Nukutan kolme vuotiaani:)

[hasuli äippä]

Täällä puhutaan paljon unikoulusta ja on varmasti erinomainen asia ja todella paikallaan jos yöt erittäin risaisia ja oma jaksaminen tiukoilla.
Meillä mennyt niin että niin kauan kun lapsella oli tutti (vähän yli kaksi vuotiaaksi) hän jäi yksin nukahtamaan ja nukatikin nopeasti. Aina nukkunut yönsä hyvin.
Nyt hän on kolme vuotias ja tutin pois jäännistä asti olen nukuttanut hänet eli siis satujen ja valon sammuttamisen jälkeen jään huoneeseen niin kauaksi aikaa kun nukahtaa. En vaan raaski jättää kitisemään (vaikka tiedän että ei todellakaan ole vaarallista hänen ikäiselleen) enkä jaksa alkaa palauttelemaan huoneeseen useita kertoja. Näin on helmpompi ja ehdin sen puoli tuntia istua huoneessa mikä yleensä nukahtamiseen menee. Muita tapauksia

 

[illan hetki]

Varmasti ihanaa lapsellesi. En ymmärtäisi jos joku tuota moittisi.
Meillä kolmevuotiaalla oli jo pikkusisar, joten yksin ei siinä iässä tarvinnut hänenkään nukahtaa. Jos oisi ainokainen ollut, niin varmasti olisin hänen vierellään lukenut satua ja lauleskellut uneen. Se on itsellekin rentouttava hetki tuo iltahetki (siis silloin kun lapsi tyyntyy siihen, kuten teillä ja meillä). Ja nukkuva lapsi on niin kaunis.

 

[Jeps jeps]

Täällä myös yksi iltanukuttaja. Minusta on aika suloista lukea satuja ja antaa lapsen nukahtaa kainaloon. Olen monessa suhteessa varmaan hieman liiankin pehmeä kasvattaja, en vain tykkää yhtään lapsen huudattamisesta. Vielä kun saisi kolmevuotiaan pukemisen sujumaan ilman karjumista, elämä olisi jo melko harmonista.

Osaan jo itsekin ottaa iltanukuttamisen rentouttavana hetkenä, silloin muutenkin jutellaan lapsen kanssa päivän mukavista hetkistä ja käydän läpi kurjat jutut jos niitä oli. Ihan mukavaa nukuttaminen on, nykyisin.

 

[meillä myös "nukutetaan"]

meillä myös ollaan lapsien kanssa kunnes nukahtavat. nukumme myös perhepedissä niin että esikoinen 3 v meidän välissä ja kuopus 5 kk omassa pinniksessä vieressä ja usein yö syötöiltä jää viereen sekin
nyt alkaa olla ahdasta ja ollaan mietitty miten ratkaistaisiin ja ajateltiin että ostetaan normi leveä sänky meidän sängyn viereen. mutta todennäköisesti tehdään niin että kun kuopus nukkuu yöt läpi niin yritetään omaan huoneeseen molempia . jos ei onnistu niin sitten se sänky.
olemme molemmat sitä mieltä etteivät ole kuin hetken pieni niin saavat kyllä nukkua vieressä jos haluavat mitenkähän kolmen kanssa mahtuisi??? toivottavasti sen saan vielä nähdä

 

[Lina*]

Samalla tavalla kävi meillä esikoisen kanssa tutin pois jättämisen jälkeen. Siihen saumaan sitten vielä syntyivät kaksoset ja iltahärdelli oli valmis.

Hieman alle kolmevuotiaana aloimme lahjoa tarroilla esikoista. Eli aina kun hän jäi nätisti sänkyyn nukkumaan iltasadun jälkeen, sai hän aamulla tarran. Kymmenen tarran jälkeen odotti erikoispalkinto eli pieni karkkipussi tms. (kun ei karkkipäivää ollut). Tepsi hyvin, eikä lahjontatarroja tarvittu pitkää aikaa.
Tosin siitä tuli iso harmi sitten, jos poika tuli huoneesta pois illalla omin luvin, eikä sitten saanut aamulla tarraa. Vaan kasvatusta sekin, pettymyksiä on opittava sietämään..

 

[meillä nukutetaan myös]

mä nukutan myös reilun 2-vuotiaani viereen. Se on itsellekin rentoutumishetki, tosin nukahdan usein itsekin

 

[Bubu]

Ihanaa, minä odotan innolla että pääsen lukemaan iltasatuja ja höpöttelemään unijuttuja tyttöni kanssa. On vielä 10 kk huseeraaja joka ei malta satuja kuunnella kun pitää rytyyttää ympäri sänkyä ja roikkua laidoissa kuin pieni apina

 

[meillä kyllä]

kolme vuotiaskin välillä rytyyttää ympäri sänkyä, heittelee unileluja, hoilottaa joululauluja jne mutta kyllä yleensä rauhoittuu jossain vaiheessa satuakin kuuntelemaan.

 

[oioiloi]

Meillä luetaan olohuoneessa tai äidin ja isän sängyllä iltasatu, halitaan ja pusitaan,jutellaan hetki. Sadun jälkeen viedään omaan sänkyyn, siellä sitten lauletaan yhdessä vielä unilaulu, jonka jälkeen poika jää yksin odottamaan unta. Minä kyllä tarvitsen iltahetken myös itselleni.

 

[tuhma äiti]

Ilmeisesti olen (tai ainakin teidän mielestä) nimimerkkini mukainen. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että sadut luetaan muuna aikana kuin nukkumaan mennessä (ja luetaankin paljon). Ennen nukahtamista on iltapala, hampien pesu, yöhalit ja suukot, peittely ja sen jälkeen on show loppu.
En ymmärrä, miksi nukkumaan menosta tehdään tuollainen numero. Ettehän te varmaankaan esim. ennen päivällistä seiso käsillänne, jos lapsenne sitä pyytää. Nukkumaan meno on niin itsestään selvä asia, että siihen on turha mahduttaa ylimääräistä rituaalia.

 

[meillä näin]

lapsemme 2v7kk ja 1v menevät nukkumaan ilman isompia juttuja. Syädöön iltapala,pestään hampaat ja naama jne...(kylpypäivinä kylvetys ennen nukkumaanmenoa). Sitten puetaan yöpuku ja mennään sänkyyn. Sen jälkeen ei enään mitään puheita...1v nukahtaa nätisti pinnikseensä,mutta isompi lapsi on melkein ikänsä vatinut,että joku on sängynvierellä siihen asti,että nukahtaa. Nyt opeteltu nukahtamaan ns.itsekseen.

 

[oioijoi]

En tiedä koskiko edellinen vastaus myös minua, mutta meillä ei ainakaan kyseessä ole mikään show. Ei kai yksi sadun lukeminen show:ta tee? Arkisin, päiväkodin jälkeen syödään ja ulkoillaan, joten väistämättäkin kirjan lukeminen ajoittuu iltaan miksei sitten rauhoituttaisi lukemaan kirjaa ennen unille menoa? Kyllä lapsi varmasti menisi nukkumaan ilman satuakin. Laulammekin ihan vain siksi, kun se on meistä mukavaa.

 

[oioijoi]

edellinen vielä: Niin viesti siis oli tarkoitettu nim.merk."tuhma äiti". (Tiedät varmasti itsekin, että et tällainen ole.)

Muille yleisesti: minä haluan lapseni nukahtavan yksin myös siksi, että hän kokee, että on ihan turvallista nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn ilman että siinä on mitään pelottavaa. Nukkumaanmeno ei ole mitään kamalaa, että äitiä/isää tarvitaan siihen ehdotomasti viereen "mörönpelotiksi".

 

[Zikko]

Minäkin olen tuhma äiti siinä mielessä, että meillä on tiukat rutiini, mutta en jää lasten viereen niin pitkäksi aikaa, että ehtivät nukahtaa. Illalla syödään iltapala, käydään pesulla, vaihdetaan univaatteet, luen iltasadun ja laulan kaksi laulua (yhden kummallekin lapselle) ja sen jälkeen sammutan valot, sanon hyvää yötä ja lähden huoneesta pois.

Tämä siitä syystä, että joka ilta näihin iltarutiineihin menee helposti tunnin verran, kun ottaa iltapalan laittamisen mukaan. Jos iltarutiineihin menisi aikaa enemmän, se kaikki olisi pois minun ja mieheni välisestä ajasta. Meillä lapset on ihan alusta asti opetettu nukahtamaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen ihan itsekseen. En silti koe, että olisin huono äiti, sillä saavathan lapset läheisyyttä päivän lukuhetkistä, imetystilanteessa jne. Poikkeuksena on viikonloppu, jolloin minä tai mieheni mielellään menemme itsekin päiväunille nukkumaan pois univelkoja tai lukemaan lehteä tai kirjaa ja silloin päiväunet nukutaan koko perhe meidän vanhempien sängyssä. Ihan pienenä kumpikin lapsi nukkui vauva-ajan päikkärit vain vaunuissa ulkona, joten tämä sisällä nukkuminen on tullut kuvioihin vasta päiväkodin alettua.

Meillä kirjan lukeminen ja laulaminen kuuluvat muihinkin hetkiin kuin pelkkään unirituaaliin. Esimerkiksi potalla istuessa luetaan kirjaa ja aina kun teen ruokaa, niin laulamme.

Meille vauva-aika on ollut raskasta, kun ei ole noita tukiverkkoja ja lisäksi miehellä on aika pitkä työmatka. Onneksi mies kyllä on paljon ihan oma-aloitteisesti mukana lastenhoidossa. Jotta jaksaisimme ja jotta parisuhde jaksaisi hyvin, niin haluamme pitää kiinni siitä, että joka ilta meillä on kahdenkeskistä aikaa. Mies menee nukkumaan klo 23 aikoihin, joten onneksi normi-iltana jää noin 2 tuntia yhteistä aikaa.

 

[AP vielä]

Tarkoitukseni ei alunperin ollut ollenkaan hehkuttaa että olenpa hyvä äiti kun odotan lapseni nukahtamista. Erilaisia tapoja eri perheissä, meillä toimitaan näin ja se sopii meille-joku toinen tapa sopii muille.

 

[ihmeissään*]

Tätä aihetta sivuten, mikä neuvoksi kolmevuotiaan nukahtamisongelmaan?

Meilläkin on ollut käytössä samat iltarutiinit jo lähes vauvasta saakka eli iltapala, pesut, pisut, iltasatu ja suukot. Sen jälkeen valot pois (yövalo jää päälle) ja hyvän yön toivotukset, lapsi jäi itsekseen nukahtamaan (omaan huoneeseensa).

Tämä toimi opettelun jälkeen loistavasti siihen saakka, kunnes lapsi siirtyi pinnasängystä oikeaan sänkyyn viime syksynä. Hän ei tule sängystä pois, mutta huutaa edelleen hysteerisenä joka ilta pelkäävänsä milloin mitäkin. Aluksi ajattelin, että vaihe kestää aikansa, mutta loppua ei näy viiden kuukauden jälkeenkään. Yhdessä on ennen nukkumaanmenoa "tarkastettu nurkat" ja juteltu asiasta, unileluja ja "unenvartijakin" (eli nalle) löytyy, yövalo on päällä jne.jne. Kurjaa antaa toisen nukahtaa tunnin kestävän hysteerisen huudon jälkeen, joten mikä ihme avuksi? Mielikuvitus tuntuu olevan turhan vilkas..

 

[..,,]

Tätä aihetta sivuten, mikä neuvoksi kolmevuotiaan nukahtamisongelmaan?

Meilläkin on ollut käytössä samat iltarutiinit jo lähes vauvasta saakka eli iltapala, pesut, pisut, iltasatu ja suukot. Sen jälkeen valot pois (yövalo jää päälle) ja hyvän yön toivotukset, lapsi jäi itsekseen nukahtamaan (omaan huoneeseensa).

Tämä toimi opettelun jälkeen loistavasti siihen saakka, kunnes lapsi siirtyi pinnasängystä oikeaan sänkyyn viime syksynä. Hän ei tule sängystä pois, mutta huutaa edelleen hysteerisenä joka ilta pelkäävänsä milloin mitäkin. Aluksi ajattelin, että vaihe kestää aikansa, mutta loppua ei näy viiden kuukauden jälkeenkään. Yhdessä on ennen nukkumaanmenoa "tarkastettu nurkat" ja juteltu asiasta, unileluja ja "unenvartijakin" (eli nalle) löytyy, yövalo on päällä jne.jne. Kurjaa antaa toisen nukahtaa tunnin kestävän hysteerisen huudon jälkeen, joten mikä ihme avuksi? Mielikuvitus tuntuu olevan turhan vilkas..

Muuten en oikein osaa neuvoa, mutta minä itse nukuin pienenä vanhempieni makuuhuoneen viereisessä huoneessa(ovi makkarista oli siihen huoneeseen, ei välissä siis käytävää tms.) Minulla oli erittäin vilkas mielikuvitus ja pelkäsin ihan kaikkea. MInulla oli jopa pakolliset tavat, esim. varpaat piti olla joku yö ihan peiton alla, joku yö annoin luvan itselleni pitää niitä vähän ulkona, ja kaikki tämä, koska pelkäsin jonkun tulevan kimppuuni. Minut oli sitten lopulta omasta yläkerran huoneestani siirrettävä juuri tuohon vanhempien viereiseen huoneeseen. Siinä nukuin hyvin. vähän vanhempana pehmot auttoivat vieressä ja ovi raollaan, josta sitten tulee valoa huoneeseen.. Kuitenkin meni monta vuotta ennen, kun pystyin nukkumaan ihan yksin.

 

[meilläkin yhdessä]

Menen aina nukkumaan lapsen (2v) kanssa samaan aikaan, luetaan ja lauletaan ja puhellaan päivän tapahtumista ja huomisesta. Joskus taidan nukahtaa ennen kuin lapsi, yleensä kyllä myöhemmin. Lapsi nukahtaa viereen tai joskus harvoin oman sänkynsä puolelle (kiinni meidän sängyssä). Kaikinpuolin mukavaa. Nousenkin vasta samaan aikaan, joten saan paljon lepoa (9-10,5h)! Ihanaa. Puolituntia siinä iltasella menee, se on mukavaa aikaa, nauttikaa

 

[Eipä ole yhtä oikeaa tapaa.]

Mielestäni äiti, joka saa lapset nukkumaan itsekseen, ei ole tuhma. Sehän on mainiota, jos on niin kiltit naperot, että itsekseen nukahtavat. Oma lapseni on ollut aina hirmu yliherkkä ja pelokas, joten mieluummin lueskelen satuja kuin annan lapsen huutaa perään monta tuntia.

Ei näihin yhtä oikeata tapaa ole. Hieno homma, jos niin ihmeellisen rauhaisat lapset, että itsekseen nukahtavat!

 

[nuijanukutus]

Meillä alle 2v lapsi ja aina nukutetaan, niin päikkäreille kuin yöunillekin. Yksinkertaisesti on ihan pikkiriikkisestä vauvasta asti ollut sellainen, ettei nukahda ilman nukutussessiota. Koskaan ei ole niin väsynyt, että alkaisi esim. kesken leikin, syömisen, satujen lukemisen... torkahtelemaan tai nukahtaisi, ei lähellekään. Väsyneenä alkaa käymään ihan mahdottomilla kierroksilla, kränkkää, itkee, karjuu, kiukkuaa...mutta ei ikimaailmassa nukahtaisi jos veisin omaan sänkyyn ja jättäisin sinne. Jaksaa väsyneenäkin huutaa vaikka kuinka kauan.
Nukutamme miehen kanssa vuoroilloin ja siihen yleensä menee puolisen tuntia. Ihan kiva siinä vieressä on pötkötellä ja itsekin rauhoittua päivän touhuista. Olen valmis nukuttamaan lapseni niin kauan kunnes joskus oppii itsekseen nukahtmaan. Kaipa tuo joskus sen oppii...

 

[Ei se nukuttaminen kuulkaas lopu välttämättä laste]

Ihan kiva siinä vieressä on pötkötellä ja itsekin rauhoittua päivän touhuista.

Meillä äiti tulee vieläkin kotona käydessämme illalla "nukuttamaan", vaikka ollaan ihan aikuisia akkoja jo molemmat lapset. On kyllä murrosikään tulon jälkeen tainnut palvella enemmänkin äidin kuin meidän nukahtamista tämä iltarutiini.

 

[2-vuotiaan äiti]

Meillä on äskettäin 2-vuotta täyttänyt taapero ja nukutan ihan samoin kuin sinäkin. Sekä päikkäreille että yöunille. Sillä erotuksella että itsekin otan yleensä siinä nukuttaessa päikkärit. Meillä heräillään öisin vielä 1-2 krt. Lapsi on vielä pinnasängyssä, aivan oman sänkyni vieressä. Jos vaan hän on väsynyt, nukahtaa yleensä leppoisasti nalle kainalossaan. Tuttia ei enää käytetä, kun se jäi pois kuin itsestään nuhan aikana.

 

[meilläkin yhdessä]

Meillä äiti tulee vieläkin kotona käydessämme illalla "nukuttamaan", vaikka ollaan ihan aikuisia akkoja jo molemmat lapset. On kyllä murrosikään tulon jälkeen tainnut palvella enemmänkin äidin kuin meidän nukahtamista tämä iltarutiini.

Hauskaa
Niin ja äitinne varmaan samalla surkuttelee kun olette jo isoja ettekä enää tuhise kainalossa... Minulle käy varmaan joskus samoin

Nauttikaa siis pienistänne, kaikki oppivat kyllä joskus nukahtamaan ja nukkumaan itsekseen! Lapsi on pieni vain hetken.

 

[Milla Maqia]

Tätä aihetta sivuten, mikä neuvoksi kolmevuotiaan nukahtamisongelmaan?

Meilläkin on ollut käytössä samat iltarutiinit jo lähes vauvasta saakka eli iltapala, pesut, pisut, iltasatu ja suukot. Sen jälkeen valot pois (yövalo jää päälle) ja hyvän yön toivotukset, lapsi jäi itsekseen nukahtamaan (omaan huoneeseensa).

Tämä toimi opettelun jälkeen loistavasti siihen saakka, kunnes lapsi siirtyi pinnasängystä oikeaan sänkyyn viime syksynä. Hän ei tule sängystä pois, mutta huutaa edelleen hysteerisenä joka ilta pelkäävänsä milloin mitäkin. Aluksi ajattelin, että vaihe kestää aikansa, mutta loppua ei näy viiden kuukauden jälkeenkään. Yhdessä on ennen nukkumaanmenoa "tarkastettu nurkat" ja juteltu asiasta, unileluja ja "unenvartijakin" (eli nalle) löytyy, yövalo on päällä jne.jne. Kurjaa antaa toisen nukahtaa tunnin kestävän hysteerisen huudon jälkeen, joten mikä ihme avuksi? Mielikuvitus tuntuu olevan turhan vilkas..

Jos et koe lapsen nukuttamista vaikeana ja raskaana niin mikset istuisi lapsen huoneessa kunnes nukahtaa? Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää. Jossain vaiheessa tuokin aika menee ohi ja lapset haluavat olla omassa sängyssään itsekseen ilman vanhemman valvovaa silmää...
Meillä oli myös tuollainen vaihe, että esikko ei halunnut olla yksin omassa huoneessaan nukkumaan mentäessä. Minä tein niin, että istuin ensin sängyn vieressä ja lauleskelin, sitten myöhemmin istuin oven suussa ja luin kirjaa itsekseni. Myöhemmin siirryin tekemään kotitöitä niin, että välillä kävin huoneessa, esim tuomassa pyykkiä kaappeihin tai vain vilkaisemaan että "kaikki on hyvin". Nykyään tämä meidän esikko on jo 10 vuotias nuori neiti ja haluaa mennä nukkumaan yksikseen ja vieläpä niin, että ovi laitetaan kiinni. Joten aika aikaansa kutakin. ;D Lapset ovat niin pienen hetken pieniä.

 

[yksiplus kaksi]

Mä olen sitten sen verran laiska äiti, että meillä on perhepeti ja siinä nukkuu kaikki kolme tenavaa ja me... Ei ole vaivalloista ja kuulee jos joku lähtee vaeltelemaan. Esikoinen on kolmevuotias ja sitten vuoden vanhat kaksoset. Kaikki mennään yhtä aikaa nukkumaan ja siitä sitten jatketaan unille jos sille tuntuu tai sitten miehen kanssa tehdään omia juttuja jos niin tuntuu lasten nukahtamisen jälkeen.Siinä ei tarvita satuja ku jutellaan ja nukahtaminen tapahtuu itsestään. kaksoset heräilee vielä yöllä ja siten ei tartte niitäkään etsiä viereen kauempaa, ottaa vaan kainaloon niin jo nukahtaa uudelleen.

Sitä paitsi ei ne enää kymmenen -viidentoista vuoden päästä samassa sängyssä nuku