Nykyään erotaan liian helposti!! Vai erotaanko...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Jos olisit avioliitossa, joka on "ok", niin mitä tekisit? Seksi on hyvää, arvomaailma on yhteinen, teillä on pari pientä lasta. Mutta jokin on vinossa, hyviä keskusteluja ei synny, olette väsyneitä arkeen ja ehkä toisiinnekin. Kipinä on hiukan kateissa. Elämäsi maistuu puulta. Et ole onnellinen.

Mitä tekisit? Miten parantaisit/yrittäisit parantaa tilannetta? Vai ajattelisitko - kuten minä olen viime aikoina ajatellut - että sinulle on "se oikea" jossakin muualla? Tai että olisit jopa yksin onnellisempi?
 
Jos kipinä olisi kateissa niin etsisin sen kipinän, en haikailisi mistään toisesta miehestä... aivan taatusti jokaiseen pitkään liittoon mahtuu näitä suvaintovaiheita, jotka laittaa toiset sitten eroamaan ja toiset taas ajattelee, että ne kuuluu asiaan ja niille voi tehdä jotain itsekin. Parisuhdetta tulee todellakin hoitaa, varata kahdenkeskistä aikaa ja vaalia sitä yhteistä rakkautta eikä kuvitella että suhde pysyy hyvänä itsestään tai sitten kuivuu kasaan.
 
Erotaan ja ei erota. Noita ap:n kaltaisia eroja on aika paljon ja musta, jos nuo ovat syyt, erotaan liian helposti. Ei se yhteiselo ole aina niin auvoista ja ruusuilla tanssimista, arki tulee vastaan jossain vaiheessa. Sitten on taas pariskuntia, missä esim. mäiskitään toista turpaan minkä ehditään eikä tajuta erota.
 
Varmaan hakeutuisin pariterapiaan, ottaisin omaa aikaa ja samoin tekisi toinen osapuoli myös toivottavasti, yhteistä aikaa enemmän ja rakentavia keskusteluja.
Pyrkisin myös siihen että opeteltaisiin uudelleen ns. tuntemaan toisemme.
Jos mikään ei auttaisi niin sitten eroaisin mutta en ensimmäisenä, jostain syystä olen nykyiseni kanssa yhteen päätynyt ja uskon että vaikka se kipinä ja tunne joskus katoaisi se voi löytyä vielä jos niin haluaa.
 
Yrittäisin viettää enemmän kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Vois tehdä jotain esim. mitä yhdessä teki seurusteluaikana. Pikkumatkankin vois tehdä, pelata jotain hauskoja pelejä kahdestaan kun lapset nukkuu, päivisin vois lähetellä jotain tuhmia tekstiviestejä toiselle jne jne...
 
Perhenla on kans ihan kiva paikka.
Jos on varaa, ni joku matkustelu tekis varmasti hyvää.. tai sitten ihan vaan koti-ilta kaksin ja muksut hoitoon (tai jos on tosi pieniä ni muksuille tuttu hoitaja kotiin ja ite johonkin iltaa viettämään).
Sellanen yhteisten asioiden uudelleen löytäminen... keskustelu siitä mitä toinen haluaisi.

Kipinä voi olla hukassa, sen kyllä löytää, kunhan rakkautta ja tahtoa löytyy. Jos miehestäsi on tullut sulle "ihan sama" taikka "riippakivi" niin sitten syy on jossain muussa kuin kipinän puutteessa...
 
Erotaan liian helposti. Etsitään suhdetta jossa olisi vallan alkurakastumisen huumaa hautaan saakka, mutta sehän ei ole todellisuutta vaan median luoma väärä kuva.
 
En tiedä. Haetaanko nykyään sitä ihastumisen tunnetta ja sitä huumaa, mikä parisuhteen alussa on.
Tai sitten ihmisen moraali vaan on jotenkin löyhä.
Onhan ennenkin ollut pettämistä, mutta silloin oli jotenkin nolompaa erota, tai ei saanut erota ollenkaan. Silloin piti vaan kestää. Tai mistä minä tiedän, kun en ole ollut silloin vielä olemassa...
Kyllähän erotilastot aika karuja on. Myöskin tuntuu, että ympärilläni olevat ihmiset eroilevat poikkeuksellisen paljon.
 
Jos tuollaisen takia eroaa, niin se tosiaankin on liian heppoisin perustein eroamista. Liitoissa on parempia ja huonompia aikoja... Jos alkaa tuntua oikein huonolta, pitää asialle tehdä jotain ennenkuin se menee katastrofiksi. Pitää miettiä, missä se vika on ja pyrkiä korjaamaan asia. Ja lisäksi lasten takia kannattaa sietää hieman vaikeampiakin aikoja.
Ruoho EI ole vihreämpää aidan toisella puolella ja mieskään ei vaihtamalla parane. Koita hyväksyä ne asiat ja lannoittaa ja hoitaa sitä yhteistä nurmikkoanne siellä aidan sisäpuolella.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Teiniäiti:
oon sitä mieltä että jos ei oo enää onnellinen niin ei kannata jatkaa. elämä on liian lyhyt tuhlattavaks

kannattaisi ensin selvittää itselleen, että mistä se oman onnellisuuden puuttuminen voisi johtua. se ei välttämättä liitykän puolisoon ja parisuhteeseen alun perin, vaan johtuukin ihan omasta itsestä.
 
en ajttelisi olen oikeani löytänyt... keskustella tuntemuksista toki pitää ei sinun päähäsi kukaan näe...ja mistä ihmeestä tulee se odotus että elämän pitääkään olla yhtä auvoa ja onnea ??
välillä on pitkiä arkisia taipaleita ja ollan väsyneitä ja ei niin jakseta toisaan huomioida mutta sen jälkeen ne hyvät hetket sitten tallentuvatkin muistojen helmiksi jotka kantavt tulevaan
Lue se Mikko Mallikas lastenkirja missä Mikko kysyy "miksei aina voi olla joulu? oikein ajatuksella ;) Se onkin sitten se suuri kysymys, onko elämän tarkoitus -etsiä itselle "onnea" vai tuottaa sitä muille :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Teiniäiti:
oon sitä mieltä että jos ei oo enää onnellinen niin ei kannata jatkaa. elämä on liian lyhyt tuhlattavaks

Kannattaa miettiä, mistä se onnellisuus syntyy ja koostuu. on turha hajoittaa perhettä ja erota miehestä, jos se onnellisuuden puute johtuu oman pääkopan sisuksesta ja perustuu harhakuvitelmiin ja pilvilinnoihin. Omasta itsestään kun ei pääse avioerossa eroon...
 
mutta yleisesti voisi varmaan sanoa, että erotaan liian kevein perustein. arki tulee joka suhteessa vastaan aina. se pitää vaan hyväksyä. jos kuitenkin perusasiat esim. keskustelu ja seksi sujuvat ja yhteisiä mielenkiinnon kohteitakin löytyy, niin ei pitäisi olla mitään syytä ottaa eroa. pelkästä vaihtelunhalusta tai tylsistymisestä ei eroa kannata ottaa.
 
Kyllä musta erotaan liian helposti. Jos syyt on edellä mainitun kaltaiset, niin matka itseen voi auttaa. Onko odotukset jotenkin epärealistiset, koska näillä asioilla on taipumus siirtyä seuraavaan suhteeseen. Myös lapsuuskodin merkitystä kannattaa miettiä. Sieltä siirtyy usein toimintamalleja, jotka vaikuttaa itseen ja siihen parisuhteeseen. Suhteen eteen kannattaa oikeesti tehdä töitä sekä lasten, että ihan oman itsenkin takia. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja tapauskohtaista:
mutta yleisesti voisi varmaan sanoa, että erotaan liian kevein perustein. arki tulee joka suhteessa vastaan aina. se pitää vaan hyväksyä. jos kuitenkin perusasiat esim. keskustelu ja seksi sujuvat ja yhteisiä mielenkiinnon kohteitakin löytyy, niin ei pitäisi olla mitään syytä ottaa eroa. pelkästä vaihtelunhalusta tai tylsistymisestä ei eroa kannata ottaa.

Mutta minä en ole onnellinen. En taida rakastaa miestäni. Kaikki nuo sinun listaamasi asiat kyllä täyttyvät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tapauskohtaista:
mutta yleisesti voisi varmaan sanoa, että erotaan liian kevein perustein. arki tulee joka suhteessa vastaan aina. se pitää vaan hyväksyä. jos kuitenkin perusasiat esim. keskustelu ja seksi sujuvat ja yhteisiä mielenkiinnon kohteitakin löytyy, niin ei pitäisi olla mitään syytä ottaa eroa. pelkästä vaihtelunhalusta tai tylsistymisestä ei eroa kannata ottaa.

Mutta minä en ole onnellinen. En taida rakastaa miestäni. Kaikki nuo sinun listaamasi asiat kyllä täyttyvät.

Oletko ollut onnellinen? Milloin ja miksi? Onko lastesi onnellisuus sinulle tärkeää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja juuh:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mutta minä en ole onnellinen. En taida rakastaa miestäni. Kaikki nuo sinun listaamasi asiat kyllä täyttyvät.
Oletko ollut onnellinen? Milloin ja miksi? Onko lastesi onnellisuus sinulle tärkeää?
Olen ollut, mutta tiedän, että en koskaan rakastanut miestäni totaalisesti, vaan otin hänet, kun en osannut olla ottamattakaan. :( Olin silti onnellinen hänen kanssaan, hänen turvassaan. Silloin kun keskityimme elämässä toisiimme.

Lasten onnellisuus on minulle tärkeää. Lasten onnellisuus ei ole kiinni siitä, ovatko vanhemmat naimisissa vai erossa, jos vanhemmat ovat onnellisia ja heidän välinsä toimivat. Nyt heillä on surumielinen äiti. :(

Voi kun nytkin alkoi ihan itkettää.
 
Erot siitä syystä että "ei huvita enää kovasti" on aika hepposia. Muutoin erotaan liian vähän. Monilla tutuilla on ihan kammottavia tilanteita ja vaan roikutaan ja roikutaan. Ei uskalleta erota vaikka taustalla on väkivaltaa ja sen uhkaa. Raskasta henkistä alistusta ja muuta pahaa, silti mietitään vaan miten rankkaa on rahallisesti ja arhen pyörittäminen hankalaa jos toista ei ole. Sitten otetaan lättyyn henkisesti ja fyysisesti ja taas jaksaa,,,
 
Kipinän kun löytää itsestään, löytää sen kadonneen kipinän kumppanikin ja päinvastoin.
Ennemminkin olen sitä mieltä, että parisuhde ja perhe saatetaan perustaa tuntematta toista kunnolla ja TÄSTÄ syystä syntyy ongelmia.

Jos suhteessa on väkivaltaa, alkoholismia, toistuvia pahoja pettymyksiä toisen moraalittomuuteen jne., silloin eron syyt eivät yleensä ole heppoisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
Ennemminkin olen sitä mieltä, että parisuhde ja perhe saatetaan perustaa tuntematta toista kunnolla ja TÄSTÄ syystä syntyy ongelmia.

Ja kysynkin, onkohan tähän mitään muuta keinoa kuin ero? 10v on nyt talsittu ihan ok täasä suhteessa, kaksi lastakin saatu. Nyt alan jotenkin heräämään... Mutta tämäkin on ok.
 

Similar threads

S
Viestiä
15
Luettu
995
S

Yhteistyössä