J
janna_
Vieras
Olen kakskymppinen naisenalku ja minua vaivaa, kun mietin jo tässä iässä isoja kysymyksiä. Varsinkin parisuhteita.
Seurustelen tällä hetkellä ihanan ja huomaavaisen minua pari vuotta vanhemman miehen kanssa. Suhteessa ei ole mitään vikaa, eikä poikaystävässäkään. Paitsi että mietin koko ajan, onko hän sittenkään se juuri oikea minulle. Olen aika räväkkä ja menevä tyyppi toisin kuin mieheni. Hän on hyvin rauhallinen ja tykkää koti-illoista. Lisäksi hän on vähän ujo, eikä todellakaan mikään suupaltti. Tunnen, että kaikki meidän ihanat hetket ovat vähän sellaisia lässynlää-hetkiä ja puhumme todella paljon suhteestamme ja tulevaisuudesta. Hän on valmis sitoutumaan minuun loppuelämäksi, mutta minä en ole niin varma. Vertaan häntä edelliseen poikaystävääni, joka sai minut koko ajan nauramaan ja oli muutenki menevämpää sorttia.
Kuitenkaan en halua erota poikaystävästäni, hän on muuten niin täydellinen. Lisäksi panikoin hetkeä, että olisin yhtäkkiä sinkku, entä jos en löydä ikinä ketään, onko edes olemassa parempaa poikaystävää kuin mieheni, mistä tietää että joku on se oikea? Nuo kysymykset pyörii mielessäni jatkuvasti.
Täällä kulkee varmasti vanhempaa ja kokeneempaa porukkaa, joten haluaisinki kuulla mielipiteitänne, onko teillä tullut samanlaisia tilanteita vastaan?
Seurustelen tällä hetkellä ihanan ja huomaavaisen minua pari vuotta vanhemman miehen kanssa. Suhteessa ei ole mitään vikaa, eikä poikaystävässäkään. Paitsi että mietin koko ajan, onko hän sittenkään se juuri oikea minulle. Olen aika räväkkä ja menevä tyyppi toisin kuin mieheni. Hän on hyvin rauhallinen ja tykkää koti-illoista. Lisäksi hän on vähän ujo, eikä todellakaan mikään suupaltti. Tunnen, että kaikki meidän ihanat hetket ovat vähän sellaisia lässynlää-hetkiä ja puhumme todella paljon suhteestamme ja tulevaisuudesta. Hän on valmis sitoutumaan minuun loppuelämäksi, mutta minä en ole niin varma. Vertaan häntä edelliseen poikaystävääni, joka sai minut koko ajan nauramaan ja oli muutenki menevämpää sorttia.
Kuitenkaan en halua erota poikaystävästäni, hän on muuten niin täydellinen. Lisäksi panikoin hetkeä, että olisin yhtäkkiä sinkku, entä jos en löydä ikinä ketään, onko edes olemassa parempaa poikaystävää kuin mieheni, mistä tietää että joku on se oikea? Nuo kysymykset pyörii mielessäni jatkuvasti.
Täällä kulkee varmasti vanhempaa ja kokeneempaa porukkaa, joten haluaisinki kuulla mielipiteitänne, onko teillä tullut samanlaisia tilanteita vastaan?