Ä
"Äiti"
Vieras
Meillä on kolme lasta (1-4-vuotiaita) ja ovat olleet aika kovia sairastelemaan. Itselläni on allergioita ja joudun sen takia käymään säännöllisesti lääkärissä. Husin sairaanhoitoalueella asutaan, lähin sairaala on muutaman kilometrin päässä. Terveyskeskus on vielä lähempänä, alle puoli kilsaa on sinne. Siltikin tuntuu, että on todella vaikeaa saada lääkäriaikaa/ hoitoa sairauksiin.
Viimeisen viiden vuoden aikana ainoat positiiviset kokemukset julkiselta puolelta on kuopuksen synnytys Jorvissa, jouduttiin sinne, kun muualla ei ollut tilaa. Oli ihan mahtava kätilö ja sain vielä oman huoneenkin, kun en saanut nukuttua muiden metelöidessä ja en ollut nukkunut kunnolla pitkään aikaan. Toinen positiivinen kerta oli esikoisen sairastuttua Lastenklinikalla päivystyksessä, oli tosi ihana lääkäri ja soitteli meille vielä peräänkin, että onko kaikki kunnossa. ( pojan oli todella vaikea niellä ja kurkku oli ihan punainen, mutta mitään bakteeria ei löytynyt näytteistä) Muuten tuntuu, että päivystyksessä saa istua ikuisuuden, vaikka lapsi on kuinka sairas, omalta terveysasemalta ei saa aikaa, ja ajanvaraajatkin usein kysyvät, että onko vakuutusta, jos vastaa, että on, niin kehottavat menemään suosiolla yksityiselle.
Korvasairaalassa odotettiin kerran kolme tuntia vauvan kanssa vastaanotolle pääsyä, ja siellä ei edes pahoiteltu, että oltiin vähän myöhässä. Lääkäri ilmoitti heti, että nyt on kiire, en välitä, vaikka lapsi kirkuu ja en puhu nyt teille mitään, saatte sitten myöhemmin tietää kotiin tulevasta epikriisistä. Jotenkin sitä odotti, kun oli aika varattunakin, että keskusteltaisiin asioista. Tähysti lapsen kurkun ilman puudutusta, koska ei keritty odottelemaan sen vaikuttamista. Vauva huusi ja kirkui koko operaation, nenästä valui verta ja äiti oli saada slaagin. Mutta lääkäri oli puhua pukahtamatta, tuhahti vaan, että olisi paljon helpompaa, jos vauva ei noin huutaisi ja olisi vaikea. Toisen lapsen kanssa juostiin kymmenen kertaa yrittämässä saada rokotetta otettua, eivät uskaltaneet sitä antaa kanamuna-allergiselle lapselle. Mutta eivät voineet antaa lähetettäkään esim. lastenpolille, käskivät aina vaan tulla uudelleen.
Nykyisin meillä käydään ihan suosiolla yksityisellä. Harmittaa vaan, kun olisi noi julkisetkin ihan vieressä, mutta sinne ei pääse ja jos pääsee, niin mitään ei tehdä.
Viimeisen viiden vuoden aikana ainoat positiiviset kokemukset julkiselta puolelta on kuopuksen synnytys Jorvissa, jouduttiin sinne, kun muualla ei ollut tilaa. Oli ihan mahtava kätilö ja sain vielä oman huoneenkin, kun en saanut nukuttua muiden metelöidessä ja en ollut nukkunut kunnolla pitkään aikaan. Toinen positiivinen kerta oli esikoisen sairastuttua Lastenklinikalla päivystyksessä, oli tosi ihana lääkäri ja soitteli meille vielä peräänkin, että onko kaikki kunnossa. ( pojan oli todella vaikea niellä ja kurkku oli ihan punainen, mutta mitään bakteeria ei löytynyt näytteistä) Muuten tuntuu, että päivystyksessä saa istua ikuisuuden, vaikka lapsi on kuinka sairas, omalta terveysasemalta ei saa aikaa, ja ajanvaraajatkin usein kysyvät, että onko vakuutusta, jos vastaa, että on, niin kehottavat menemään suosiolla yksityiselle.
Korvasairaalassa odotettiin kerran kolme tuntia vauvan kanssa vastaanotolle pääsyä, ja siellä ei edes pahoiteltu, että oltiin vähän myöhässä. Lääkäri ilmoitti heti, että nyt on kiire, en välitä, vaikka lapsi kirkuu ja en puhu nyt teille mitään, saatte sitten myöhemmin tietää kotiin tulevasta epikriisistä. Jotenkin sitä odotti, kun oli aika varattunakin, että keskusteltaisiin asioista. Tähysti lapsen kurkun ilman puudutusta, koska ei keritty odottelemaan sen vaikuttamista. Vauva huusi ja kirkui koko operaation, nenästä valui verta ja äiti oli saada slaagin. Mutta lääkäri oli puhua pukahtamatta, tuhahti vaan, että olisi paljon helpompaa, jos vauva ei noin huutaisi ja olisi vaikea. Toisen lapsen kanssa juostiin kymmenen kertaa yrittämässä saada rokotetta otettua, eivät uskaltaneet sitä antaa kanamuna-allergiselle lapselle. Mutta eivät voineet antaa lähetettäkään esim. lastenpolille, käskivät aina vaan tulla uudelleen.
Nykyisin meillä käydään ihan suosiolla yksityisellä. Harmittaa vaan, kun olisi noi julkisetkin ihan vieressä, mutta sinne ei pääse ja jos pääsee, niin mitään ei tehdä.