P
pumpsi78.
Vieras
En nyt oikein tiedä, miksi tänne edes kirjoitan, ehkä näin saan ajatukseni selkeäksi.
Olen olen tavannut söpön, komean miehen, mutta hän on minua 6 vuotta nuorempi! Hän on muutenkin ei niin minun miesmakuuni, hoikka, pitkä kylläkin ja hyvän näköinen, mutta olen pitänyt enemmän isommista ja jörriköistä.
Hän on kohtelias, ajattelevainen, pystymme puhumaan ihan mistä vain, hän kuuntelee, antaa neuvoja, kertoo omista kokemuksistaan ja on kärsivällinen kanssani. En ole uskatanut ottaa askelta eteenpäin, sillä olen kokenut aikas kauhean eron vähän aika sitten ja olen nyt pelokas kuin pupu, hän on sanonut, että antaa minulle aikaa ja on kärsivällinen, ei vongu seksiä, vaan pitää minua hyvänään. Minulla on hyvä olla hänen kanssaan, silti pelkään. Ajatelkaa, miten pinnallisia ajatuksia minun päässäni pyörii!
MItä muut ajattelevat, kun saavat tietää, että hän on niin nuori? Kun hän on niin hoikka, että olemme melkeimpä samankokoisia, jos hän ei olisi niin pitkä? Olenko ihan tyhmä, kun lähdin tälläiseen? Myös se, ettei hänellä ole kuin muutama hyvä ystävä, ajatuttaa minua, eihän hän vaan takerru minuun? Vaikkakin niitä merkkejä ei ole tullut näinä muutamina viikkoina, näemme harvoin, sillä asumme eri paikkakunnalla ja hänellä on lapsi, jota näkee toisinaan.
Hän on fiksu.. miksi sitten pelkään ja yritän etsimällä etsiä vikoja hänestä?
Olenkohan minä se lapsellinen osapuoli tässä suhteessa sittenkin.. hmm..
Olen olen tavannut söpön, komean miehen, mutta hän on minua 6 vuotta nuorempi! Hän on muutenkin ei niin minun miesmakuuni, hoikka, pitkä kylläkin ja hyvän näköinen, mutta olen pitänyt enemmän isommista ja jörriköistä.
Hän on kohtelias, ajattelevainen, pystymme puhumaan ihan mistä vain, hän kuuntelee, antaa neuvoja, kertoo omista kokemuksistaan ja on kärsivällinen kanssani. En ole uskatanut ottaa askelta eteenpäin, sillä olen kokenut aikas kauhean eron vähän aika sitten ja olen nyt pelokas kuin pupu, hän on sanonut, että antaa minulle aikaa ja on kärsivällinen, ei vongu seksiä, vaan pitää minua hyvänään. Minulla on hyvä olla hänen kanssaan, silti pelkään. Ajatelkaa, miten pinnallisia ajatuksia minun päässäni pyörii!
MItä muut ajattelevat, kun saavat tietää, että hän on niin nuori? Kun hän on niin hoikka, että olemme melkeimpä samankokoisia, jos hän ei olisi niin pitkä? Olenko ihan tyhmä, kun lähdin tälläiseen? Myös se, ettei hänellä ole kuin muutama hyvä ystävä, ajatuttaa minua, eihän hän vaan takerru minuun? Vaikkakin niitä merkkejä ei ole tullut näinä muutamina viikkoina, näemme harvoin, sillä asumme eri paikkakunnalla ja hänellä on lapsi, jota näkee toisinaan.
Hän on fiksu.. miksi sitten pelkään ja yritän etsimällä etsiä vikoja hänestä?
Olenkohan minä se lapsellinen osapuoli tässä suhteessa sittenkin.. hmm..