Meillä on alle 1,5-vuotias poika, jolla on jo nyt hyvin voimakas tahto. Meillä pärjätään kyllä, kun säännöistä pidetään kiinni. Ongelmana on lähinnä tuo äitini, joka on (ihanaa kyllä) todella innokas isoäiti ja lapsen kanssa tekemisissä viikottain. Hän antaa pojan tehdä kaikkea, mitä ei normaalisti saa ja syödä ihan mitä haluaa. Haluaa olla mukava mummu. En vaadikaan, että kaikkia kodin sääntöjä pitäisi noudattaa mummun luona, mutta edes tärkeimpiä?!? Näistä asioista on vaikea neuvotella äitini kanssa, sillä hän loukkaantuu hyvin herkästi. Muutenkin ammattikasvattajana mielestään tietää kaiken parhaiten (on luokanopettaja - ei asiantuntija taaperoiden kasvatuksessa).
Oltiin taas viikonloppuna kyläilemässä mummun luona ja taas arkeen paluu on hankalaa. Poika kun siellä sai esimerkiksi aina parempaa syötävää jos tarjottu ei maistunut. Kotona oli iso kiukku jo aamulla, kun ei tarjottukaan puuroa parempaa (ei tietysti voinut syödä) ja nälkä oli.
Arvostan äitini intoa olla mummu, mutta mielestäni hänen toimintansa hankaloittaa turhaan meidän (ja erityisesti tuon pikkumiehen) elämää, kun aina vierailun jälkeen pitää "tapella" vanhat säännöt käyttöön. Kertokaahan, miten saan äitini arvostamaan meidän käytäntöjämme ja sääntöjämme. Riidellä en haluaisi.
Oltiin taas viikonloppuna kyläilemässä mummun luona ja taas arkeen paluu on hankalaa. Poika kun siellä sai esimerkiksi aina parempaa syötävää jos tarjottu ei maistunut. Kotona oli iso kiukku jo aamulla, kun ei tarjottukaan puuroa parempaa (ei tietysti voinut syödä) ja nälkä oli.
Arvostan äitini intoa olla mummu, mutta mielestäni hänen toimintansa hankaloittaa turhaan meidän (ja erityisesti tuon pikkumiehen) elämää, kun aina vierailun jälkeen pitää "tapella" vanhat säännöt käyttöön. Kertokaahan, miten saan äitini arvostamaan meidän käytäntöjämme ja sääntöjämme. Riidellä en haluaisi.