Nyt kaiken keskellä tää mutsi huutaa

[.o.]

Olen 26v 2 muksun mutsi. erosin lasten biologisesta isästä tämän väkivaltausuuden/alkoholismin takia.
Jokatapauksessa, kaiken sen hajotuksen tuskan jälkeen tapasin uuden kundin, vahingossa tavallaan, juuri kun en tosiaan etsinyt mitään, niin johan heti löytyy. Oli todella mukava ja kiva, kaikestahuolimatta vaikka mulla on psoriasis niin kehui ja sai tuntemaan ainutlaatuiseksi. Oli kohtelias, sai mut nauramaan ja kaikkea muuta :heart:

aikaa menee, 2v. muutamassa kuukaudessa tää ukko oli muuttanu aika nopeasti mun nurkille, lopulta muutettiin ns.virallisesti yhteen, isompaan asuntoon.
Nyt saan hoitaa kaiken itse, siivota, hoitaa raha-asiat lapset kaikki. Ei pitänyt lupaustaan :kieh: Mies ei ole töissä, valvoo yöt nukkuu pitkään eikä saa mitäään aikaiseksi päiväs aikaan, muutakuin näkee kaverinsa tai sitten jos onkin kotona niin ei tee mitään järkevää. ei tienaa, eletään mun tuilla. Kaikenlisäksi, se on niin paljon vaadittu että haluaisin apua siivouksessa ym. Pesen hänen pyykit ja kiitosta en saa.:headwall:

Psori pahenee ja pahenee, ei ole aikaa käydä hoitamassa tätäkään p^skaa sairaalassa ja kiitos stressin en saakaan helpotusta mitenkään. Rahaa ei ole lääkkeisiin ja pitäis koulua käydä ja ja ja ..... :headwall::O

Nyt sitten ukko jäi taaaas kiinni miten lirkuttelee netissä s-postitse mm.ulkomaalaisen kanssa kuinka kaunis tämä on ja saa vain haaveilla niin kauniista naisesta. ai s^^tana mulla kiehuu, arvasin että jatkaa vaikka on jäänyt aiemminkin kiinni tällasista. Likkakavereilleenkin olis menny ilomielin nukkumaan ja heidän viereensä sunmuuta.
Patalaiska p*ska

Nyt kun tuli vuosi tässä asuttuu niin etsin uuden kämpän mulle ja muksuille. Se tuntuu olevan hänelle sama. Ei usko sitäkään että olen tosissani. Monesti olen asialla uhannut mutta kohta se näkee tosiaan kun alan pakkaanmaan, joka toivottavasti tapahtuis ja hyvin pian. Noh tekeepä ainakin asiat mulle helpommiksi kun lirkuttelee muiden kanssa.
Rumasti olen tämän haukkunut ja kohdellutkin huonosti. Vihaan sitä mitä teen, mitä musta on tullut. En osaa enää rentoutua en nauraa, olla sosiaalinen itkee vaan tekis mieli. Toinen vitsailee mun murheille eikä ota mitään vakavasti. Muutenkin itsetunto nolla miinuksella tämän sairauden kanssa ja muuta niin ei paljoo auta taas tuon käytös.
Mies päälle 30 ja on kuin 13wee!!!
sekava teksti mutta sainpa huudettuu tämän tänne. kaiken tämän hiljaisuuden keskellä... itkupotkuraivarit päälle :kieh:|O:stick:

 

[Non compos mentis]

haleja sulle

 

[.o.]

Kiitos. Sain taas jälleen kerran kalliin opetuksen, ei pidä luottaa kuin itseensä.

 

[mutkiamukaillen]

Onnea ja voimia sulle tulevalle, ei varmastikkaan ole helppoa.itse olen ollut noin 3 vuotta nyt sinkku 2 lapsen yh ja elämä on ihanaa..omat rutiinit ja kaikilla hyvä olla.jos tähän joku mies joskus tulee niin saa olla kyllä todella sinnikäs ja kunnollinen jotta uskaltaisin yrittää.

 

[.o.]

mutkiamukaillen Kiitos ja Kyllä.. Itse olen tottunut rutiineihinn nyt kun viimein opin laatimaan ne ja tuolla kundilla ei ole minkäänlaisia rutiineja muutakuin tosiaan valvoa ja nukkua pitkään.
eniten masentaa se että puran pahaa oloa myös muksuihin, tai poikaani joka asuu meidän kanssa kun tyttö muualla, senkin asian kanssa saa kamppailla.
Ei tää tästä kyllä enää helpotu muutakuin lähtemällä. En vain jaksa enää.