?
?
Vieras
En mä kyllä tuohon toista haaveilisi. Mitä haittaa vaikka 6 kk:n odottelu? Siinä ajassa saatte varmasti nukkumisasiat balanssiin.
V
"vieras"
Vieras
Veikkaampa että niin kauan kun jatkat imetystä ja lapsi nukkuu lähellä ei teidän öihin ole helpotusta luvassa. On niin monta kertaa nähty ja kuultu nämä tarinat. Mutta jos kerran jaksat ja kyse on vain seuraavan yrittämisestä niin siitä vaan jatka niinkuin itse hyväksi näet. 
A
"Ami"
Vieras
Elizabeth Pantleyn kirjaa: Pehmeä matka höyhensaarille, suosittelen lämpimästi kaikille. Sieltä löytyy ohjeet unikouluun ilman kyyneleitä. Olemme edenneet sen avulla ja saaneet suunnattomasti helpotusta vauvan nukuttamiseen. Toki tässä kirjassa käytetty tassutteluhoito vaatii pitkän ajan ja vanhemmilta kärsivällisyyttä, kun edetään rauhassa "vauvan askelin".
Tässä kirjassa on lisäksi erikseen ohjeita perhepedissä nukkuvan vauvan nukuttamiseen ja omassa pinnasängyssä nukuttamiseen.
Itse en kestäisi huudatus unikoulua pitää ja harva sellaista enää käyttääkään, ellei ole aivan pakko.
Tässä kirjassa on lisäksi erikseen ohjeita perhepedissä nukkuvan vauvan nukuttamiseen ja omassa pinnasängyssä nukuttamiseen.
Itse en kestäisi huudatus unikoulua pitää ja harva sellaista enää käyttääkään, ellei ole aivan pakko.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="tiuhti";21964629]Heräsikö sinun lapsi 15-20 kertaa yössä?Valvoiko välillä 2-4tuntia öisin heräilyjen lisäksi?? Meillä teki tätä kun nukkui vieressä ja samassa huoneessa, on vieläki herkkäuninen muttei enää herää meidän ääniin yöllä.
Kyllä meki vielä vieressä pidettäis mutta kuten ehkä tiedät, lapset on erinlaisia.[/QUOTE]
Näin ja tähän vielä pari pientä lasta lisää niin ollaan nopeasti suossa. Kaikilla kun se heräilijä ei ole ainokainen vaan muutkin lapset tarvitsevat äitiä. Tällöin yhden lapsen lapsentahtisuus kostautuu muille lapsille aika nopeasti.
Mun mielestä lapsentahtisuus on ymmärretty väärin jos sen varjolla yli vuoden ikäinen saa kukkua puolet yöstä. Sen ikäinen tarvitsee jo yhtenäistä unta eikä ole lapsen edun mukaista jos heräilee jatkuvasti. Tämä on yksi yleisimmistä harhaluuloista, että lapsentahtisuus on yhtä kuin tanssitaan lapsen pillin mukaan. Lapsentahtisuus on todellisuudessa tervettä järkeä: hoidetaan lasta yksilöllisellä tavalla niin että hänellä on hyvä olla. Se EI tarkoita että 1v4kk ikäisen hyvin rikkonaista unirytmiä kannattaa tukea.
En jaksa lukea ketjua mutta varmaan joku on jo kysynyt, onko lapsi varmuudella terve? Allergiset heräilevät usein kuvailemallasi tavalla. Meillä oli esikoinen samanlainen heräilijä ja todettiin laaja-alaisesti allergiseksi myöhemmin kun vihdoin älysin mennä kunnon lastenlääkärin luokse.
Kyllä meki vielä vieressä pidettäis mutta kuten ehkä tiedät, lapset on erinlaisia.[/QUOTE]
Näin ja tähän vielä pari pientä lasta lisää niin ollaan nopeasti suossa. Kaikilla kun se heräilijä ei ole ainokainen vaan muutkin lapset tarvitsevat äitiä. Tällöin yhden lapsen lapsentahtisuus kostautuu muille lapsille aika nopeasti.
Mun mielestä lapsentahtisuus on ymmärretty väärin jos sen varjolla yli vuoden ikäinen saa kukkua puolet yöstä. Sen ikäinen tarvitsee jo yhtenäistä unta eikä ole lapsen edun mukaista jos heräilee jatkuvasti. Tämä on yksi yleisimmistä harhaluuloista, että lapsentahtisuus on yhtä kuin tanssitaan lapsen pillin mukaan. Lapsentahtisuus on todellisuudessa tervettä järkeä: hoidetaan lasta yksilöllisellä tavalla niin että hänellä on hyvä olla. Se EI tarkoita että 1v4kk ikäisen hyvin rikkonaista unirytmiä kannattaa tukea.
En jaksa lukea ketjua mutta varmaan joku on jo kysynyt, onko lapsi varmuudella terve? Allergiset heräilevät usein kuvailemallasi tavalla. Meillä oli esikoinen samanlainen heräilijä ja todettiin laaja-alaisesti allergiseksi myöhemmin kun vihdoin älysin mennä kunnon lastenlääkärin luokse.
V
"vieras"
Vieras
A
ap
Vieras
[QUOTE="sondersson";21964891]AP!! Sä et oo vastannut, vai jäikö mulla vaan välistä, et eikö lapsi vois nukkua isän viekussa sen aikaa et tissi unohtuu? Toimi meillä erittäin hyvin.[/QUOTE]
en ole huomannut vastata, anteeksi on nukkunut nyt kaksi yötä isänsä kanssa, ei juurikaan auta. toisena yönä oli mies ottanut ihan kainaloonsakin mutta huuto alkoi siitä. pettyi ilmeisesti kun ehti luulla pääseensä tissille ja karu totuus tuli ilmi...
joku kyseli että olenko väsyneenä antanut tissiä. parina yönä kyllä..
ja joku kyseli taas yövalosta, se on meillä siis sellainen kuun muotoinen pistorasiassa, ei valaise ollenkaan vaan näkyy vain. huone on ihan pimeä.
en ole huomannut vastata, anteeksi
on nukkunut nyt kaksi yötä isänsä kanssa, ei juurikaan auta. toisena yönä oli mies ottanut ihan kainaloonsakin mutta huuto alkoi siitä. pettyi ilmeisesti kun ehti luulla pääseensä tissille ja karu totuus tuli ilmi...joku kyseli että olenko väsyneenä antanut tissiä. parina yönä kyllä..
ja joku kyseli taas yövalosta, se on meillä siis sellainen kuun muotoinen pistorasiassa, ei valaise ollenkaan vaan näkyy vain. huone on ihan pimeä.
?
...
Vieras
Meillä poika söi tissiä lopuksi vain öisin. Se oli ainut mikä toimi ilman huudatusta.
Sitten kun sekin lopetettiin, niin pidin samalla tavalla vaan vieressä, ja selitin sitä asiaa pojalle, jolla olin häntä jo muutaman viikon pohjustanut lopettamiselle.
Tasan kahtena yönä itkusti, surullisita itkua, joka satutti enempi äitiä kuin lasta (luulen ). Siis ei missään vaiheessa tuskasena huutanut, surkeena vaan kyseli saisko maitoa.
Aiemmin kun olin yrittänyt kertalaakista lopettaa, lapsi vaan huusi kuukauden, ja joka yö. Niinpä päätin aloittaa yöimetykset uudestaan, ja kokeilla lopetusta lapselle sopivammalla tavalla myöhemmin.
Meillä kanssa tosi herkkä lapsi.
Nyt siitä on jo pari vuotta, mutta vieressä tuo edelleen nukkuu
Sitten kun sekin lopetettiin, niin pidin samalla tavalla vaan vieressä, ja selitin sitä asiaa pojalle, jolla olin häntä jo muutaman viikon pohjustanut lopettamiselle.
Tasan kahtena yönä itkusti, surullisita itkua, joka satutti enempi äitiä kuin lasta (luulen ). Siis ei missään vaiheessa tuskasena huutanut, surkeena vaan kyseli saisko maitoa.
Aiemmin kun olin yrittänyt kertalaakista lopettaa, lapsi vaan huusi kuukauden, ja joka yö. Niinpä päätin aloittaa yöimetykset uudestaan, ja kokeilla lopetusta lapselle sopivammalla tavalla myöhemmin.
Meillä kanssa tosi herkkä lapsi.
Nyt siitä on jo pari vuotta, mutta vieressä tuo edelleen nukkuu
A
ap
Vieras
no siksi haaveilen ja jätin yötissin jo nyt kun toiveena olisi n. 3v ikäero. ja laskeskelin että nyt on aika jos imetyksen jälkeen menee yhtä kauan kuin pillerit lopetettuani, eli vuosi, kuukautisten alkamiseen.. tavoitteena ei suinkaan ole raskautua jo nyt, ei se tosin haittaisikaan. sitten saisi taas yöllä imettää
en ole huomannut vastata, anteeksi
joku kyseli että olenko väsyneenä antanut tissiä. parina yönä kyllä..
kannattais varmaan kokeilla vähän pidempään ku kaksi yötä, lapsi on kuitenki koko elämänsä ollut sun vieressä ja saanut sitä tissiä niin ei ihan hetkessä totu uuteen juttuun. Ja sano miehelle et kokeilee kaikenlaisia juttuja rauhoitteluun. Meillä pitää pusutella leukaa, siihen rauhoittuu heti
Mut ei toki kaikilla toimi tämä. Musta se vaan on kivempi vaihtoehto kaikille, ku joku omaan huoneeseen laittaminen, siksi sitä ehdotan.
T
"tiuhti"
Vieras
en ole huomannut vastata, anteeksi
joku kyseli että olenko väsyneenä antanut tissiä. parina yönä kyllä..
Ja annatko päivällä tissiä? Jos olet yöllä lopettanu tissin niin älä missään nimessä anna sitä, koska lapsi ei ymmärrä miksi joskus saa ja joskus ei ja siksikin voi huutaa.
Ja jos päivällä annat tissiä seki voi tehdä öille hallaa, koska ei tuon ikäinen ymmärrä ettei sitten yölläki saa ja huutaa siksi.
Minusta sinun pitää joko jatkaa yöllä imetystä tai lopettaa imetys kokonaan, ystäväni poika juuri teki tuota että kun yötissittely loppui ei ymmärtäny sitä että päivällä sai ja yöt huusi, kun koko tissistä luovuttiin unohti sen parissa päivässä ja nukkuu kyllä osan yöstä vanhempien vieressä eikä tissiä kaipaa enää
O
oo
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Pitäisi ensin päättää, mitä ollaan tavoittelemassa ja millä keinoilla. Sitten pidetään niistä kiinni. Pari yötä yhtä, pari yötä toista ei toimi, koska tarvitaan johdonmukaisuutta, jotta lapsi ymmärtää mitä ollaan opettelemassa. Tarvitaan samaan aikaan pehmeyttä (lasta ei huudateta), mutta myös jämäkkyyttä (lapsen nukkumisrytmille luodaan uudet rajat). Nukkumisessa ei ole yli vuoden iässä kyse sen kummemmasta asiasta, se on verrattavissa ruokailuun, ulkoiluun tai muihin arjen perusjuttuihin. Aikuinen ei voi olla lapsen vietävissä sikäli mikäli lapsi heräilee koko ajan vaatimaa ruokaa ja lapsi on terve.
Meillä pistettiin nuorimmainen kerralla omaan sänkyyn, omaan huoneeseen ja yöimetys pois. Tilalle silitystä, heiluttelua, syliäkin alkuun tarvittiin. Kummasti oppi kun pidettiin tiukasti periaatteista kiinni. Myös esikoinen oli aikanaan pehmeässä unikoulussa. Uusi unirytmi muovautui 7-14 päivässä ja itku väheni koko ajan mitä pidemmälle unikoulussa päästiin.
Ihan kaikki evät silti opi, mutta näissä unihommissahan on kiteytettynä kyse siitä, että turvaa tuova ruokailu vaihdetaan johonkin toiseen turva tuovaan rituaaliin ja sitä kautta ylensä myös heräily vähenee.
Meillä pistettiin nuorimmainen kerralla omaan sänkyyn, omaan huoneeseen ja yöimetys pois. Tilalle silitystä, heiluttelua, syliäkin alkuun tarvittiin. Kummasti oppi kun pidettiin tiukasti periaatteista kiinni. Myös esikoinen oli aikanaan pehmeässä unikoulussa. Uusi unirytmi muovautui 7-14 päivässä ja itku väheni koko ajan mitä pidemmälle unikoulussa päästiin.
Ihan kaikki evät silti opi, mutta näissä unihommissahan on kiteytettynä kyse siitä, että turvaa tuova ruokailu vaihdetaan johonkin toiseen turva tuovaan rituaaliin ja sitä kautta ylensä myös heräily vähenee.
S
sun vastuu!
Vieras
Vanhempien vastuulla on pitää huolta, että lapsi saa nukuttua kunnon yöunet!!
Etteikö siitä tule turvattomuuden tunne kun herää vähän väliä vaikka kuinka nukuttaisi?!
Ihan mikä vaan unikoulu on parempi kuin että lapsi ei saa kunnolla nukuttua 1,5 vuoteen, siis oikeasti.
ja se ap että kokeilet rytmin vaihtoa niine ttä parina iltana laitat lapsen nukukmaan aiemmin ja katsot monelta herää ei kerro mitään. Kokeile vaikkapa sitä että laitat joka ilta lapsen kahdeksalta nukkumaan. Joskus nukahtaa ja joskus vasta neljän tunnin päästä, mutta laitat joka ilta samaan aikaan ja aikaisin! koska iltauni on lapselle tärkeintä. Tätä kun noudatat esim. 4 viikkoa niin näet oikeasti miten vaikuttaa. Meillä on hoitoon menon ja työvuorovaihdoksen takia siirrätetty lasten rytmejä useamman kerran (monta lasta siis) ja kyllä se useamman viikon monesti vie ennenkuin lapsen rytmi oikeasti kääntyy.
Yöheräilyt on useimmin tapa eikä oire jostain pelosta tms. Jotkut näkee painajaista mutta kukaan lapsi ei näe painajaista koko yötä parin tunnin välein vuodesta toiseen. Jatkuvalle säännölliselle heräilylle ei taida olla muuta selitystä kuin vanhempien opettama tapa. opettama juurikin siksi että kiinteitä syövä vauva ei tarvitse enää yötissiä ja sen pyytäminen itkemällä johtuu vain tavasta josta voi kyllä opettaa pois muutamassa yössä. Se että itkettää tissin perään parina yönä äitin tai isän kannellessa sylissä ei hetkauta turvallisuuden tunnetta mihinkään tai sitten lapset olisi hermoraunioita jos jokainen haaveri-itku ja ikäväitku romauttaisi turvallisuuden pohjalukemiin.
Etteikö siitä tule turvattomuuden tunne kun herää vähän väliä vaikka kuinka nukuttaisi?!
Ihan mikä vaan unikoulu on parempi kuin että lapsi ei saa kunnolla nukuttua 1,5 vuoteen, siis oikeasti.
ja se ap että kokeilet rytmin vaihtoa niine ttä parina iltana laitat lapsen nukukmaan aiemmin ja katsot monelta herää ei kerro mitään. Kokeile vaikkapa sitä että laitat joka ilta lapsen kahdeksalta nukkumaan. Joskus nukahtaa ja joskus vasta neljän tunnin päästä, mutta laitat joka ilta samaan aikaan ja aikaisin! koska iltauni on lapselle tärkeintä. Tätä kun noudatat esim. 4 viikkoa niin näet oikeasti miten vaikuttaa. Meillä on hoitoon menon ja työvuorovaihdoksen takia siirrätetty lasten rytmejä useamman kerran (monta lasta siis) ja kyllä se useamman viikon monesti vie ennenkuin lapsen rytmi oikeasti kääntyy.
Yöheräilyt on useimmin tapa eikä oire jostain pelosta tms. Jotkut näkee painajaista mutta kukaan lapsi ei näe painajaista koko yötä parin tunnin välein vuodesta toiseen. Jatkuvalle säännölliselle heräilylle ei taida olla muuta selitystä kuin vanhempien opettama tapa. opettama juurikin siksi että kiinteitä syövä vauva ei tarvitse enää yötissiä ja sen pyytäminen itkemällä johtuu vain tavasta josta voi kyllä opettaa pois muutamassa yössä. Se että itkettää tissin perään parina yönä äitin tai isän kannellessa sylissä ei hetkauta turvallisuuden tunnetta mihinkään tai sitten lapset olisi hermoraunioita jos jokainen haaveri-itku ja ikäväitku romauttaisi turvallisuuden pohjalukemiin.
T
"Tiikerintassu"
Vieras
Itse myös vieroitin samasta syystä meidän pikkuneidin 1,5 vuoden ikäisenä. Tutustutin tytön uuteen unikaveriin (tässä tapauksessa Nalle Puhin Tikru), joka oli aina mukana kun mentiin unille (edelleen sama kaveri). Iltarutiinit sujuivat aina samalla tavalla ja iltasatu luettiin sängyssä lukuvalon valossa, sitten sammutettiin valot ja ruvettiin nukkumaan. Aluksi otin tytön kainaloon selkä itseeni päin, jotta ei tissi niin kiinnostaisi, lauloin tuutulaulua rytmiä koko ajan hidastaen ja lopuksi hyräillen ja siihen neiti yleensä nukahti. Nykyisin ( 1 v 9 kk) luetaan satu ja sitten peittelen hänet sivuvaunuun ja laulan laulun ja sinne tyttö nukahtaa. Yöllä saattaa mönkiä kainaloon, mutta ei vaadi sen kummempaa. Suosittelen pienikaula-aukkoista yöpaitaa ainakin aluksi...
Omasta mielestäni läheisyys ja turvallisuuden tunne on lapselle AINA tärkeää. Se ei tarkoita lepsuilua jos huomioi lasta, mutta rajat ovat rakkautta eikä joka vaatimukseen tarvitse reagoida liikaa. On tärkeää, että lapsi tuntee että hänet huomataan, mutta rauhallisesti jutteleva äiti joka pitää kannastaan kiinni ei ole kohtuuton - vaan huomioiva ja turvallinen vanhempi.
Jo pienikin lapsi ymmärtää enemmän kuin mitä pystyy puhetta tuottamaan. Itse juttelin asiat selviksi etukäteen ja päiväsaikaan ja jos illalla tai yöllä tuli vaatimuksia, niin muistutin mitä päivällä oli juteltu. Yllättävän hyvin tehosi!
Voimia ja sitkeyttä sinulle! Äidin syli on aina lämmin vaikka sydämen joutuukin joskus hetkeksi kovettamaan.
Omasta mielestäni läheisyys ja turvallisuuden tunne on lapselle AINA tärkeää. Se ei tarkoita lepsuilua jos huomioi lasta, mutta rajat ovat rakkautta eikä joka vaatimukseen tarvitse reagoida liikaa. On tärkeää, että lapsi tuntee että hänet huomataan, mutta rauhallisesti jutteleva äiti joka pitää kannastaan kiinni ei ole kohtuuton - vaan huomioiva ja turvallinen vanhempi.
Jo pienikin lapsi ymmärtää enemmän kuin mitä pystyy puhetta tuottamaan. Itse juttelin asiat selviksi etukäteen ja päiväsaikaan ja jos illalla tai yöllä tuli vaatimuksia, niin muistutin mitä päivällä oli juteltu. Yllättävän hyvin tehosi!
Voimia ja sitkeyttä sinulle! Äidin syli on aina lämmin vaikka sydämen joutuukin joskus hetkeksi kovettamaan.
Y
"yökkö"
Vieras
Irti äitikultista
Ekologisen äitiyden ihannointi on mennyt liian pitkälle, sanoo ranskalaisfilosofi Elisabeth Badinter. Kestovaipat, perhepeti ja imetys lisäävät epätasa-arvoa.
HELI SUOMINEN HS
Pariisi. Filosofi Elisabeth Badinterin käsi lentää kaaressa osoittamaan koristeellista parveketta. Sieltä avautuu näkymä Pariisin kuuluisimpaan puistoon, Luxembourgiin.
"Luxembourgin puisto on ollut minulle oiva laboratorio. Seuraan äitejä hiekkalaatikolla. Usein he näyttävät toivottoman ikävystyneiltä", Badinter kertoo kotonaan.
"Minä haluaisin sanoa heille: jos teistä on niin kamalaa olla puistossa pienten lasten kanssa, hyvänen aika, tehkää jotain muuta! Viekää lapsi päiväkotiin!"
Badinter, 65, on vuosikymmeniä ollut Ranskan arvostetuimpia filosofeja ja feministejä. Helmikuussa ilmestynyt, Flammarionin kustantama uutuuskirja Le Conflit - La femme et la mère eli Konflikti: nainen ja äiti aiheutti kiivaan debatin, joka jatkuu edelleen.
Badinter kirjaa teoksessa havainnoimaansa suuntausta, jossa äidin rooli lastenhoidossa on korostunut dramaattisesti kolmen viime vuosikymmenen aikana. Ranskalaisfilosofi on luonnollisesti muokannut teesistä provosoivaa tekstiä.
"Viattomasta vauvasta on tullut ilman hänen omaa tahtoaan miehisen sorron paras liittolainen", Badinter kirjoittaa.
Äitiyden lisääntyvää painolastia perustellaan luonnollisuudella ja ekologialla.
"On hyvä tehdä itse kotiruokaa purkkiruokien sijasta, käyttää kestovaippoja, imettää pitkään ja lapsentahtisesti. Sitten vielä päiväkotien johtajat suosittelevat, että yksivuotiaiden kanssa olisi paras olla kotona."
"Vaatimusten lista muodostuu taakaksi, joka tekee työhön paluusta yhä vaikeampaa", filosofi sanoo.
Badinterin mukaan naisia painostetaan nykyisin imettämiseen. Se on hänestä väärin.
"Imetys on niin henkilökohtainen asia, että naisen pitäisi yksin saada päättää."
Ekologisen äitiyden ihannointi on mennyt liian pitkälle, sanoo ranskalaisfilosofi Elisabeth Badinter. Kestovaipat, perhepeti ja imetys lisäävät epätasa-arvoa.
HELI SUOMINEN HS
Pariisi. Filosofi Elisabeth Badinterin käsi lentää kaaressa osoittamaan koristeellista parveketta. Sieltä avautuu näkymä Pariisin kuuluisimpaan puistoon, Luxembourgiin.
"Luxembourgin puisto on ollut minulle oiva laboratorio. Seuraan äitejä hiekkalaatikolla. Usein he näyttävät toivottoman ikävystyneiltä", Badinter kertoo kotonaan.
"Minä haluaisin sanoa heille: jos teistä on niin kamalaa olla puistossa pienten lasten kanssa, hyvänen aika, tehkää jotain muuta! Viekää lapsi päiväkotiin!"
Badinter, 65, on vuosikymmeniä ollut Ranskan arvostetuimpia filosofeja ja feministejä. Helmikuussa ilmestynyt, Flammarionin kustantama uutuuskirja Le Conflit - La femme et la mère eli Konflikti: nainen ja äiti aiheutti kiivaan debatin, joka jatkuu edelleen.
Badinter kirjaa teoksessa havainnoimaansa suuntausta, jossa äidin rooli lastenhoidossa on korostunut dramaattisesti kolmen viime vuosikymmenen aikana. Ranskalaisfilosofi on luonnollisesti muokannut teesistä provosoivaa tekstiä.
"Viattomasta vauvasta on tullut ilman hänen omaa tahtoaan miehisen sorron paras liittolainen", Badinter kirjoittaa.
Äitiyden lisääntyvää painolastia perustellaan luonnollisuudella ja ekologialla.
"On hyvä tehdä itse kotiruokaa purkkiruokien sijasta, käyttää kestovaippoja, imettää pitkään ja lapsentahtisesti. Sitten vielä päiväkotien johtajat suosittelevat, että yksivuotiaiden kanssa olisi paras olla kotona."
"Vaatimusten lista muodostuu taakaksi, joka tekee työhön paluusta yhä vaikeampaa", filosofi sanoo.
Badinterin mukaan naisia painostetaan nykyisin imettämiseen. Se on hänestä väärin.
"Imetys on niin henkilökohtainen asia, että naisen pitäisi yksin saada päättää."
Y
"yökkö"
Vieras
Badinterin väitteet ovat herättäneet Ranskassa sekä ihailua että kiivasta arvostelua.
Nelikymppinen vihreiden puheenjohtaja Cécile Duflot moitti, että 65-vuotias Badinter ei tunne nykytodellisuutta. Nykyäänhän miehetkin voivat hoitaa vauvoja ja pestä vaippoja, muistutti Duflot.
"Tuo on huvittavaa", vastaa Badinter.
"Kumpikohan meistä ei tunne nykytodellisuutta? Duflot ei tiedä, että kotitöistä naiset hoitavat valtaosan. Eivät miehet niitä vaippoja pese."
Ranskan tilastokeskuksen mukaan naiset huolehtivat lähes 80 prosentista kotitöitä, Badinter muistuttaa. Suomessa vastaava osuus on Tilastokeskuksen mukaan vähän pienempi, 61 prosenttia. Suomessa työnjako myös tasoittuu lasten kasvaessa.
Badinteria on moitittu myös äitiysvihamieliseksi. Se selkeästi ärsyttää filosofia.
"Tätä minä en sanoisi ranskalaiselle lehdelle, sillä en halua puhua yksityiselämästäni. Mutta sinulle voin sen sanoa. Minulla on kolme lasta. Raskaudet ja lasten saaminen ovat olleet elämäni hienoimpia aikoja. Minusta voi sanoa mitä vain, mutta ei sitä, että olisin äitiysvihamielinen. En vain halua, että yhtä naiseuden ja äitiyden mallia tuputetaan kaikille."
Vaikka Badinter ei halua puhua yksityisasioistaan, kaikki Ranskassa tuntevat hänen aviomiehensä, entisen oikeusministerin ja ihaillun ihmisoikeuksien ajajan Robert Badinterin. Konflikti-teoskin on omistettu "Robertille".
Elisabeth Badinterin mukaan naiset voivat reagoida kolmella tavalla äitiyden kasvaviin vaatimuksiin.
"Ensinnäkin ovat ne naiset, jotka vetäytyvät kotiin."
Badinterin mukaan tämä yleistyy, koska työelämä on yhä rankempaa ja hajanaisempaa. Jos arvostusta tuntuu mahdottomalta saada työssä, voi äitiydelle omistautuminen tuntua mielekkäältä.
Toinen ryhmä ovat naiset, jotka haluavat omistautua työlle ja muulle elämälle ja valitsevat lapsettomuuden.
"Minua kiinnostaa kolmas, väliin jäävä ryhmä, joka haluaisi yhdistää perheen ja muut kunnianhimot. Se on yhä vaikeampaa."
Itse asiassa Badinterin moittima trendi on Suomessa paljon pidemmällä kuin Ranskassa.
Suomessa lapset hoidetaan kotona paljon pidempään kuin Ranskassa. Alle kolmevuotiaista vain noin 25 prosenttia on päivähoidossa. Ranskassa äitiysvapaa päättyy lapsen ollessa kolme kuukautta. Sen jälkeen moni äiti lähtee töihin. Vauvat viedään päivähoitoon tai kotiin palkataan hoitaja.
Kun Badinter kuulee Suomen kotihoitotilastoista, hän huokaisee.
"Minä olisin tästä huolissani. Mitä jos äiti kuuden kuukauden jälkeen haluaa takaisin töihin ja on saanut tarpeekseen vauvan kanssa olosta vuorokauden ympäri? Onko hänen pakko olla vielä kotona?"
Kaikissa Pohjoismaissa imetys on suositumpaa ja sitä jatketaan pidempään kuin Ranskassa, joka on imetystilastojen häntäpäässä.
"Minusta on outoa, että Pohjoismaissa 90 prosenttia äideistä imettää. Luku on stalinistinen. Voiko silloin puhua valinnanvapaudesta?" räväkkä filosofi pohtii.
Kestovaipat ja perhepetikin, kaksi Badinterin inhokkia, vaikuttavat olevan Suomessa yleisempiä kuin Ranskassa. Perhepeti on Badinterin mukaan haitaksi parisuhteelle.
Toisaalta Badinter arvostaa pohjoismaista perhepolitiikkamallia.
"Pohjoismaissa on todella yritetty saada isät ottamaan vastuuta kodista ja lapsista. Tulokset eivät ole fantastisia, mutta Ranskassa tässä ollaan täydellisesti epäonnistuttu. Ja kyllä Ranskan pitäisi pidentää äitiysvapaata. Nykyinen 12 viikkoa on liian lyhyt."
Vaikka Badinterin teos herätti kiistelyä, hän edustaa hyvin perinteistä ranskalaista käsitystä naiseudesta. Sen ytimessä on ajatus naisesta nimenomaan naisena. Vauvan tarpeita ei pitäisi käyttää naisen valinnanvapauden kutistamiseen, Badinter tiivistää.
"Ranskassa on perinteinen arvo, että nainen on ennen kaikkea tärkeä, eikä vain lapsi."
Vaikka äitiyden painolasti Ranskassa on Suomea pienempi, ranskattaret kohtaavat paljon muita odotuksia. Nekin voivat ahdistaa.
"Ranskassa on ajatus, että pariskunta on tärkeämpi kuin lapsi. Monen naisen syy olla imettämättä on se, että he pelkäävät sen häiritsevän parisuhdetta. Rinta kuuluu enemmän miehelle kuin lapselle."
Ranskan historiassa oli pitkä kausi, jolloin lapsista huolehtivat lähinnä imettäjät.
"Uskottiin, että sperma saa äidinmaidon happanemaan. Joten imettäminen ja seksi eivät sopineet yhteen. Naiset eivät imettäneet, jotta miehet eivät olisi lähteneet muualle."
Lasten lähettäminen kodin ulkopuolelle tuntemattomien huomaan heijastui kuolleisuuteen: 1700-luvulla puolet lapsista kuoli ennen kymmenvuotissyntymäpäiviään.
Valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseau käänsi suuntauksen ajatuksella, että ihmisten täytyy palata lähemmäs luontoa ja äitien siis hoitaa poikasiaan. Tämä linja vakiintui porvarilliseksi ihanteeksi.
"Vasta 1970-luvulla alkoi uusi feminismi, joka sysäsi vastuuta myös isille. Mutta kehitys katkesi, kun amerikkalainen, sukupuolieroja korostava feminismi yleistyi. Ei ole enää yhtenäistä naisasialiikettä, joka vaatisi tasa-arvoista työnjakoa, vaan on toistensa kanssa erimielisiä naisliikkeitä."
Niin, eikö vauvan sijaan pitäisi syyttää epäreilua työnjakoa ja poissa olevia isiä?
"Kyllä, minusta kotitöiden epäreilu jakaminen on suurin epätasa-arvon syy. Palkkaerojenkin taustalla on minusta naisten taakka kotona. Saarnaan kotitöiden jakamisesta päivittäin, mutta tämän kirjan näkökulma on eri."
Badinterin mukaan nykyinen äitikultti valitettavasti vain lisää miesten poissaoloa.
"Eikä tässä suuntauksessa ole kyse miesten salaliitosta."
Yksi Badinterin ankaran kritiikin kohteista on amerikkalainen Leche League, joka on maailmanlaajuisesti lobannut imettämisen puolesta ja joka Badinterin mielestä painostaa äitiydelle omistautumiseen. Liike koostuu vain naisista. Muutoin hän syyttää "radikaalia ekologista liikettä".
"En tietenkään vastusta ekologisuutta, mutta siinä ei pitäisi uhrata naisten vapautta."
Badinterin mukaan ranskattaret ovat tähän mennessä paineista huolimatta onnistuneet vastustamaan täydellisen äidin kulttia ja pysyttelemään "keskinkertaisina äiteinä, joilla on myös muita kunnianhimoja kuin äitiys".
"Jos tyytyy keskinkertaisuuteen äitiydessä, on helpompi olla myös kumppani ja nainen."
Hänestä se voi olla yksi salaisuus Ranskan korkeaan syntyvyyteen: koska ranskattaret eivät ota äitiydestä järkyttävää painetta, äitiys ei tunnu niin raskaalta. Silloin lapsiluvunkin annetaan kasvaa.
Miten filosofi ja kolmen lapsen äiti sitten neuvoisi äitejä ja naisia?
"Ehkä tärkeintä on löytää oikea välimatka: äiti ei saa olla liian poissa oleva, mutta ei pidä olla liian läsnä, liian ahdistavakaan", Badinter sanoo.
"Mutta on hirveän vaikeaa olla riittävän hyvä äiti. Jos joskus kokee tekevänsä jotain oikein, huomaa myöhemmin olleensa väärässä."
Nelikymppinen vihreiden puheenjohtaja Cécile Duflot moitti, että 65-vuotias Badinter ei tunne nykytodellisuutta. Nykyäänhän miehetkin voivat hoitaa vauvoja ja pestä vaippoja, muistutti Duflot.
"Tuo on huvittavaa", vastaa Badinter.
"Kumpikohan meistä ei tunne nykytodellisuutta? Duflot ei tiedä, että kotitöistä naiset hoitavat valtaosan. Eivät miehet niitä vaippoja pese."
Ranskan tilastokeskuksen mukaan naiset huolehtivat lähes 80 prosentista kotitöitä, Badinter muistuttaa. Suomessa vastaava osuus on Tilastokeskuksen mukaan vähän pienempi, 61 prosenttia. Suomessa työnjako myös tasoittuu lasten kasvaessa.
Badinteria on moitittu myös äitiysvihamieliseksi. Se selkeästi ärsyttää filosofia.
"Tätä minä en sanoisi ranskalaiselle lehdelle, sillä en halua puhua yksityiselämästäni. Mutta sinulle voin sen sanoa. Minulla on kolme lasta. Raskaudet ja lasten saaminen ovat olleet elämäni hienoimpia aikoja. Minusta voi sanoa mitä vain, mutta ei sitä, että olisin äitiysvihamielinen. En vain halua, että yhtä naiseuden ja äitiyden mallia tuputetaan kaikille."
Vaikka Badinter ei halua puhua yksityisasioistaan, kaikki Ranskassa tuntevat hänen aviomiehensä, entisen oikeusministerin ja ihaillun ihmisoikeuksien ajajan Robert Badinterin. Konflikti-teoskin on omistettu "Robertille".
Elisabeth Badinterin mukaan naiset voivat reagoida kolmella tavalla äitiyden kasvaviin vaatimuksiin.
"Ensinnäkin ovat ne naiset, jotka vetäytyvät kotiin."
Badinterin mukaan tämä yleistyy, koska työelämä on yhä rankempaa ja hajanaisempaa. Jos arvostusta tuntuu mahdottomalta saada työssä, voi äitiydelle omistautuminen tuntua mielekkäältä.
Toinen ryhmä ovat naiset, jotka haluavat omistautua työlle ja muulle elämälle ja valitsevat lapsettomuuden.
"Minua kiinnostaa kolmas, väliin jäävä ryhmä, joka haluaisi yhdistää perheen ja muut kunnianhimot. Se on yhä vaikeampaa."
Itse asiassa Badinterin moittima trendi on Suomessa paljon pidemmällä kuin Ranskassa.
Suomessa lapset hoidetaan kotona paljon pidempään kuin Ranskassa. Alle kolmevuotiaista vain noin 25 prosenttia on päivähoidossa. Ranskassa äitiysvapaa päättyy lapsen ollessa kolme kuukautta. Sen jälkeen moni äiti lähtee töihin. Vauvat viedään päivähoitoon tai kotiin palkataan hoitaja.
Kun Badinter kuulee Suomen kotihoitotilastoista, hän huokaisee.
"Minä olisin tästä huolissani. Mitä jos äiti kuuden kuukauden jälkeen haluaa takaisin töihin ja on saanut tarpeekseen vauvan kanssa olosta vuorokauden ympäri? Onko hänen pakko olla vielä kotona?"
Kaikissa Pohjoismaissa imetys on suositumpaa ja sitä jatketaan pidempään kuin Ranskassa, joka on imetystilastojen häntäpäässä.
"Minusta on outoa, että Pohjoismaissa 90 prosenttia äideistä imettää. Luku on stalinistinen. Voiko silloin puhua valinnanvapaudesta?" räväkkä filosofi pohtii.
Kestovaipat ja perhepetikin, kaksi Badinterin inhokkia, vaikuttavat olevan Suomessa yleisempiä kuin Ranskassa. Perhepeti on Badinterin mukaan haitaksi parisuhteelle.
Toisaalta Badinter arvostaa pohjoismaista perhepolitiikkamallia.
"Pohjoismaissa on todella yritetty saada isät ottamaan vastuuta kodista ja lapsista. Tulokset eivät ole fantastisia, mutta Ranskassa tässä ollaan täydellisesti epäonnistuttu. Ja kyllä Ranskan pitäisi pidentää äitiysvapaata. Nykyinen 12 viikkoa on liian lyhyt."
Vaikka Badinterin teos herätti kiistelyä, hän edustaa hyvin perinteistä ranskalaista käsitystä naiseudesta. Sen ytimessä on ajatus naisesta nimenomaan naisena. Vauvan tarpeita ei pitäisi käyttää naisen valinnanvapauden kutistamiseen, Badinter tiivistää.
"Ranskassa on perinteinen arvo, että nainen on ennen kaikkea tärkeä, eikä vain lapsi."
Vaikka äitiyden painolasti Ranskassa on Suomea pienempi, ranskattaret kohtaavat paljon muita odotuksia. Nekin voivat ahdistaa.
"Ranskassa on ajatus, että pariskunta on tärkeämpi kuin lapsi. Monen naisen syy olla imettämättä on se, että he pelkäävät sen häiritsevän parisuhdetta. Rinta kuuluu enemmän miehelle kuin lapselle."
Ranskan historiassa oli pitkä kausi, jolloin lapsista huolehtivat lähinnä imettäjät.
"Uskottiin, että sperma saa äidinmaidon happanemaan. Joten imettäminen ja seksi eivät sopineet yhteen. Naiset eivät imettäneet, jotta miehet eivät olisi lähteneet muualle."
Lasten lähettäminen kodin ulkopuolelle tuntemattomien huomaan heijastui kuolleisuuteen: 1700-luvulla puolet lapsista kuoli ennen kymmenvuotissyntymäpäiviään.
Valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseau käänsi suuntauksen ajatuksella, että ihmisten täytyy palata lähemmäs luontoa ja äitien siis hoitaa poikasiaan. Tämä linja vakiintui porvarilliseksi ihanteeksi.
"Vasta 1970-luvulla alkoi uusi feminismi, joka sysäsi vastuuta myös isille. Mutta kehitys katkesi, kun amerikkalainen, sukupuolieroja korostava feminismi yleistyi. Ei ole enää yhtenäistä naisasialiikettä, joka vaatisi tasa-arvoista työnjakoa, vaan on toistensa kanssa erimielisiä naisliikkeitä."
Niin, eikö vauvan sijaan pitäisi syyttää epäreilua työnjakoa ja poissa olevia isiä?
"Kyllä, minusta kotitöiden epäreilu jakaminen on suurin epätasa-arvon syy. Palkkaerojenkin taustalla on minusta naisten taakka kotona. Saarnaan kotitöiden jakamisesta päivittäin, mutta tämän kirjan näkökulma on eri."
Badinterin mukaan nykyinen äitikultti valitettavasti vain lisää miesten poissaoloa.
"Eikä tässä suuntauksessa ole kyse miesten salaliitosta."
Yksi Badinterin ankaran kritiikin kohteista on amerikkalainen Leche League, joka on maailmanlaajuisesti lobannut imettämisen puolesta ja joka Badinterin mielestä painostaa äitiydelle omistautumiseen. Liike koostuu vain naisista. Muutoin hän syyttää "radikaalia ekologista liikettä".
"En tietenkään vastusta ekologisuutta, mutta siinä ei pitäisi uhrata naisten vapautta."
Badinterin mukaan ranskattaret ovat tähän mennessä paineista huolimatta onnistuneet vastustamaan täydellisen äidin kulttia ja pysyttelemään "keskinkertaisina äiteinä, joilla on myös muita kunnianhimoja kuin äitiys".
"Jos tyytyy keskinkertaisuuteen äitiydessä, on helpompi olla myös kumppani ja nainen."
Hänestä se voi olla yksi salaisuus Ranskan korkeaan syntyvyyteen: koska ranskattaret eivät ota äitiydestä järkyttävää painetta, äitiys ei tunnu niin raskaalta. Silloin lapsiluvunkin annetaan kasvaa.
Miten filosofi ja kolmen lapsen äiti sitten neuvoisi äitejä ja naisia?
"Ehkä tärkeintä on löytää oikea välimatka: äiti ei saa olla liian poissa oleva, mutta ei pidä olla liian läsnä, liian ahdistavakaan", Badinter sanoo.
"Mutta on hirveän vaikeaa olla riittävän hyvä äiti. Jos joskus kokee tekevänsä jotain oikein, huomaa myöhemmin olleensa väärässä."
H
hmm kummallista
Vieras
[QUOTE="vieras";21964044]Eli meillä 1v4kk poika. Syntymästään saakka herännyt aina usein öisin, ihan pienenä tunnin välein ja nyt isompanakin vielä parin tunnin välein herää nukuttuaan ensin vähän pidemmän 3-4h pätkän. Yöunet ovat muutenkin lyhyet, saan hänet tissillä nukahtamaan yleensä noin yhdentoista aikaan ja aamulla noustaan ylös jo kuudelta... Olen koittanut aikaistaa iltaa, mutta jos ennen kymmentä laitan unille niin aamulla ei nukuta enää joskus neljänkään jälkeen, viimeistään viiden jälkeen herätään eikä nukahdeta sitten millään.
Lopetin yöimetykset kolme viikkoa sitten. Eka yö oli yhtä huutoa mutta nykyään nukahtaa omassa sängyssään herättyään siten, että pidetään kättä masun tai selän päällä ja hyssytetään. Saattaa kuitenkin mennä varttikin että saa unen päästä uudestaan kiinni ja se on aika pitkä aika yöllä, varsinkin kun se on meillä niin lyhyt... Tuntuu että poika on yöllä muutenkin kauhean säpsy, jos esim käy pissalla yöllä niin toinen huutaa sängyssään suoraa huutoa
Sängyssä on reunapehmusteet, verhot, keinutassut... Ja yövalokin palaa lattianrajassa. Mutta silti on tällaista. Koitin nukuttaa taas vieressäkin, mutta sitten on niin kova hinku tissin perään ettei sekään oikein onnistu...
Mitä teen?? Lopetin yöimetyksen koska kuukautiseni eivät ole vielä palanneet ja vauva olisi kohta toiveissa. Pitäisikö luopua haaveesta ja palata entiseen malliin vai osaisitteko neuvoa vielä jotenkin? Olen niiiiiiiiiin poikki...[/QUOTE]
Ensinnäkään tuon ikäinen lapsi ei tarvitse unitissiä, ei nukahtaessaan, eikä yöllä. Rintamaitoa saa silti reippaasti päiväsaikaan.
Toisekseen, lapsi omaan huoneeseen tai ainakin toiselle puolen huonetta ettei siis nukuksissa saa vainua äidinmaidosta. Yöt rauhoittuu jo sillä. Se auttaa myös ettei lapsi näe vanhempiaan, vaikkapa kun käytte vessassa tms. Jos oma huone ei ole mahdollista (kaksiossa esim.) niin joku väliverho niin kauas, ettei lapsi saa siitä kiinni, olisi hyvä vaihtoehto. Liian lähellä ollessaan se on turvallisuusriski. Uudinverhoilla heitätte vesilintua, samoin keinutassuilla ja sivupehmusteilla, koska ne on myös eräänlainen turvallisuusriski. Nimenomaan ne pehmusteet, en siis tarkoita tassuja! Ne voivat häiritä muuten vain.
Huone saa olla vallan pimeä/hämärä, mitään, mitä tuijotella (vaikka se yövalo) ei ole suotavaa koska sitä tuijotellessa menee helposti piitkä hetki eikä sitten enää unetakaan.
Meillä 1v4kk lapsi nukkuu yksin omassa huoneessaan (nukkunut puolivuotiaasta asti), seuranaan vain tutti ja unilelu. Meillä lapsi AINA nukkunut hyvin ja hänet on opetettu siihen että jos tulee hätä, isi tai äiti kyllä tulee paikanpäälle! Eli äänimerkki riittää, muttei turhaa vouhotusta. Öisin emme jää vierelle, emme hyssyttele, peittelemme vain ja tarjoamme tutin ja unikaverin viereen, niiden kanssa jää hakemaan unta uudelleen.
Yötissittely jäi 7kk tienoilla, sillä lapsi söi hienosti päiväsaikaan ja tasaisin väliajoin. Olemme aina olleet siitä ns. nipoja että ruoka-ajat on tietyt.
Tiedän siis tavallaan mistä puhun, vaikken ymmärräkään väsymyksesi syvää laatua, koska tosiaan lapsemme on hyvä nukkuja. Mutta tiedän ne eväät mitä siihen tarvitaan, että lapsi nukkuu hyvin, joten siltä kantilta koitan kannustaa sua!
Muista myös että isompikin lapsi heräilee joskus, esimerkiksi pissahätään, vaikka olisi vaippakin yllä, myös meidän poika herää toisinaan, mutta jatkaa uniaan kun emme käy häiritsemässä häntä. Jos tulee itku ja hätä, tottakai menemme, mutta pelkkä luokse tulo rauhoittaa ja takaisin peittely.
Ennen kuin saatte toisen lapsenne, suosittelisin etsimään tietoa siitä, miten lapsen uni toimii, millaista se on erivaiheissa, miten lapsen itkuun eri ikävaiheissa pitää reagoida ja miten rauhoitella. Voisit nyt teille avuksi myös lukea Anna Wahlgrenin unioppia, sieltä löytyy tekniikoita yms jotka auttaisivat sua alkuun esikoisenne kanssa! Tässä linkki
AnnaWahlgren.Com : Nyt Nukutaan - 3
Tsemppiä!
Lopetin yöimetykset kolme viikkoa sitten. Eka yö oli yhtä huutoa mutta nykyään nukahtaa omassa sängyssään herättyään siten, että pidetään kättä masun tai selän päällä ja hyssytetään. Saattaa kuitenkin mennä varttikin että saa unen päästä uudestaan kiinni ja se on aika pitkä aika yöllä, varsinkin kun se on meillä niin lyhyt... Tuntuu että poika on yöllä muutenkin kauhean säpsy, jos esim käy pissalla yöllä niin toinen huutaa sängyssään suoraa huutoa
Sängyssä on reunapehmusteet, verhot, keinutassut... Ja yövalokin palaa lattianrajassa. Mutta silti on tällaista. Koitin nukuttaa taas vieressäkin, mutta sitten on niin kova hinku tissin perään ettei sekään oikein onnistu...
Mitä teen?? Lopetin yöimetyksen koska kuukautiseni eivät ole vielä palanneet ja vauva olisi kohta toiveissa. Pitäisikö luopua haaveesta ja palata entiseen malliin vai osaisitteko neuvoa vielä jotenkin? Olen niiiiiiiiiin poikki...[/QUOTE]
Ensinnäkään tuon ikäinen lapsi ei tarvitse unitissiä, ei nukahtaessaan, eikä yöllä. Rintamaitoa saa silti reippaasti päiväsaikaan.
Toisekseen, lapsi omaan huoneeseen tai ainakin toiselle puolen huonetta ettei siis nukuksissa saa vainua äidinmaidosta. Yöt rauhoittuu jo sillä. Se auttaa myös ettei lapsi näe vanhempiaan, vaikkapa kun käytte vessassa tms. Jos oma huone ei ole mahdollista (kaksiossa esim.) niin joku väliverho niin kauas, ettei lapsi saa siitä kiinni, olisi hyvä vaihtoehto. Liian lähellä ollessaan se on turvallisuusriski. Uudinverhoilla heitätte vesilintua, samoin keinutassuilla ja sivupehmusteilla, koska ne on myös eräänlainen turvallisuusriski. Nimenomaan ne pehmusteet, en siis tarkoita tassuja! Ne voivat häiritä muuten vain.
Huone saa olla vallan pimeä/hämärä, mitään, mitä tuijotella (vaikka se yövalo) ei ole suotavaa koska sitä tuijotellessa menee helposti piitkä hetki eikä sitten enää unetakaan.
Meillä 1v4kk lapsi nukkuu yksin omassa huoneessaan (nukkunut puolivuotiaasta asti), seuranaan vain tutti ja unilelu. Meillä lapsi AINA nukkunut hyvin ja hänet on opetettu siihen että jos tulee hätä, isi tai äiti kyllä tulee paikanpäälle! Eli äänimerkki riittää, muttei turhaa vouhotusta. Öisin emme jää vierelle, emme hyssyttele, peittelemme vain ja tarjoamme tutin ja unikaverin viereen, niiden kanssa jää hakemaan unta uudelleen.
Yötissittely jäi 7kk tienoilla, sillä lapsi söi hienosti päiväsaikaan ja tasaisin väliajoin. Olemme aina olleet siitä ns. nipoja että ruoka-ajat on tietyt.
Tiedän siis tavallaan mistä puhun, vaikken ymmärräkään väsymyksesi syvää laatua, koska tosiaan lapsemme on hyvä nukkuja. Mutta tiedän ne eväät mitä siihen tarvitaan, että lapsi nukkuu hyvin, joten siltä kantilta koitan kannustaa sua!
Muista myös että isompikin lapsi heräilee joskus, esimerkiksi pissahätään, vaikka olisi vaippakin yllä, myös meidän poika herää toisinaan, mutta jatkaa uniaan kun emme käy häiritsemässä häntä. Jos tulee itku ja hätä, tottakai menemme, mutta pelkkä luokse tulo rauhoittaa ja takaisin peittely.
Ennen kuin saatte toisen lapsenne, suosittelisin etsimään tietoa siitä, miten lapsen uni toimii, millaista se on erivaiheissa, miten lapsen itkuun eri ikävaiheissa pitää reagoida ja miten rauhoitella. Voisit nyt teille avuksi myös lukea Anna Wahlgrenin unioppia, sieltä löytyy tekniikoita yms jotka auttaisivat sua alkuun esikoisenne kanssa! Tässä linkki
AnnaWahlgren.Com : Nyt Nukutaan - 3
Tsemppiä!
T
"Tiikerintassu"
Vieras
...kunhan jokainen osapuoli on tyytyväinen niin homma on ok.
Jatkuva syyllistäminenhän tämän äitimyytin on luonut! Itse olen hyvin koulutettu ja uralla menestynyt nainen. Nyt minun huomioni on kotona lapsen luona, mutta ei kai se tarkoita että olen laittanut aivoni narikkaan?! Käyn edelleen alani koulutuksissa ja seminaareissa, jotta tiedän missä mennään. Koluamme lapsen kanssa läpi kerhot ja kaverit, jotta kumpikin saa virikkeitä ja seuraa kavereilta. Pihalla touhutaan haalarit kurassa ja pipo vinossa. Jos olisin päivät pitkät yksin lapseni kanssa, niin varmasti olisin jo palannut töihin, mutta nykyisin perheille tarjotaan jos jonkinmoista aktiviteettia joista valita. Itse olen ajatellut vauvavuoden olevan sen kaikkein tärkeimmän jolloin lapsi tarvitsee äitiään eniten ja sen jälkeen alkaa VUOSIA jatkuva itsenäistyminen, jossa aikuista tarvitaan tukemassa ja turvaa tuomassa.
Ja kestovaipat vs. kertakäyttövaipat.... perheperi vai oma huone.... rintaruokinta vai pullo... Blaah! Ikuisuusaiheita! Jokainen taplaa tyylillään kunhan kaikki ovat tyytyväisiä tai ainakin kompromissi löytyy.
Jatkuva syyllistäminenhän tämän äitimyytin on luonut! Itse olen hyvin koulutettu ja uralla menestynyt nainen. Nyt minun huomioni on kotona lapsen luona, mutta ei kai se tarkoita että olen laittanut aivoni narikkaan?! Käyn edelleen alani koulutuksissa ja seminaareissa, jotta tiedän missä mennään. Koluamme lapsen kanssa läpi kerhot ja kaverit, jotta kumpikin saa virikkeitä ja seuraa kavereilta. Pihalla touhutaan haalarit kurassa ja pipo vinossa. Jos olisin päivät pitkät yksin lapseni kanssa, niin varmasti olisin jo palannut töihin, mutta nykyisin perheille tarjotaan jos jonkinmoista aktiviteettia joista valita. Itse olen ajatellut vauvavuoden olevan sen kaikkein tärkeimmän jolloin lapsi tarvitsee äitiään eniten ja sen jälkeen alkaa VUOSIA jatkuva itsenäistyminen, jossa aikuista tarvitaan tukemassa ja turvaa tuomassa.
Ja kestovaipat vs. kertakäyttövaipat.... perheperi vai oma huone.... rintaruokinta vai pullo... Blaah! Ikuisuusaiheita! Jokainen taplaa tyylillään kunhan kaikki ovat tyytyväisiä tai ainakin kompromissi löytyy.
H
hmm kummallista
Vieras
[QUOTE="tiuhti";21965065]Ja annatko päivällä tissiä? Jos olet yöllä lopettanu tissin niin älä missään nimessä anna sitä, koska lapsi ei ymmärrä miksi joskus saa ja joskus ei ja siksikin voi huutaa.
Ja jos päivällä annat tissiä seki voi tehdä öille hallaa, koska ei tuon ikäinen ymmärrä ettei sitten yölläki saa ja huutaa siksi.
Minusta sinun pitää joko jatkaa yöllä imetystä tai lopettaa imetys kokonaan, ystäväni poika juuri teki tuota että kun yötissittely loppui ei ymmärtäny sitä että päivällä sai ja yöt huusi, kun koko tissistä luovuttiin unohti sen parissa päivässä ja nukkuu kyllä osan yöstä vanhempien vieressä eikä tissiä kaipaa enää[/QUOTE]
Älä tule tuollaista tietoa levittämään!
KUKAAN vauvan unesta tietävä ammattilainen ei suositteli moista, siis että KAIKKI imetys pitää jättää vaan sen takia että saisi nukuttua! PUPPUA!
Vauvalle ja taaperolle on luontaista imeä, imemisen tarve vähenee kyllä pikkuhiljaa, ja silloin sen voi poikkaista yöajasta pois. Se että rintamaitoa (+ hellyyttä, läheisyyttä) saa päivällä ei todellakaan sekoita öitä kun opettaa lapsen siihen, että kyllä sitä saa, kun on sen aika.
Otitko muuten huomioon että ystäväsi poika varmaan sai sitten verrattaen enemmän ravintoa, maitoa ja ruokaa kun ei kerta tissiä enää saanut yöllä eikä päivällä ja siksi nukkui paremmin?! Eli sai päiväsaikaan ravintoa enemmän joten ei ollut tarvetta yötissille - sama efekti tulee kyllä vaikka päiväsaikaan saisikin jonkin verran tissiä. Jotkut imettävät aamulla ja iltapäivällä + illalla vaikka käyvät jopa töissä ja lapsi on oppinut että sitä tissiä ei millon vaan saa ja se on sellainen oma hetki, hänen ja äidin.
Lue vähän kirjoja ennen kuin tulet tänne levittelemään neuvoja jotka eivät oikeasti hyödytä ketään, varsinkaan kyseessä olevaa kasvavaa taaperoa!
Ja jos päivällä annat tissiä seki voi tehdä öille hallaa, koska ei tuon ikäinen ymmärrä ettei sitten yölläki saa ja huutaa siksi.
Minusta sinun pitää joko jatkaa yöllä imetystä tai lopettaa imetys kokonaan, ystäväni poika juuri teki tuota että kun yötissittely loppui ei ymmärtäny sitä että päivällä sai ja yöt huusi, kun koko tissistä luovuttiin unohti sen parissa päivässä ja nukkuu kyllä osan yöstä vanhempien vieressä eikä tissiä kaipaa enää
[/QUOTE]Älä tule tuollaista tietoa levittämään!
KUKAAN vauvan unesta tietävä ammattilainen ei suositteli moista, siis että KAIKKI imetys pitää jättää vaan sen takia että saisi nukuttua! PUPPUA!
Vauvalle ja taaperolle on luontaista imeä, imemisen tarve vähenee kyllä pikkuhiljaa, ja silloin sen voi poikkaista yöajasta pois. Se että rintamaitoa (+ hellyyttä, läheisyyttä) saa päivällä ei todellakaan sekoita öitä kun opettaa lapsen siihen, että kyllä sitä saa, kun on sen aika.
Otitko muuten huomioon että ystäväsi poika varmaan sai sitten verrattaen enemmän ravintoa, maitoa ja ruokaa kun ei kerta tissiä enää saanut yöllä eikä päivällä ja siksi nukkui paremmin?! Eli sai päiväsaikaan ravintoa enemmän joten ei ollut tarvetta yötissille - sama efekti tulee kyllä vaikka päiväsaikaan saisikin jonkin verran tissiä. Jotkut imettävät aamulla ja iltapäivällä + illalla vaikka käyvät jopa töissä ja lapsi on oppinut että sitä tissiä ei millon vaan saa ja se on sellainen oma hetki, hänen ja äidin.
Lue vähän kirjoja ennen kuin tulet tänne levittelemään neuvoja jotka eivät oikeasti hyödytä ketään, varsinkaan kyseessä olevaa kasvavaa taaperoa!
P
"pph"
Vieras
M
"minä"
Vieras
Olen kyllä samaa mieltä että vauva voi ihmetellä kun välillä saa rintaa ja sitten taas ei, esim. yöllä.
Ja se itku voi johtua myös siitä. Ottakaa huomioon että vauva ei pysty tietoiseen ajatteluun. Vauva tuntee, ei vauva pysty tekemään analyysiä vielä mielessää että miksiköhän äiti nyt käyttäytyy näin ja näin.
Vauvalla on olemassa vain nykyhetki joka on tärkeä.
Vauva ei mieti yöllä huutaessaan että no, tämähän on vain unikoulua....
Ja se itku voi johtua myös siitä. Ottakaa huomioon että vauva ei pysty tietoiseen ajatteluun. Vauva tuntee, ei vauva pysty tekemään analyysiä vielä mielessää että miksiköhän äiti nyt käyttäytyy näin ja näin.
Vauvalla on olemassa vain nykyhetki joka on tärkeä.
Vauva ei mieti yöllä huutaessaan että no, tämähän on vain unikoulua....
J
"Jenis"
Vieras
Yli vuoden ikäinen ei kyllä ole enää vauva, ja ymmärtää jo yhtä sun toista. Esim. sen, että yöllä on tarkoitus nukkua eikä vehdata. Alle puolivuotiaan unikoulua ei kai kukaan suosittele, mutta ap:n lapsi on kohta puolitoista! Suosittelen MLL:n unikouluohjeita, niillä meidän 8kk:n ikäinen on viimeinkin alkanut nukkua yönsä. Niissä EI jätetä vauvaa/lasta yksin itkemään, tiedoksi sille jeesustelijalle joka aina linkittää nuo samat pitkät pätkät hernekepistä tänne 
T
"tiuhti"
Vieras
Itseasiassa ammattilaiset tätä suosittelee jossakin tapauksissa, kaikki lapset ei"hyväksy"sitä ettei tissiä tule yöllä vaan päivällä. Sinä siis yleistät samaan muottiin kaikki lapset.
Miten reilu vuoden ikäinen voi ymmärtää että ensin on saanu tissiä milloin haluaa ja yhtäkkiä annetaan joskus ja joskus ei. Ja kun puhut tuosta syömisestä puhuit niin osa lapsista täyttää itsensä tissi maidolla ja senki vuoksi muu ruoka jää vähemmäksi ja nälkä yllättää useammin,joten heräily yöllä jatkuu.
Yökölle tuosta Badinterista. Mikä tasa-arvon asia tämä oikein on? Kyse ei ole miehistä ja naisista, vaan vauvoista. Siitä mikä on vauvalle parasta. Mä en ymmärrä, miksei aikuiset ihmiset osaa olla epäitsekkäämpiä silloin, kun lapsi on pieni ja hän vasta tutustuu maailmaan ja itseensä. Lapsen ollessa pieni, muodostuu pohja hänen koko olemassaololleen, tulevalle luonteelle jne. Ensimmäiset vuodet on tärkeitä kehityksen kannalta, ne vaikuttaa lapsen koko tulevaan elämään. Miksei jo valmis, aikuinen ihminen, voi niitä muutamaa vuotta ajatella lastaan ihan ensimmäisenä?
muoks. unohtui kysyä, että miksi laitat tähän keskusteluun Badinterin ajatuksia? Siis miten ne liittyy tähän?
muoks. unohtui kysyä, että miksi laitat tähän keskusteluun Badinterin ajatuksia? Siis miten ne liittyy tähän?
Viimeksi muokattu:
Y
"yökkö"
Vieras
Liittyy hyvin olennaisesti. Jos äiti kokee, että hänen on jaksamisensa rajoilla valvottava puolitoistavuotiaan lapsensa kanssa yötolkulla, niin lopettaisi sen! Ja se on helppoa: vauva omaan huoneeseensa nukkumaan, ja eikä pikku vinkaisusta mennä viereen hönkimään.
Sitä se Badinterkin sanoi: äidit ovat sisäistäneet ihme vaatimuksia itselleen ja laittaneet vauvan edun itsensä edun edelle.