Nyt alkaa uusi suunta elämälle!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minskii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Minskii

Aktiivinen jäsen
16.08.2008
12 062
2
38
Keskityn nyt enemmän itseeni ja poikaani. Unohdan sen tyhmän miehen joka minua satutti. Ei siitä olisi loppujen lopuksi mitn tullut vaikka yhdessä oltaisiin oltu. Koko eilisen taas sitä olen itkenyt ja nyt riittää jo! Maailma on miehiä täynnä ja kyllä se oikea eteen tupsahtaa kun on sen aika. Olen jo masennuksen partaalla, onneksi sen huomasin ja tajusin niin toivottavasti pystyn sen estämään. Ruokaa en ole jaksanut tehdä, en juuri mitn.. Niin onneton ja säälittävä olen ollut. Nyt loppu!

Tänään laitan opiskelut siihen vaiheeseen että pääsen kunnolla aloittaa. Aamun olen siivonnut ja kohta jatkan, koti kun on siisti ja puhdistettu kaikesta huonosta energiasta niin on sit hyvä olla :).

Huomasin myös että mulla on tunnelukko joka täytyy avata, siihen asiaan liittyviä kokemuksia olisi kiva kuulla. Itseni kuntoon laitan nyt, kaiken paskan joudun käymään tosin läpi mitä sitä on tullut koettua mutta tieto siitä että tulen olemaan se sama Minskii kuin ennenkin niin antaa energiaa :). Enää minua ei pompotella eikä pidetä itsestään selvyytenä!

Tulipa pitkä selostus. Teki hyvää tämäkin kirjoitus tänne kirjoittaa :).
 
Mulla on tunnevamma, ollu aina. En osaa käsitellä tunteita, tunnistaa niitä saati kuvailla. Vaikka olin ollu naimisissakin kaksi kertaa, opin rakkauden merkityksen vasta muutama vuosi sitten. Olen sulkenut sisään kaiken paskan, mitä olen huonoissa parisuhteissa joutunut kestämään. Mutta vähitellen, luotettavan ihmisen avustuksella, olen saanut osan jo ulos ja sitä mukaa olo on keventynyt, masennus helpottanut ja raivokohtaukset lähes kadonneet.

Sä olet valinnut hyvän tien, kivinen se tulee olemaan ja raskas kuljettava. Mutta lopputulos on sitten sen arvoista :)

Miehiä tulee ja menee. Ja se sun toinen puolisko tulee vastaan tasan silloin kun sitä vähiten odotat. Tsemppiä sulle ja muista, turhatkin avautumiset auttaa aina :hug:
 
Kiitos teille! Minäkin olen sulkenut kaiken paskan sisälleni mitä jouduin kokemaan pojan isän kanssa, hän oli narsisteista narsistin. Se oli yhtä helvettiä se aika.. Sen jälkeen en ole ollut sama Minskii, olen yrittänyt kaikkien mieliksi ollut, iso miellyttämisen tarve on ollut ja hieman on edelleen. Minua on alistettu, määräilty ja pompotettu oikein kunnolla. Ennen olin vahva ja nyt olen heikko.

Pelkään jätetyksi tulemista, pelkään ettei minua hyväksytä sellaisena kuin olen. Tosin nyt en tiedä kuka olen ennenkuin saan itseni takaisin. Niin kuin Seanna sanoi että raskas taival tulee olemaan ja sen tiedän. Onneksi on tämä palsta joka minut on pelastanut muutamaan otteeseen, tänne voi onneksi purkaa ja jakaa ajatuksia :).

Tämäkin purkautuminen auttoi :). Sain kerrottua jotakin mitä ei tiedä muut kuin siskoni ja äitini. En paljon kertonut mutta vähän ja se on paljon jo :) Halit teille takaisin! :hug:
 
Mä olin parisuhteen aikana eristettynä jopa omista sukulaisista, joten eron myötä löysin myös ystäviä elämään. Ja niiden ystävien tuki on kyl ollu korvaamatonta.

Kävin myös ihan ammatti-ihmisellä, mutta lähinnä sen takia et mun eks oli käytöksellään ja kohtelullaan aktivoinut mun erään aika vaikean mielenterveyteen liittyvän ongelman ( ei masennus ) ja siihen tuo ammattiapu oli kyl enemmän kuin tarpeen.

Narsistien uhreilla on omat nettisivutkin, google tietää, ja sieltä kun niitä tarinoita lukee niin luulee lukevansa omasta elämästään. Ja se että uskaltaa pitää ne omat mielipiteet ja periaatteet narsistin edessä taipumatta, antaa sellaisen määrän itseluottamusta et huh huh!!

Tsemppiä!! Kyllä se siitä, kohta säkin olet hyvä jätkä :saint:
 
Googletin narsistien uhrit ja löytyi palsta johon sitten uppouduin aikas pitkäksi aikaa. Huomasin jälleen etten todellakaan ole ainoa joka on joutunut narsistin uhriksi :o . Tosissaan tuntui että luin omasta elämästä, tuli parempi olo kun heidän juttujaan luin. Varmasti rekkaan itseni sinne jossain vaiheessa ja kerron oman tarinani. Suuri kiitos sulle Seanna! :hug:

Onneksi mulla on sellainen tilanne ettei tuo exä kuulu elämäämme mitenkään, tosin pojan kannalta kurjaa.. Silti ne ajat vaikuttavat tosi paljon nykyhetkeen.. Kiitos tsempistä :). Mä tuun olemaan tooosi hyvä jätkä :D.

Kuulostaa muuten tutulta tuo eristettynä oleminen, koin samaa ja en saanut edes ystäviä tavata, saati asiakkaille puhua. Heti olin pettämässä yms.. :o . Sulla menee Seanna siis nyt paremmin elämä?
 

Yhteistyössä