M
Ms Lucy
Vieras
Hei, kaipailisin kokemuksia muilta samanlaisessa tilanteessa olevilta/olleilta. Eli, vajaa vuosi sitten tapasin ihanan miehen, joka tosin on minua reippaasti vanhempi: itse olen 35 ja mies 62. Meillä on ihanaa yhdessä, rakastan häntä ja hän minua. Seksi on mahtavaa ja meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia. Iso ikäero ei ole koskaan ollut suhteessamme mikään kysymys, on kuin sitä ei olisikaan, olemme niin samalla aaltopituudella että se asia on täysin mitätön seikka, ainakin tähän asti. Miehen aikuiset lapset, jotka ovat siis suunnilleen samanikäisiä kuin minä, suhtautuvat minuun hyvin ja muutenkin suhteemme tulevaisuus näyttää hyvältä.
Nyt mies on alkanut puhua yhdessä asumisesta ja suhteemme virallistamisesta, jopa avioliitosta. Itse olen tähän asti ollut tyytyväinen tilanteeseen, jossa molemmilla on oma asunto ja tavallaan vain deittailemme, tosin tapaamme useamman kerran viikossa. Miehen nyt ehdottaessa siirtymistä vakavampaan suhteeseen, olen löytänyt kuitenkin itseni miettimästä tätä ikäasiaa. Kuinka monta yhteistä vuotta meillä vielä olisi, tuleeko minusta lopulta mieheni hoitaja ja kestänkö sen, koska seksi loppuu, riittääkö rakkaus vanhenevan miehen hoitamiseen jne. Totuushan on se, että todennäköisesti miehellä on vähemmän vuosia jäljellä kuin minulla ja mikäli naimisiin menisimme, on mahdollista, että jään leskeksi jopa alle 50-vuotiaana. Yleensähän kuolema ja ero eivät ole ensimmäisiä asioita joita tulee mietittyä kun suunnittelee yhteen muuttamista!
Miten teillä muilla ikäeroltaan suurilla pareilla menee? Riittääkö rakkaus ja huolettaako tulevaisuus? Mitä sitten jos kumppani sairastuu? Kuinka kauan miehet ovat seksuaalisesti vireitä? Vai kannattaako unohtaa tulevaisuuden suunnittelu ja rakentaminen jo eläkeiässä olevan miehen kanssa ja etsiä oman ikäinen kumppani? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Kertokaa oma mielipiteenne/kokemuksenne!
Nyt mies on alkanut puhua yhdessä asumisesta ja suhteemme virallistamisesta, jopa avioliitosta. Itse olen tähän asti ollut tyytyväinen tilanteeseen, jossa molemmilla on oma asunto ja tavallaan vain deittailemme, tosin tapaamme useamman kerran viikossa. Miehen nyt ehdottaessa siirtymistä vakavampaan suhteeseen, olen löytänyt kuitenkin itseni miettimästä tätä ikäasiaa. Kuinka monta yhteistä vuotta meillä vielä olisi, tuleeko minusta lopulta mieheni hoitaja ja kestänkö sen, koska seksi loppuu, riittääkö rakkaus vanhenevan miehen hoitamiseen jne. Totuushan on se, että todennäköisesti miehellä on vähemmän vuosia jäljellä kuin minulla ja mikäli naimisiin menisimme, on mahdollista, että jään leskeksi jopa alle 50-vuotiaana. Yleensähän kuolema ja ero eivät ole ensimmäisiä asioita joita tulee mietittyä kun suunnittelee yhteen muuttamista!
Miten teillä muilla ikäeroltaan suurilla pareilla menee? Riittääkö rakkaus ja huolettaako tulevaisuus? Mitä sitten jos kumppani sairastuu? Kuinka kauan miehet ovat seksuaalisesti vireitä? Vai kannattaako unohtaa tulevaisuuden suunnittelu ja rakentaminen jo eläkeiässä olevan miehen kanssa ja etsiä oman ikäinen kumppani? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia. Kertokaa oma mielipiteenne/kokemuksenne!