Nyt kaikki tutista luopumis-vinkit ja vaikeuksien-kautta-voittoon tarinat kehiin!

[tuutiaddiktin äiti]

Mä olen jo epätoivoinen.. Vajaa 2v vei tutit eilen oraville. Ei nukkunut päiväunia eilen eikä tänään. Eilen yöunille meno kesti 1,5h ja heräsi muutaman tunnin päästä huutamaan. Kun tajunnan räjäyttävä raivoaminen oli jatkunut 2,5h niin oli pakko lähteä pois kotoa loppuyöksi, kun koko kerrostalon rappu raikui eikä lapsi rauhoittunut millään.. Nyt oli todella väsynyt kun on valvonut koko päivän ja huusi "vain" puoli tuntia... Pelottaa taas minkälainen huuto tänä yönä on ja miten kauan tämä helvetti jatkuu.

 

["ooo"]

No, huutaa korkeintaan enää pari yötä ja sitten ei tuttia enää muista. Pääasia ettet anna lapsellesi tuttia, kun on ne kerran heittänyt pois.

 

[ok]

Leikkaa pieni pala tutista pois, sano että hiiri söi. Reikäistä tuttia on turhauttava imeä. Jos lapsi edelleen haluaa syödä, seuraavana päivänä uusi pala. Jatka niin kauan että koko kumi on mennyttä.

 

[masuilija.]

Meille hammaslääkäri kertoi tälläisen vinkin: leikkaa tutin päästä palanen pois kato ettei mitään roikkuvia lirpaleita jää, lapsesta siis tuntuu kuin imisi tyhjää ja kyllästyy luultavasti siihen, hammaslääkärin lapsi ei ollut kyllästynyt ja 2viikon jälkeen vei leikatun tutin lapselta pois niin ei itkenyt kun illalla pari tuntia sen perään ja siihen ne itkut jäi !

 

[3pv]

Tsemppiä kovasti! Meillä meni 3 yötä huutamisen merkeissä, mutta vain n. 30 min kerralla. Nyt viikon jälkeen enää kerran yössä kitisee n.10min, mutta alkuillasta huutaa tunnin välein.. Jospa tää tästä...vaikka meillä olikin pelkästään unitutti ei huvituttia.

 

[ap.]

Kiitos tsempeistä.. Musta tuntuu että kaikilla muilla vaan tutti otettiin pois ja sitä itkettiin muutama minuutti ja se siitä.. Meillä ei todellakaan luovuta siitä helposti..Olis ehkä ollut parempi tuo leikkaus-tapa, mutta en uskalla enää kaivaa edes rikkinäistä tuttia esille muistuttamaan, kun ne on kerran viety pois..

 

[Aamuäree]

Hammaslääkäri katsoi rutiininomaisesti lapsen suuhun reuman hoitojaksolla.
Kertoi lapselle että tutti pois, muuten joudutaan korjaamaan kitalakea.
(Oli jo merkkejä muotoutumisesta, tutti oli jo hetken poiskin, mutta koska lapsi oli kipeä ja itkuinen niveltensä vuoksi, tutin käyttö hiipi pikkuhiljaa takaisin. Tyttö oli 2 ja puolivuotias kun tämä tapahtui, söi öisin ja päiväunillaan.)

Äiti säikähti ja tyttö säikähti.
Ja koko lastenosasto valvoi sen yön

Mutta sen jälkeen tuttia ei ole ollut.

 

[ok]

Tsemppiä. Ei se hirveän montaa iltaa sitä huuda, ehkä jo tänään pääsette helpolla

 

["-x-"]

vieroitin tytön tutista kun ikää oli 1v10kk(nyt 2½v) kun alkoi mennä siihen että yksi tutti ei riittänyt unille käydessä vaan piti olla vähintään kolme(yksi suussa,yksi kummassakin kädessä).Viikon jaksoi neiti huutaa ja iltaisin rauhoittuminen oli hankalampaa(koskaan ei siihen asti ollu tarvinnu nukutella mutta sen viikon ajan vaati jonkun kaverikseen kunnes nukahti).
Päiväunet jäi pois tuttien lähdön kanssa samaan aikaan ja sen jälkeen ei oo nukkunu päivällä kuin satunnaisesti.
Tsemppiä!!!

 

["miina"]

Tota leikkaamisjuttua suosittelen. Pienikin lapsi ymmärtää että se tutti on nyt rikki. Anna silti pidellä vaikka kädessä esim.nukkumaanmennessä.

 

["vesimeloni"]

Meillä esikoisen tutit "unohtui" mummulaan 800km:n päähän, kun oltiin siellä käyty. Itkua tuhersi pari iltaa, sitten jäi. Ja esikoinen oli todellinen tuttiaddikti, hänelläkin aina nukkumaan mennessä yksi tutti suussa ja yksi kummassakin kädessä.

Kuopuksen kohdalla aloin jo pari viikkoa aiemmin puhua, että onpa tutti jo vanha ja huonossa kunnossa ja menee varmaan pian rikki. Yks päivä sitten lapsen huomaamatta napsaisin saksilla tuttiosan juurestaan osittain irti ja sitten näytin lapselle, että katsos, nyt on tutti sitten mennyt rikki. Poika kokeili tuttia suuhunsa, mutta eihän se hyvältä tuntunut, vaikka ois kuinka päin koittanut sitä lutkuttaa. Poika vei tutin sitten itse roskiin, eikä kertaakaan itkua sen perään tirauttanut. Ekana iltana kysyi missä tutti, mutta muistutin, että heitit roskikseen, kun meni rikki. Ja se siitä.