Ns. "huonossa" työssä siksi kun ei tiedä mitä haluaa

[Miten löydän "oman juttuni"]

Olen jämähtänyt tekemään monen "huonoina" pitämiä töitä. Ollut varastotyössä, kassanhoitajana, siivoojana ja muuta sellaista, vaikka minulla kaikkien mielestä pitäisi olla mahdollisuuksia kyetä paljon enempäänkin.

Ja saattaisi minulla ollakin. Kenties. Ongelma on vain siinä, että en tiedä, mitä haluaisin tehdä. Lueskelen joskus mielenkiinnosta yliopistojen ja korkeakoulujen valintaoppaita, mutta koita siinä sitten päättää, että mitä lähtisit opiskelemaan, kun kaikki alat vaikuttaa suunnilleen yhtä kiinnostavilta tai vähemmän kiinnostavilta. Toki joukossa on myös joitain "tätä ei ainakaan".- jutut, ja sitten taas toisaalta ne, mitkä herättävät kiinnostusta huomattavasti muita enemmän. Ongelma viimeksimainittujen suhteen on vain se, että ne ovat aina aloja, joita joko kaikki muutkin haluavat tehdä, tai sitten aloja, joilla on käytännössä mahdotonta löytää töitä.

 

[Niinhän meillä kaikilla]

Pitäisi olla mahdollisuus parempaan mutta ei niitä töitä vaan ole, pakko se on olla siellä mistä niitä saa. Nykyisen ulkoistamisen ja yksityistämisen aikana häviää työpaikat taivaan tuuliin.

 

["vieras"]

Käy ammatinvalintapsykologilla. Valitse jokin niistä kiinnostavista aloista ja käy muutama kurssi avoimessa niin saat selville onko se sun ala.

 

[Keittiönoita]

En minäkään ole unelma-ammatissani. Ne työt, joita oikeasti haluaisin tehdä, eivät tuo perheelle leipää pöytään. Viihdyn kyllä hyvin nykyisessä työssäni, mutta jos ei rahan takia tarvitsisi töitä tehdä, tekisin jotain ihan muuta.

 

[niin ja näin]

Jaa, noissa "huonoissa töissä" on se hyvä puoli ettei ne ole niin vaativia henkisesti. Siivotessa voi mietiskellä omiaan. Sitten jää intoa harrastuksiin. Mä ainakin mielummin teen "huonoa työtä" ja otan rennosti ja harrastan sitä mistä pidän, kun teen parempaa työtä muttei oo voimia harrastaa kun työ vie kaikki ajatukset.

 

["ylva"]

Ei kuulosta siltä, että sinulla olisi motivaatiota vaativaan opiskeluun. Lähinnä tuo taitaa olla haahuilua, päiväunelmia. Opiskeluun tarvitaan innostusta, sitä motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä eli hyviä perslihaksia. Pelkkä potentiaali riittää korkeintaan lähtöviivalle. Saati pelkkä epäily poentiaalista. Sitä potentiaalia on varmaan jokaisessa siivoojassa, mutta kun muut avut puuttuvat ei pitkälle luutun varresta pötkitä.

 

["vieras"]

Onko sulla lapsia? Olisiko opiskelu oikeasti mahdollista?

 

[Keittiönoita]

Jaa, noissa "huonoissa töissä" on se hyvä puoli ettei ne ole niin vaativia henkisesti. Siivotessa voi mietiskellä omiaan. Sitten jää intoa harrastuksiin. Mä ainakin mielummin teen "huonoa työtä" ja otan rennosti ja harrastan sitä mistä pidän, kun teen parempaa työtä muttei oo voimia harrastaa kun työ vie kaikki ajatukset.

Tuo on kyllä ihan totta.