Nyt ei jaksa lapsia enää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt harmaa väsynyt äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Oikeassa olet, soitat aamulla sossuun. Tuskin he lapsia sinulta pois ottavat mutta saat hätä-apua, pääset ehkä itse lepäämään johonkin täysihoitoon, lapset saavat väliaikaisen paikan lastenkodista, parin viikon päästä katsot asiaa uusin silmin, eikä mitään päätöksiä tehdä hetkessä, saat toipua vaikka useamman kuukauden rauhassa kotonasi kyllä ne asiantuntijat ymmärtää tilanteesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras :
miksi ihmiset tekee lapsia,kun kumminkin tietää että ne huutaa ja kaikkea muuta. kukin tekee tietysti päätöksensä mut ihmetyttää kyllä tälläinen.

Tätä minäkin ihmettelen. Olisi ap:nkin pitänyt tilanne tietää viimeistään jo kahden lapsen jälkeen. Mitä järkeä niitä lapsia on pykätä yhteiskunnan kasvatettavaksi ja eläteiksi? En ymmärrä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja cothis:
Hankippa apua arkeesi, sä kuulostat masentuneelta itsetuhoisissa toiveissasi.

Ei meitä voi auttaa. Itse käyn töissä ja pienimmät pvkodissa joten apua ei saa. Asutaan isossa kaupungissa joten mahdollista tukiperhettäkin jouduttaisiin odottamaan liian kauan. Tarvittaisiin kotiaskareisiin apua, itse en jaksa enää välittää enkä laittaa ruokaa. Ruokaa toki lapset saavat-valmiita. En käytä lapsia ulkona, en luistelemassa enkä hiihtämässä, ollaan vaan kotona. Kun voimat on lopussa. Odotan iltaa että pääsen nukkumaan

Tottakai voi auttaa, jos hankitaan/saadaan apua ja otetaan se apu vastaan. Kotiin saa apua ja tukiperheen odottaminen ei ole aina kiveen kirjoitettu, on tilanteita joissa tarttee apua nopeammin ja joskus sitä jopa saa nopeammin. Soitat vaikka sossuun, johki kriisipuhelimeen tai ihan mihin vaan ja sanot ettet jaksa enää.. kyllä se siitä jotenkin lähtee purkautumaan, kun vaan saat sen solmujen avaamisen liikkeelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
töissäkin jaksaa käydä?? Ja se että ei jaksa siivota, edes imuroida EI ole masennuksen merkki! Se on laiskuutta..

Kun on pakko hankkia leipä pöytään. Joo laiskuuttahan tämä minulta jo on...

En tarkoittanut ap:tä kun viittasin laiskuuteen.. mut kun on syvästi masentunut eli jo periaatteessa sun kuvailemassa tilanteessa et on valmis lapsistaan luopumaan, niin silloin on jo niin syvällä masennuksessa et töistäkään ei tulisi mitään.. näin se vaan on..
 
Onkos ulla käytössä masennuslääkkeitä? / Koskaan ollut? Nyt olis oikea aika ottaa, niiden avulla piristyt ja jaksat taas elämää. 16 ja 15 vuotiaat on varmasti myös haasteellisia, mutta koita saada heidät osallistuun kodin töihin. Äläkä stressaa siitä että ette luistele, hiihdä tms. isommat hiihtää koulussa, ja pienemmät ehtii hiihtää vaikka ens tai seuraavana talvena. Ne vuodet kyllä kuluu ja lapset kasvaa. Sulla on jo hyvä tilanne, kun ovat päiväkodissa ja koulussa. Jaksamista! Koita nauttia vaikka kevätauringosta. Muuten on olemassa jonkinlaisia kesälomapaikkoja lapsille esim. maatilalle, tänne voisivat päästä kaikki lapset, niin saisit kesälomaa itsekin. Ns. tuettuja lomia tms. Ota selvää mahdollisista tälläisistä jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
töissäkin jaksaa käydä?? Ja se että ei jaksa siivota, edes imuroida EI ole masennuksen merkki! Se on laiskuutta..

Kun on pakko hankkia leipä pöytään. Joo laiskuuttahan tämä minulta jo on...

En tarkoittanut ap:tä kun viittasin laiskuuteen.. mut kun on syvästi masentunut eli jo periaatteessa sun kuvailemassa tilanteessa et on valmis lapsistaan luopumaan, niin silloin on jo niin syvällä masennuksessa et töistäkään ei tulisi mitään.. näin se vaan on..

eipäs oo,mulla todettiin aikoinaan vakava masennus.Tasan yhtenä päivänä jäin sen vuoksi pois töistä. Viimeisillä voimilla sinne vain joka päivä raahauduin vaikka mitään muuta en sitten tehnytkään, istuin kotona ja itkin, kiukuttelin ystäville joita ei sitten kohta enää ollutkaan. mutta töihin oli mentävä, ikänsä ollut "kiltti tyttö" niin eihän sieltä voinut poiskaan jäädä.
 
Kerro oikeasti, mistä päin sinä olet! Meitä on täällä monta, joilla on todellinen halu auttaa. Itsekin aikoinaan masennuksen kanssa kamppailleena ja siihen apua saaneena, haluan auttaa!
 
Joillekin syvästi masentuneille saattaa työ olla ainoa paikka missä saa vähän edes lepoa, unohtaa hetkeksi kotiasiat. Masentuneella ei välttämättä fyysinen kunto ole ollenkaan huono. Töissä on myös tietty tuttu rutiini joka tuo turvallisuuden tuntua.
 
Oikeesti ap, menisit lääkärille ja aloittaisit maselääkityksen. Se auttaa. Itse olen todella lääkevastainen, mutta mulla tuli pakkotilanne kokeilla lääkkeet, ja ne auttaa tuohon. Isot lapset nyt auttamaan sinua!

Ei hitto, sä oot muuten aiemminkin kirjoittanut tästä, etkö ookkin? Ja sun mielestä teinejä ei voinut velvoittaa auttamaan? Oliko näin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja huomio??:
Kerroit pyörittäneesi perhettä yksin 14v?? Oletko siis ne kaksi nuorempaa mukulaa vaan pyöräyttänyt yhden illan jutuista??

Kesästä 96 asunut jo lasten kanssa keskenään. Nämä 2 nuorinta ovat syntyneet lyhyen läntisistä suhteista eli silloinkin asunut yksin. Ja tämä vaikuttaa tilanteeseen sinun mielestä miten?
 
Mitä nää palstatohtorit on taas sanomaan että kuka on masentunut ja kuka ei?! Ap, sinä tarvitset nyt ulkopuolista apua noihin ajatuksiisi, pää hoidetaan ensin ja sen jälkeen mietitään muita asioita. Se on kova paikka lähteä hakemaan apua, mutta usko pois, HAITTAA SIITÄ EI OLE! Sie voit vielä saada elämäsi takaisin, mutta se vaatii sinulta nyt uskallusta lähteä parantumaan :hug: I have been there.
 
Alkuperäinen kirjoittaja piis:
Joillekin syvästi masentuneille saattaa työ olla ainoa paikka missä saa vähän edes lepoa, unohtaa hetkeksi kotiasiat. Masentuneella ei välttämättä fyysinen kunto ole ollenkaan huono. Töissä on myös tietty tuttu rutiini joka tuo turvallisuuden tuntua.

oikeaa asiaa puhut. Töissä saan unohtaa kotiasiat ja olla muiden aikuisten seurassa. Pvkotia kohden kun ajelen niin alkaa ahdistaa ja pelottamaankin kun saa miettiä miten taas jaksaa illan kuunnella
 
Toisaalta, et menetä mitään vaikka ilmoitat teineille suoraan jaksamisesi ja sen että heidän on pakko osallistua hommiin. Joskus perhe vaan vaatii kovan säikähdyksen ja sitten alkaa parempi arki.

Sinä olet kumminkin peidän perheen pomo ja määräät miten teillä eletään. :flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hankey:
Toisaalta, et menetä mitään vaikka ilmoitat teineille suoraan jaksamisesi ja sen että heidän on pakko osallistua hommiin. Joskus perhe vaan vaatii kovan säikähdyksen ja sitten alkaa parempi arki.

Sinä olet kumminkin peidän perheen pomo ja määräät miten teillä eletään. :flower:

Totta. Mitä jos kerrot isommille suoraan, että ilman heidän apuaan, et jaksa enää yksin pyörittää perhettä ja joudut luopumaan lapsista, vaikka et haluaisi tms. Luulisi jokaisen terkejärkisen murkun tajuavan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kielletty:
Mitä nää palstatohtorit on taas sanomaan että kuka on masentunut ja kuka ei?! Ap, sinä tarvitset nyt ulkopuolista apua noihin ajatuksiisi, pää hoidetaan ensin ja sen jälkeen mietitään muita asioita. Se on kova paikka lähteä hakemaan apua, mutta usko pois, HAITTAA SIITÄ EI OLE! Sie voit vielä saada elämäsi takaisin, mutta se vaatii sinulta nyt uskallusta lähteä parantumaan :hug: I have been there.

Pää hoidetaan ensin? Olenko mielestäsi hullu? Tiedän toki mistä voisi yrittää saada apua mutta kynnys liian korkea, ei kehtaa myöntää ettei jaksa ja pitäis saada itsekki olla hetki joskus yksin. Nimenomaan levätä ja olla vaan. Ikävintä on että oma äitini sanoo aina jos apua joskus kysynyt että pv kerrallaan ja omien voimien mukaan. Mutta kun niitä voimia ei enää ole.
 

Yhteistyössä