M
"miuku"
Vieras
Tuntuuko kenestäkään muusta, ettei nykyaikana lapsia kasvateta enää ollenkaan? Esim. käytöstavat tuntuu olevan ihan hukassa, sellaiset omasta mielestäni ihan perusasiat kuten kiitos, anteeksi ja miten käyttäydytään kylässä.
Meidän 6v. lapsen kaverit ravaa kylässä ja hakemassa lasta ulos alvariinsa. Tulevat ovesta sisään kuin kotiinsa, kengät jalassa hyppii sisällä, ei mitään kunnioitusta aikuisia kohtaan. Kerjäävät milloin mehua, milloin herkkua, milloin joku menee suoraan jääkaapillekin kurkkaamaan mitä sieltä löytyy. Heille ei riitä pelkkä "ei" vaan perään tulee liuta "miksei" "pliiiiiiis" "oo kiltti" ym. vinkumisia. Oma lapsi häkeltyy kaveriensa käytöksestä välillä ja yrittää sekin niitä "komentaa", mutta ei auta. Yksi lapsi kerjää aikuisen huomiota niin paljon, on että roikkunut lähes kokoajan minun kintuissani, kun on lapseni kanssa ollut meillä leikkimässä.
Nykyään olen tehnyt niin, että meille ei tarvitse tulla leikkimään ollenkaan. En jaksa kasvattaa vieraitakin lapsia ja muutenkaan olla heidän tentattavana. Välillä tuntuu inhottavalta tehdä niin, mutta minkäs teet. Pihalla saa leikkiä kavereidensa kanssa ihan vapaasti, tosin tuo kaikki käytös tuntuu tarttuvan kuin tauti ja huomaan lapsen kohta yrittävän olla ihan samanlainen.
Lapsen eskariryhmästä en viitsi edes sanoa mitään.
En vihaa lapsia, mutta olen kummastellut mitä nämä pikkutyypit oikein on. Jos oma lapsi tuntuu tällaiselta, niin voitteko tehdä palveluksen ja yrittää vähän kasvatella niitä lapsia niin, ettei niistä ole vaivaa kaikille muille. Ei ole omakaan täydellinen todellakaan, mutta miten voi perusasiat olla lapsilta noin hukassa ettei ymmärretä toisten ihmisten kanssa toimimisesta oikeasti yhtään mitään vielä kouluikäisenäkään? Lasten kuuluu saada olla lapsia, mutta missä vaiheessa niitä käytöstapoja sitten pitäisi voida odottaa jos niitä ei kukaan opeta ajoissa?
Kaikella ystävyydellä, miuku.
Meidän 6v. lapsen kaverit ravaa kylässä ja hakemassa lasta ulos alvariinsa. Tulevat ovesta sisään kuin kotiinsa, kengät jalassa hyppii sisällä, ei mitään kunnioitusta aikuisia kohtaan. Kerjäävät milloin mehua, milloin herkkua, milloin joku menee suoraan jääkaapillekin kurkkaamaan mitä sieltä löytyy. Heille ei riitä pelkkä "ei" vaan perään tulee liuta "miksei" "pliiiiiiis" "oo kiltti" ym. vinkumisia. Oma lapsi häkeltyy kaveriensa käytöksestä välillä ja yrittää sekin niitä "komentaa", mutta ei auta. Yksi lapsi kerjää aikuisen huomiota niin paljon, on että roikkunut lähes kokoajan minun kintuissani, kun on lapseni kanssa ollut meillä leikkimässä.
Nykyään olen tehnyt niin, että meille ei tarvitse tulla leikkimään ollenkaan. En jaksa kasvattaa vieraitakin lapsia ja muutenkaan olla heidän tentattavana. Välillä tuntuu inhottavalta tehdä niin, mutta minkäs teet. Pihalla saa leikkiä kavereidensa kanssa ihan vapaasti, tosin tuo kaikki käytös tuntuu tarttuvan kuin tauti ja huomaan lapsen kohta yrittävän olla ihan samanlainen.
Lapsen eskariryhmästä en viitsi edes sanoa mitään.
En vihaa lapsia, mutta olen kummastellut mitä nämä pikkutyypit oikein on. Jos oma lapsi tuntuu tällaiselta, niin voitteko tehdä palveluksen ja yrittää vähän kasvatella niitä lapsia niin, ettei niistä ole vaivaa kaikille muille. Ei ole omakaan täydellinen todellakaan, mutta miten voi perusasiat olla lapsilta noin hukassa ettei ymmärretä toisten ihmisten kanssa toimimisesta oikeasti yhtään mitään vielä kouluikäisenäkään? Lasten kuuluu saada olla lapsia, mutta missä vaiheessa niitä käytöstapoja sitten pitäisi voida odottaa jos niitä ei kukaan opeta ajoissa?
Kaikella ystävyydellä, miuku.