi voinut KANNUSTAA ja pitää painoa normaalina, eikä alipainoisena =(
 
14-vuotias tyttäreni on 165-senttinen ja ollut aina enemmän tai vähemmän hoikka. Viime talvena raskaan koulukiusausepisodin aikaan tyttö painoi 48 kiloa, mutta tänä talvena paino on noussut 55 kiloon, mikä on ainakin omasta mielestäni 165-senttiselle hyvä ja terve paino. Koulukiusausdraaman aikaan tyttäreni käsittääkseni laihdutti tietoisesti, mikä oli minusta melko huolestuttavaa. Tilanne korjaantui kuitenkin kiusaamisen loputtua.

Tyttö kävi tänään terveydenhoitajan tarkastuksessa, jossa terveydenhoitaja oli kannustanut tyttöä jättämään ylimääräiset herkut pois, ettei painoa kerry lisää, mikä on tietysti lähtökohtaisesti varmasti totta. Kotiin saimme myös laput, joissa eriteltiin lapsen verenpaine, hemoglobiini ynnä muut. Lisätietoja-kohtaan terveydenhoitaja oli lisännyt merkinnän, jossa esitti toivomuksen, että me vanhemmat tarkkailisimme tytön painon nousua, kannustaisimme liikkumaan enemmän ja syömään kevyemmin, jotta tyttö saisi karistettua muutaman ylimääräisen kilon.

Ymmärrän, että seitsemän kilon painon nousu vuoden aikana on melko reilusti, mutta mielestäni tilanne ei ole ollut huolestuttava. Tyttö liikkuu melko aktiivisesti (harrastaa uintia seurassa 2 kertaa viikossa, ja on pakostakin arkiaktiivinen, sillä hän kävelee kouluun joka päivä reilut puoli tuntia / suunta), ja mielestäni meillä kotona syödään melko terveellisesti. Ylipainoa ei kenelläkään perheenjäsenellä ole.

Tyttö on nyt kovasti huolissaan painostaan ja erityisesti ulkonäöstään. Pelkään, että tilanne luisuu hysteeriseen laihduttamiseen ja mahdollisesti syömishäiriöön (sillä lieviä viitteitä oli esillä jo vuosi sitten), sillä 14-vuotiaalle terveydenhoitajan sana edustaa sataprosenttista terveydenhoidollista ekspertiisiä. Miten tässä kannattaisi edetä?
 

Yhteistyössä