Nukkumisongelmat. Mitä vittua mä teen tämän touhun kanssa??

[AUttakaa]

Kertokaa nyt äkkiä hyviä neuvoja mitä teen, ennenkö teen jotain ihan muuta....

Me ollaan nyt saatan tässä tapeltu yli kaksi vuotta tämän nukkumisen kanssa (kun tuo nuorin syntyi) Vieläkään ei nukuta kunnolla ja silloin kun nukutaan, niin sitä nukkumista edeltää vähintään kahden tunnin nukuttaminen.

Mulla repeää siis hermo aivan just eikä melkein tässä touhussa. Pyöritän yksin tätä arkea ja alkaa oikeasti tämän nukkumis ongelman kanssa palaan niin totaalisesti hermo, että tänään testaan. Lapset saa mun puolesta valvoa vaikka koko yön. Taas yli tunti ollaan sitä unta odotettu tuloksetta.

Sama yritänkö laittaa nukkumaan 20 tai 21 tai 22, niin aina sama saatanan homma. Kiroilu tulee vaan siitä yksinkertaisesta syystä, etten jaksa enää. Sairaslomallakin olen jo kertaalleen ollut tämän asian vuoksi, kun ei psyyke, kroppa eikä kohta mikään muukaan kestä pätkääkään tätä unitaistelua.

 

[.]

:G

 

[Kotiäiti]

Kuinka monta lasta, minkä ikäisiä? Kaikkiko taistelee vastaan vai nuorin yksin? Miten ilmenee, siis mitä tekee?

 

[hipsis]

Ymmärrän varmaan jotenkuten sinun tunteita, vaikka meillä onkin nyt viimein illat ja yöunet alkaneet rauhoittumaan. Mutta en tiedä toimisiko samat jutut kuin meillä.. minkäikäisestä lapsesta kyse ja millaista tuo taistelu on?

 

[vieras]

meillä oli sama rumba 2vuotta. nuorinta piti nukuttaa 2h joka ilta, ja voi siin meni hermo. Nyt se kuopus on 3 ja en anna nukkua päiväunia(15min nukahdus päivällä tietää 2h nukutusta illalla) ja nyt on homma hanskassa. nukahtaa 15min. olisin jätääny unet aikaisemminkin, mutta tarhassa nukkui aina päiväunet.

kukaan, jolla ei ole ollut sellaista nukutusrumbaa illalla ei voi tietää miten se raastaa hermoja päivästä toiseen, voimia, sillä tiedän, että teilläkin on kaikkea ja jokaista kikkaa jo kokeiltu. jotkut lapset on vaan niin hitsin rasittavia illalla.

 

[mamma]

vähän niinkuin minä olisin kirjoittanut. Jos lapset ovat perusterveita, yli yksivuotiaita niin eläkää kellon mukaan. Joskus oikea rytmi auttaa (yleensä aina).
Nouskaa aina samaan aikaan, aamupala samaan aikaan jne. päiväunet max. 1,5 h. Nukkumaan samaan aikaan.. jne. Kun RYTMI on kohdallaan niin voin luvata, että helpottaa.

 

[vieras]

meidän esikoinen temppuili yökaudet melkein 2 vuotta(ikähaarukassa 2-4 v ) , jonka jälkeen se oppi nukahtamaan, mutta nukkui tunnin, ja kiljui sitten seuraavat 4 vuotta joka jumalan yö. Kirjaimellisesti Kiljui. Halusi viereen ja niin edelleen
Ymmärrän siis tunteesi, mutta meillä ei auttanut kuin aika. Raahasin lapsen jopa lasten psykiatrille, että joko se tai mä on hullu, olin jo kirjaimellisesti valmis heittämään kakaran seinään. Lastenps. sanoi,että poika kokeilee. että sille ei saa antaa periksi, ja että hermostuminen sille on sen työvoitto.
kaksi - kolme viikkoa se huusi yöt kuin perkele, mutta sitten antoi periksi.

 

[aloittaja]

Ymmärrän varmaan jotenkuten sinun tunteita, vaikka meillä onkin nyt viimein illat ja yöunet alkaneet rauhoittumaan. Mutta en tiedä toimisiko samat jutut kuin meillä.. minkäikäisestä lapsesta kyse ja millaista tuo taistelu on?

Pienempi nyt vajaa 3v ja isompi jo ala-asteella. Itse asiassa pienempi ollut aina hyvä nukkumaan, mutta nykyään vetkuttaa ja vetkuttaa nukkumaanmenoaan, pelkää pimeää (ei toki nuku pimeässä vaan yövalon kanssa) eli joudun aina valvomaan tietysti että hän nukahtaa, joka voi siis sekin jo kestää lähelle pulta yötä.
Pienempi nyt ei oikeastaan koskaan tykännyt nukkumisesta jos niikseen tulee. Erittäin herkkäuninen muutenkin. Yöt olleet rikkonaisia ensimmäiset 2,5v melkeinpä ja nyt tämä nukuttamishelvetti. Ehditty kokeilla kaikki mahdolliset keinot tuon nukkumisen suhteen ja nyt ei puhettakaan että menisi nukkumaan ilman nukuttamista, joka on käytännössä sitä että itse pitää maata myös sängyssä, kunnes lapsi nukahtaa. Ja tähän saattaa siis kulua aikaa jopa 2 tuntia eli eipä siinä paljon jää itselle/ kotitöille tai millekään muullekaan aikaa.
En ole yh, mutta miehen työn luonteesta johtuen asutaan eri paikakunnilla arkisin.

 

[aloittaja]

vähän niinkuin minä olisin kirjoittanut. Jos lapset ovat perusterveita, yli yksivuotiaita niin eläkää kellon mukaan. Joskus oikea rytmi auttaa (yleensä aina).
Nouskaa aina samaan aikaan, aamupala samaan aikaan jne. päiväunet max. 1,5 h. Nukkumaan samaan aikaan.. jne. Kun RYTMI on kohdallaan niin voin luvata, että helpottaa.

Tähän vielä lisään sen, että toki rytmi on muuten kohdillaan kun töissä, hoidossa ja koulussa kuljetaan, mutta tuo nukkuminen ei vain onnistu.

 

[vekkas]

Rutiinit on kaiken a ja o. Eli kun elätte kuukauden verran kellontarkasti kuin robotit, niin se rytmi jää lapselle mieleen. Ja sitten sitä rytmiä ei saa muuttaa, tyyliin että viikonloppuna saa nukkua pidempään tai että valvotaan lauantaisin tms. Ruoka- ja ulkoiluajat pitää kans olla tosi säännölliset, koska jos esim syö liian aikasin tai myöhään niin ei tule uni ei sitte millään. Eli kello kaulaan.

 

[Kotiäiti]

Paras neuvo mitä multa löytyy on sitkeys... ei vaan parane antaa periksi, vaikka kuinka alkaisi hihat palamaan. Vie lapsi vuoteeseen niitten tuttujen rutiinien jälkeen, ja lähde pois. Kun lapsi tulee perässä, niin vaikka sen sata kertaa talutat takaisin... rasittavaa, mutta ainoa keino on olla itse itsepäisempi niin kauan kuin viesti menee perille. Ainakin meillä. Lopulta tein niin että menin oven ulkopuolelle ja pidin kahvasta kiinni niin että tyttö ei päässyt pois huoneesta, suuttui toki ja vähän ajan päästä menin lohduttamaan ja laittamaan takaisin vuoteeseen. Mutta näin uskoi aika pian että nyt mennään nukkumaan, kun ei päässytkään pois huoneesta jatkamaan kivaa leikkiä... (=äitin hyppyyttäminen nukuttamaan tuntikausia)

Yksi meillä toimiva juttu vielä parivuotiaallekin on antaa äitin paita sänkyyn mukaan tms. äidin tuoksuinen vaatekappale.

Meillä on kanssa tämän asian kanssa tapeltu mutta nykyisin onnistuu vain sänkyyn jättämällä, pitkän ja sitkeän tahtojen taistelun jälkeen... ei ole helppoa, tiedän. Mutta se taisteluvaihe kannattaa käydä läpi, homma kyllä helpottuu aikanaan. Ihan kaikkein tärkein juttu on se, että älä anna periksi! Kerrankin kun lipsahdat ja jäät viereen nukuttamaan, niin lapsi huomaa että huutamalla saa lopulta haluamansa!

 

[vekkas]

Tohon nukkumiseen vois auttaa unikoulu...Oletteko kokeilleet? Kato Jo Frostin kirjasta Lapsityrannit. Oikeesti tosi hyvä, auttoi meillä kahdessa viikossa, vaik alku oli tosi rankka -siis todella- ekat kolme, neljä päivää. Mut kokeile, varmasti auttaa. Ja älä menetä hermoja, olet kumminkin vahvempi kuin se lapsi ja sinä päätät milloin on nukkumisaika. Älä anna lapselle myöskään periksi vaikka tekis mitkä temput. Koita ottaa rauhassa, älä huuda. Se vaan provosoi lasta. Rauhallinen, jämäkkä ote ja vankka äänenkäyttö on hyvät aseet.

 

[elämä kantaa]

Rutiinit on kaiken a ja o. Eli kun elätte kuukauden verran kellontarkasti kuin robotit, niin se rytmi jää lapselle mieleen. Ja sitten sitä rytmiä ei saa muuttaa, tyyliin että viikonloppuna saa nukkua pidempään tai että valvotaan lauantaisin tms. Ruoka- ja ulkoiluajat pitää kans olla tosi säännölliset, koska jos esim syö liian aikasin tai myöhään niin ei tule uni ei sitte millään. Eli kello kaulaan.

meillä auttoi tämä. nyt nukahtaa jos hyvin menee alle 10min ja löpisee vaan sängyssä ja makoilen sängyllä pinniksen vieressä- lapsi 1v2kk.
meilla menee paremmin ilta mitä aiemmin aloittaa, rättiväsynyt taistelee pahiten vastaan eikä jaksa iltapalaa syödä ja herää yöllä nälkään. meillä on kylpy klo 20 ja sen jälkeen rasvaus ja vaatteet ja puuro ja nukkumaan. aamulla herää 6.30-8. nyt ollu kipeenä viikon ni on menny ihan perseelleen mut varmaan kohta taas helpottaa.

 

[elämä kantaa]

mut totutteluvaiheessa rytmiin meni 40min-1.5tuntia nukutukseen, tämä 10min on monen kuukauden tulos

 

[IceRoyal]

:hug: tiedän tunteen.
meillä esikoinen vaati nukuttamisen reilu 2vuotiaaksi asti ja se nukuttaminen kesti myös koko illan.
Todella rasittavaa aikaa oli kun ei ollut sitä omaa aikaa yhtään illasta.Ei saanut huokasta kahvikupposen ääressä,ei kerennyt laittaa rauhassa tiskejä yms....ei muuta ku nukuttamistaistelun jälkeen suoraan itsekkin nukkumaan tai nukahti sitten milloin mihinkin!
meillä loppui ralli sitten kun kolmea vuotta neiti lähestyi... |O
Jaksuja sinulle!!!

 

[aloittaja]

Sen verran tosiaan rutiineja on, että kun töissä ja niin edelleen kuljetaan, niin sen puolesta mennään päivästä toiseen saman kaavan mukaan. Illallakin touhut aina samanlaiset, mutta nyt viime aikoina olen huomannut, että kun työni luonteesta johtuen en tule aina tasan tarkkaan samaan aikaan kotiin hakien samalla lapsen hoidosta, niin missään kylässä eikä muuallakaan ei olla aikoihin käyty. Ja se vain siitä syystä, että jos vielä töitten jälkeen lähdetään kyläilemään, niin rytmi heti päin persettä koko loppu illan.

Mutta kuten sanottu, niin sama mihin aikaan on kokeiltu mennä nukkumaan, niin aina se on yhtä takkuisen takana. Eniten tässä huolettaa se, että tuo lapsi on nukkunut koko pienen ikänsä älyttömän lyhyitä unia eli keskimäärin 8h yössä. Päivällä ei kärsisi nukkua lainkaan, mutten menee yöunet aivan läskiksi. Kuten tänäänkin. Muistin juuri että hoitaja sanoi lapsen nukkuneen päiväunet eli siitähän se johtuu, että vieläkin tuolla valvoo, vaikka jo klo 20 laitettu pirtti pimeäksi, luettu iltasadut ja sitä rataa. Huoh!! TUlen hulluksi. Tai ei tämän hullummaksi voi tullakaan. Huusin jo lapsille ja tuli sanottua sellaista tekstiä että kaduttaa, mutta minkäs teet kun ei jaksa enää. Yhtään

 

[katariina]

Paras neuvo mitä multa löytyy on sitkeys... ei vaan parane antaa periksi, vaikka kuinka alkaisi hihat palamaan. Vie lapsi vuoteeseen niitten tuttujen rutiinien jälkeen, ja lähde pois. Kun lapsi tulee perässä, niin vaikka sen sata kertaa talutat takaisin... rasittavaa, mutta ainoa keino on olla itse itsepäisempi niin kauan kuin viesti menee perille. Ainakin meillä. Lopulta tein niin että menin oven ulkopuolelle ja pidin kahvasta kiinni niin että tyttö ei päässyt pois huoneesta, suuttui toki ja vähän ajan päästä menin lohduttamaan ja laittamaan takaisin vuoteeseen. Mutta näin uskoi aika pian että nyt mennään nukkumaan, kun ei päässytkään pois huoneesta jatkamaan kivaa leikkiä... (=äitin hyppyyttäminen nukuttamaan tuntikausia)

Myös tämä toiminut meillä, ehkä viikossa... esikon kans ollut vastaavanlaisia ongelmia, nukkumaan meno yhtä h:ä. Sitten hän vielä sattuu olemaan sellainen tapaus, että kun kerran lipsahdat, niin taas joutuu aloittamaan alusta. kuopus ei ole näin herkkä poikkeustilanteiden suhteen.

Mut neuvoisin sinua nyt wttä luopuisit vieressä nukuttamisesta. kuopuksesi on jo niin iso, että ymmärtää kyllä kun selität, että nyt on hänen nukkumaan meno aika, ja hän on jo niin "iso" että voi nukahtaa yksin sänkyyn, ja korostat tietenkin että äiti on tässä ihan lähellä esim olohuoneessa eikä äiti lähde pois.

Kun lapsi nousee, viet sitten vain takaisin sänkyyn, ekalla kerralla sanot taas, nyt on nukkumaan meno aika, hyvää yötä. ja seuraavilla kerroilla ainoastaan viet sänkyyn ja peittelet, ei katsekontaktia. siis lapselle ei minkäänlaista huomiota. tähän jossain vaiheessa vissiin lisättiin se että pidettiin todella oven kahvasta kiinni, tyyliin 1min/ikävuosi, ja sitten sänkyyn vienti.

kun lapsi alkoi pysyä sängyssä, alkoi huudot. peittelemään, janottaa, pissattaa. näihin oli ainoa lääke vain jämäkkyys. kun laitoin lapsen sänkyyn sanoin että nyt äiti peittää, mutta jos potkit peiton pois, sinun täytyy peittää itse tai olla ilman peittoa, enkä todellakaan mennyt. sama janotukseen, iltapalalla huolehditaan juomisesta, ja lapselle tiedoksi että seuraavan kerran aamulla. Pissatus oli vähän hankalampi homma, kun itselläkin voi joskus tulla nopeastikinm uudestaan hätä, mut jossain välissä piti laittaa tähänkin sääntö että vain kerran potalle, mut sekin kyl jätettiin pois kun useimmiten tuli vain tippa.

eikä yöllä myöskään mitään ylimääräisiä palveluja enää.

tämän ikäinen kun ymmärtää jo puhetta, niin kun olet selittänyt nämä asiat, niin hän tietää ettei ole mitään hätää.. jos huutaa niin antaa huutaa. itse lapsesi tunnet ja tiedät missä vaiheessa itku alkaa mennä yli niin sitten tietenkin täytyy lohduttaa ettei men hysteeriseksi mutta lipsua ei saa. kuulostaa ihan kamalalta, mutta joidenkin lasten kanssa on vaan oltava jämäkkänä.


niin ja meillä vielä tunti ennen nukkumaan menoa rauhoitetaan, lelut siivotaan eikä enää leikitä vauhdikkaita leikkejä. äänitasoa pyritään laskemaan, lapset katsovat ehkä puolisen tuntia videoita, eikä aikuiset tai lapset möykkää, tv suht hiljaisella. ja yks vielä mikä meillä vaikutti: ei mitään makeaa. lauantaina on karkkipäivä ja silloinkin rajoitetusti. ei voi mitään, mut parempi näin että järki pysyy päässä.

ymmärrän sinua hyvin, sillä olen ollut itse uupunut ja sietokykyni äärirajoilla samojen asioiden takia. toivottavasti saat pian apua asiaan. Sitkeyttä ja voimia!

 

[katariina]

ups, meni väärin tuo lainaus... mut sieltä se mun kommentti löytyy =)

 

[johanna]

Viime viikolla kuului vielä kova rapina, lauantaina alkoi haista. Vuokra- isäntää tuskin kiinnostaa näin "pieni" ongelma

 

[harmaa]

Ymmärrän varmaan jotenkuten sinun tunteita, vaikka meillä onkin nyt viimein illat ja yöunet alkaneet rauhoittumaan. Mutta en tiedä toimisiko samat jutut kuin meillä.. minkäikäisestä lapsesta kyse ja millaista tuo taistelu on?

Pienempi nyt vajaa 3v ja isompi jo ala-asteella. Itse asiassa pienempi ollut aina hyvä nukkumaan, mutta nykyään vetkuttaa ja vetkuttaa nukkumaanmenoaan, pelkää pimeää (ei toki nuku pimeässä vaan yövalon kanssa) eli joudun aina valvomaan tietysti että hän nukahtaa, joka voi siis sekin jo kestää lähelle pulta yötä.
Pienempi nyt ei oikeastaan koskaan tykännyt nukkumisesta jos niikseen tulee. Erittäin herkkäuninen muutenkin. Yöt olleet rikkonaisia ensimmäiset 2,5v melkeinpä ja nyt tämä nukuttamishelvetti. Ehditty kokeilla kaikki mahdolliset keinot tuon nukkumisen suhteen ja nyt ei puhettakaan että menisi nukkumaan ilman nukuttamista, joka on käytännössä sitä että itse pitää maata myös sängyssä, kunnes lapsi nukahtaa. Ja tähän saattaa siis kulua aikaa jopa 2 tuntia eli eipä siinä paljon jää itselle/ kotitöille tai millekään muullekaan aikaa.
En ole yh, mutta miehen työn luonteesta johtuen asutaan eri paikakunnilla arkisin.

Minä tein niin, kun en jaksanut enkä pystynytkään muiden lasten vuoksi nukutusrumbaan ryhtyä, että meidän huono nukkuja sai mennä minun sänkyyni nukahtamaan ja tein sitten itse kotitöitä sillä aikaa. Monen mielestä varmaan tosi huono idea, mutten keksinyt muutakaan.
Meilläkin mies reissutöissä ja epäilen, että se osaltaan vaikutti tuohon herkän lapsen läheisyydenkaipuuseen. Lapsi nukahti sänkyyn aika pian ja sitten usein kannoin lapsen omaan sänkyynsä. Kun hän pikkuisen kasvoi alkoi riittää tavanomaiset iltarutiinit, iltasatu omassa sängyssä, peittelyt ym.